• Uutiset

Ilmavoimien JASSM-risteilyohjus valmiina käyttöön

Suomi sai keväällä uuden kynnysasejärjestelmän, kun Hornet-hävittäjien JASSM-risteilyohjus – tai rynnäkköohjus, kuten sitä Ilmavoimissa kutsutaan – saatiin käyttöön.

Tero Tuominen

Satakunnan Lennoston Ilmataistelukeskuksen F/A-18C Hornet HN-420 Pirkkalan tukikohdan Sotilasilmailusta ammatti -tapahtumassa toukokuussa. Siiven alla JASSM-ohjuksen harjoitusversio, siivenkärjessä AIM-9X Sidewinder -ilmataisteluohjus. Koneen edessä 1000 kilon JDAM-pommien runkoja ilman ohjausosia.

Puolustusvoimat sai käyttöönsä aivan uudenlaisen
kaukovaikutteisen asejärjestelmän, kun AGM-158 JASSM -risteilyohjuksen
integrointi Ilmavoimien McDonnell Douglas (Boeing) F/A-18 Hornet
-monitoimihävittäjiin saatiin valmiiksi viime keväänä. Kyseessä on osa koneen
MLU2-päivitystä (Mid-Life Upgrade).

Häiveominaisuuksilla varustettu JASSM mahdollistaa
vihollisen syvyydessä olevien pistemaalien tuhoamisen jopa yli 370 kilometrin
päästä. Tyypillisiä kohteita tällaiselle ohjukselle ovat johtokeskukset,
ohjuspatterit, lentokenttien konesuojat, tutkajärjestelmät sekä ammusvarikot.

Aseen käyttö edellyttää kahta asiaa. Metrien
tarkkuudella maaliin hakeutuva JASSM tarvitsee täsmätiedon kohteen sijainnista.
Se on saatava joko oman tiedustelun tai maan ulkopuolelta saatavan tiedon
perusteella.

Tällaista on esimerkiksi
satelliittikuvamateriaali. Monet tyypilliset kohteet kuten pyöräalustaiset
ilmatorjuntaohjusten lavetit ovat nopeasti liikuteltavissa. Siten erittäin
ajantasainen tieto on tarpeen.

Toiseksi tarvitaan kykyä päättää tiedossa olevien
kohteiden maalittamisesta ja niihin vaikuttamisen ajankohdasta. Kriisin
luonteesta riippuen tähän tarvitaan niin poliittista kuin sotilaallista
päätöksentekokykyä.

Kyseessä on alansa modernein ase maailmassa. JASSM
onkin kynnysasejärjestelmä, jonka pelkkä olemassaolo on hyökkäystä Suomeen
ehkäisevä tekijä. Yhdysvaltain ilmavoimien oman käytön ohella AGM-158-ohjusta
on myyty vain Australiaan, Puolaan ja Suomeen.

 

Täydentää
Hornetin kykyjä

Vuoden 2004 iskukykytutkimus suositti, että
Puolustusvoimille hankitaan tykistön erikoisammuksia, raskaita raketinheittimiä
sekä ilmasta maahan -ohjuksia ja liitopommeja. Tuolloin arvioitiin erityisesti
Hornetien kykenevän näillä aseilla pystyvän vaikuttamaan nopeasti kohteisiin
koko maan alueelta.

Kun Suomi hankki 90-luvun alussa Yhdysvalloista
Hornet-hävittäjiä, niiden virallinen tyyppimerkintä oli F/A-18 Fighter/Attack).
Suomeen koneet ostettiin tuolloin pelkästään ilmapuolustuskäyttöön, joten ne
tunnettiin meillä pitkään tunnuksella F-18.

Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta
sisäpuolisilla pomminripustimilla varustetut ilma-alukset. Sotien jälkeisinä
vuosikymmeninä Ilmavoimilla oli niukalti mahdollisuuksia edes hävittäjäkaluston
ylläpitoon, joten määräystä noudatettiin.

Sittemmin esimerkiksi Valmet Vihuri ja BAE Systems
Hawk -harjoituskoneita on varustettu kokeilumielessä siiven alapuolisilla
pommiripustimilla. Fouga Magister ja MiG-21 -koneita on puolestaan varustettu
ilmasta maahan -rakettikaseteilla. Hawkin 30 mm tykillä on myös tulitettu
maamaaleja.

Kun Hornetit ostettiiin 90-luvulla,
suomalaislentäjiä koulutettiin Yhdysvaltain merivoimissa. Siellä he saivat
oppia myös ilmasta maahan -toiminnasta, vaikka se ei virallisesti ollutkaan
Ilmavoimien ostoslistalla. Koneissa oli kuitenkin valmiina kyky tähän.

