Kun Ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi joulukuussa 2021 valittiin Lockheed Martin F-35 Lightning II, kerrottiin että niille hankittavasta aseistuksesta päätetään pitkälti tulevaisuudessa. Näin voidaan pysyä viimeisimmän kehityksen mukana.
Nyt lokakuussa 2024 tiedotettiin kaupasta, jolla Suomi hankkii tutkasäteilyyn hakeutuvia Northrop Grumman AGM-88G AARGM-ER -ohjuksia (Advanced Anti-Radiation Guided Missile – Extended Range). Niitä käytetään erityisesti vihollisen ohjusilmapuolustusta johtavien tutka-asemien lamauttamiseen. Vastaavaa kykyä ei Ilmavoimilla ole ollut aiemmin.
Yhdysvaltojen kongressin vuoden 2023 loppupuolella Suomelle ostettavaksi vapauttama määrä 150 AARGM-ER-ohjusta on jo merkittävä ja voisi toimia osin jopa kynnysasejärjestelmänä. Tällaisen erän hinta kaikkine lisukkeineen (harjoitusohjukset, varaosat, tarvikkeet jne.) olisi noin 500 miljoonaa dollaria. Suomi pyysi aseen hankinnalle vapautusta jo vuonna 2018. Nyt ostettua ohjusmäärää ei ole kerrottu.
Ilmatorjunnan tutkien radiotaajuiseen säteilyyn hakeutuvien ohjusten tarve tuli ilmi Vietnamin sodassa. Neuvostoliitto toimitti Pohjois-Vietnamille aikansa parhaimmistoa edustavia SA-2-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.
Yhdysvallat joutui kehittämään menetelmiä, joilla niiden uhkaan vastattiin. Hyökkäävien hävittäjäpommittajien edellä alettiin lähettää eräänlaisena syöttinä koneita, joiden tehtävänä oli houkutella tutkajärjestelmät mittaamaan.
Ensimmäinen näiden koneiden aseistukseksi kehitetty ohjus oli AGM-45 Shrike, joka otettiin 1965 käyttöön Douglas A-4 Skyhawk -laivastohävittäjissä. Shrikessä tutkasäteilyyn ohjautuva hakupää oli sijoitettu AIM-7 Sparrow -ilmataisteluohjuksen kärkeen.
Ilmapuolustuksen lamauttamistehtäviin osallistuvat koneet saivat yleisnimen ”Wild Weasel”. Eniten käytettyjä tyyppejä olivat Republic F-105 Thunderchief ja McDonnell Douglas F-4 Phantom II. Ohjusten lisäksi koneet käyttivät tavanomaisia pommeja sekä elektromagneettisen spektrin häirintälähettimiä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli vaarallinen piiloleikki, Wild Weaseleiden piti ajoittaa tunkeutumisensa vihollisen puolustamaan ilmatilaan tarkasti hyökkäävän ryhmän edelle, jotta tutkien lamautus pystyttiin ajoittamaan menestyksekkäästi. Sodan edetessä kumpikin osapuoli kehitti vuorotellen menetelmiään. Toiminta kuitenkin muokkasi taistelukenttää merkittävästi.
Shriken ongelma oli vain noin 25 kilometrin kantama, joka edellytti Wild Weaseleiden lentämistä SA-2-ohjusten torjunnan alueelle ennen laukaisua. Ilmamaalien tuhoamiseen alun perin suunnitellun aseen taistelukärki oli myös pieni tutkien varmaan tuhoamiseen.
Tilanne helpottui, kun käyttöön saatiin merivoimien aluksille tarkoitettuun RIM-66-ilmatorjuntaohjukseen perustuva AGM-78 Standard ARM -ohjus (Anti-Radiation Missile). Se mahdollisti laukaisut tutkamaaleihin jopa 80 kilometrin päästä.
Hinta tosin oli yli kaksikymmenkertainen Shrikeen verrattaessa. Siksi vanhempikin ohjus pysyi pitkään käytössä Standardin rinnalla.

Suomen nyt hankkiman AGM-88G AARGM-ER -ohjuksen lentotestaukset käynnistyivät 2020-luvun alussa – kyse on uusimmasta tarjolla olevasta teknologiasta. Ase kehitettiin pitkän kantaman versioksi aiemmasta AGM-88E-versiosta. Sitä valmisti Orbital ATK, jonka Northrop Grumman osti vuonna 2018.
Ensimmäinen versio ohjusperheestä tunnettiin nimellä AGM-88 HARM (High-speed Anti Radiation Missile). Se kehitettiin 80-luvulla korvaamaan vanhoja Vietnamin aikuisia Shrike ja Standard ARM -ohjuksia. Nyt sitä on käytetty Ukrainan sodassa Neuvostoliiton aikaisiin hävittäjiin asennettuna.