Perinteisillä vapaasti putoavilla pommeilla Hornet
osuu maaliin muutamien kymmenien metrien tarkkuudella. Tällainen 45 asteen
liukukulmassa tehtävä hyökkäys on tietenkin mahdoton toteuttaa nykyaikaisen
ilmapuolustuksen vaikutuspiirissä.

1_JASSM_reservilainen_ilmavoimat

Suomalainen F/A-18C Hornet (HN-410) laukaisee JASSM-ohjuksen Yhdysvalloissa. Kuva: Ilmavoimat

Saksan
V-1 oli ensimmäinen risteilyohjus

Risteilyohjus on miehittämätön pieni
aerodynaamisen nostovoiman avulla lentävä ilma-alus. Se syöksyy kohteeseensa
ennalta ohjelmoidusti ja on siten kertakäyttöinen. Mukana on taistelukärki,
joka voi olla tavanomainen tai ydinräjähde.

Vaikka jo ilmailun historian alkuvuosikymmeninä
kehiteltiin nykyisin risteilyohjukseksi luokiteltavia lentäviä laitteita,
ensimmäinen sotatoimissa käyttöön otettu ase oli saksalaisten toisen
maailmansodan Fieseler Fi 103.

Se tunnetaan paremmin nimellä V-1. Ohjuksen
tarkkuus riitti Lontoon kaltaiseen suurkaupunkiin osumiseen. Toisen
maailmansodan jälkeen ase oli esikuvana monille kehityshankkeille niin idässä
kuin lännessä.

Elektroniikan laskentatehon ja pienten tehokkaiden
suihkuturbiinien kehitys on mahdollistanut nykyiset risteilyohjukset. Niillä on
satojen tai tuhansien kilometrien kantama, ja ne osuvat maaliinsa muutaman
metrin tarkkuudella.

4_JASSM_reservilainen_ilmavoimat

Videokaappauksessa telemetrialaitteiden takia normaalia pienemmällä räjähteellä varustettu JASSM-ohjus osuu konteista rakennettuun ilmatorjuntaohjusvaunua muistuttavaan maaliin. Kuva: Ilmavoimat

 

Risteilyohjus
ei säiky ilmapuolustusta

Risteilyohjuksia on viimeaikaisissa sodissa
hyödynnetty erityisesti alkuvaiheen taistelutoimissa. Niiden avulla on
lamautettu ilmapuolustusta sekä johtamisjärjestelmiä. Näin on raivattu tietä
miehitetyillä ilma-aluksilla tehtäville iskuille muihin kohteisiin.

Erityisesti Yhdysvallat on käyttänyt runsaasti
risteilyohjuksia esimerkiksi Persianlahden sodissa. Toisaalta niitä on
hyödynnetty myös erilaisissa pikemminkin näytösluontoisissa sotatoimissa,
joilla on pyritty välittämään poliittista sanomaa.

Tuorein isku tapahtui aamuyöllä 14. huhtikuuta kun
USA, Englanti ja Ranska ampuivat risteilyohjuksia Syyriaan kostona hallinnon
tekemästä myrkkykaasuiskusta. Tässä yhteydessä USAF:n Rockwell B-1 Lancer
-pommikone laukaisi ensimmäistä kertaa sotatoimissa AGM-158 JASSM -ohjuksia.

Niitä käytettiin 19 kappaletta. Kohteena oli
kemiallisten aseiden tutkimuskeskus, johon oli maalitettu myös 54 vanhempaa
ohjusristelijöiltä ja sukellusveneestä laukaistua BGM-109 Tomahawk -ohjusta.

Risteilyohjukset ovat kalliita aseita. Tomahawkin
hinnaksi mainitaan 1,8 miljoonaa dollaria kappale. Siksi kohteiden olisi oltava
riittävän tärkeitä, jotta tällainen kustannus on hyväksyttävissä. Toisaalta
risteilyohjusten käytöllä vältetään omien menetysten vaara.

8_JASSM_reservilainen_terotuominen

Lockheed Martin AGM-158A Joint Air-to-Surface Standoff Missile -risteilyohjuksen (JASSM) harjoitusversio kiinnitettynä Satakunnan Lennoston Ilmataistelukeskuksen F/A-18C Hornet -hävittäjän siiven alla. Ohjus on varustettu ennen lentoa poistettavilla suojuksilla. Runkoripustimessa tutkahakuinen AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjus. Kuva: Tero Tuominen

Stealth-ohjus
on kynnysasejärjestelmä

Lockheed Martin AGM-158A Joint Air-to-Surface
Standoff Missile -risteilyohjuksen (JASSM) kehitystyö käynnistyi 1990-luvun
puolivälissä, ja palvelukseen se saatiin 2003.

JASSM kiinnitetään F/A-18 Hornetissa sen
siipiripustimeen. Ennen laukaisua ohjuksen nuolimuotoiset siivet on taitettu
aseen rungon alle. Samaten sivuvakaajat on käännetty alas.

Ohjuksen runko on komposiittirakenteinen ja
muotoiltu siten, että se näkyy heikosti tutkassa. Kun JASSM laukaistaan, siivet
aukeavat ja takarungon Teledyne CAE J402 -suihkumoottori käynnistyy.

Reitillä kohteeseen JASSM luottaa tutkien välttämisessä
pieneen kokoonsa ja stealth-ominaisuuksiinsa lähestyessään maalia korkealla
lentoradalla. Se tekee jyrkän loppusyöksyn kohteeseen. Vaihtoehtoisesti ohjus
voi lentää noin 500 metrin korkeudessa.

Suunnistuksessa hyödynnetään intertia- ja
GPS-järjestelmiä. Loppuhakeutumisessa maaliin JASSM käyttää 256×256 pikselin
infrapunahakupäätä, jonka tuottamaa kuvaa verrataan ennen laukaisua ohjuksen
järjestelmään syötettyyn kolmiulotteiseen malliin kohteesta.

JASSM-ohjuksen keskirungossa on aseen 454 kilon
WDU-42/B läpäisy- ja sirpaletaistelukärki. Siinä on 103 kg räjähdysainetta ja
sähkömekaaninen sytytin.

 

Hornetit
ajantasalla MLU-päivityksillä

Ilmavoimien vuodesta 1995 alkaen käyttöön otetut
Hornetit saivat ensimmäisessä MLU1-elinkaaripäivityksessä 2006–2010 muun muassa
kypärätähtäimen, jolla lämpöhakuisen AIM-9X Sidewinder -ohjuksen kääntyvä
hakupää voidaan suunnata sivulla olevaan maaliin.

Vuosina 2010–2016 hävittäjät saivat
MLU2-päivityksessä ilmasta maahan kyvyn. Siinä Horneteihin integroitiin
GPS-ohjautuva Joint Direct Attack Munition -täsmäpommiperhe (JDAM, kolme
eripainoista versiota 1000 kiloon asti) sekä keskipitkän kantaman AGM-154 Joint
Standoff Weapon -liitopommi (JSOW).

Näiden aseiden osalta työ tehtiin koepudotuksineen
Suomessa, ja se sujui nopeasti, koska aseet oli jo aiemmin otettu käyttöön
vastaavissa Hornet-versioissa.

JASSM-integrointi piti kuitenkin toteuttaa
Yhdysvalloissa, koska US Navyn koneisiin sitä ei aiemmin ollut tehty. Siksi
kaksi suomalaista Hornet-konetta lennettiin huhtikuussa 2016 Yhdysvaltain
merivoimien China Lake -tukikohtaan Kaliforniassa.

Jo pelkkä uuden aseen aerodynaamisesti puhdas
irtoaminen koneen ripustimesta vaatii koelentoja. Nykyisin haastetta tuo myös
eri sukupolvia olevien ohjelmistojen yhteensovittaminen.

Integroinnin onnistuminen todennettiin kahden
JASSM-ohjuksen maaliskuussa tehdyillä laukaisuilla China Laken läheisellä
koealueella. Maaleina olivat merikonteista kasatut maalit. Ohjusten lentämää
etäisyyttä ei ole kerrottu, mutta ne osuivat tarkasti kohteisiinsa.

Ammunnat viivästyivät runsaalla puolella vuodella.
Tarkat syyt eivät ole tiedossa, mutta laajalla koealueella on runsaasti
käyttäjiä ja viivästykset integroinnissa ovat saattaneet johtaa siihen, että
varattuja testipäiviä ei voitu käyttää.

Yhdysvalloissa pari vuotta viettäneet Hornetit
(HN-410 ja -419) palasivat Suomeen ja kotitukikohtaansa Pirkkalaan 12.
toukokuuta. Muistoksi jenkkivierailusta ne olivat saaneet pienet JASSM-ohjuksen
siluettikuvat ohjaamonsa viereen.

JASMM AGM-158A

Pituus 4,26 m

Rungon leveys 0,55 m

Kärkiväli siivet auki 2,4 m

Laukaisupaino 1023 kg

Taistelukärki 454 kg

Kantama yli 370 km


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 4/2018.