Alkuperäisissä HARM-versioissa aina AARGM-tyyppiin asti oli suuret ohjaussiivekkeet keskirungossa ja pienemmät evät takana. Uusin ER-ohjus on aivan eri näköinen.
Siinä on takana pienet ohjaussiivekkeet sekä kaksi lähes koko rungon mittaista nostovoimaa tuottavaa mutta kärkiväliltään erittäin lyhyttä siipeä (Aero-Strakes). Muotoilu viitannee myös häiveominaisuuksien parantamiseen ja ohjuksen lentonopeuden nostamiseen sekä etenkin mahdollistaa sen ripustamisen F-35:n asekuiluun.
AARGM-ER:ssä on sama maaliinhakeutumis- ja ohjausjärjestelmä kuin aiemmassa AGM-88E-ohjuksessa. Uuden halkaisijaltaan suuremman runkorakenteen ohella siinä on uusi rakettimoottori sekä suurempi taistelukärki.

Tarkkoja suoritusarvoja ei ole luonnollisesti julkaistu, mutta AGM-88G:n kantomatkan ja nopeuden kerrotaan olevan merkittävästi edeltäjiään paremmat. Perus-AARGM-ohjuksen kantomatkan arvioidaan olevan noin 120 kilometriä ja loppulähestymisen tapahtuvan noin kaksinkertaisella äänennopeudella. ER-versiolla uskotaan voitavan iskeä pitkälti yli 200 kilometrin päässä oleviin maaleihin.
Ilmapuolustuksen lamauttamiseen eli DEAD-tehtäviin (Destruction of Enemy Air Defenses) tarkoitetut ohjukset osaavat hakeutua vihollisen tutkien taajuusalueilla mittaaviin kohteisiin. Tähän tarvittavaa tietoa kerätään niin sanottuihin uhkakirjastoihin rauhan aikana tehtävillä elektronisen tiedustelun lento-operaatioilla.
Suomessakin on viime aikoina voitu netin lentoseurantapalveluista nähdä, miten useiden liittolaisvaltioiden ilma-alukset ovat sijainnin kertova transponderi päällä lentäneet maamme itärajalla. Myös Suomella on tähän tarkoitukseen oma tiedustelulaitteilla varusteltu CASA C295M -kuljetuskone.
AARGM-ER ei ainoastaan hakeudu säteilylähteisiin, vaan siinä on oma GPS-satelliitteihin perustuva paikannuksensa. Siten se kykenee jatkamaan haarukoidulle maalialueelle, vaikka maalina oleva tutka lopettaisikin mittauksen. Ohjuksen millimetriaaltoalueen tutkahakupää varmistaa AARGM-ER:n loppulähestymisen kohteeseen.
Nämä suorituskyvyt tarkoittavat sitä, että AGM-88G-ohjusta voidaan tarvittaessa käyttää myös muihin pintamaaleihin kuin aktiivisesti mittaaviin tutka-asemiin. Toki tällaista kallista erikoisasetta ei turhaan kannata sellaisiin laukaista, mutta joissain tilanteessa tämä voi olla hyödyksi.

Uusi AARGM-ER on mitoitettu erityisesti Lockheed Martin F-35-koneiden rungon sisäisiin asekuiluihin mahtuvaksi. Näin hävittäjä voidaan varustaa sillä ilman, että hävittäjän tutkaheijastuspinta-ala kasvaa ulkoisen asekuorman takia. Muita tätä asetta käyttäviksi hyväksyttyjä koneita ovat F/A-18 Super Hornet, sen elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio EA-18 G Growler ja Italian Tornado-koneet.
Israelin ilmaiskussa Iraniin 26. lokakuuta kärkenä ilmapuolustuksen lamauttamisessa arvioidaan käytetyn maan F-35I Adir -häivehävittäjiä. Kaikesta päätellen varsin menestyksekkäästi. Käytännössä kaikki Iranin S-300-venäläisvalmisteiset pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmät lamautettiin, vaikkei AARGM-ER-aseita vielä edes ollut käytössä.
Suomi on saamassa ensimmäiset F-35A-koneet koulutuskäyttöön Yhdysvalloissa 2025. Kotimaassa Lapin lennosto vastaanottaa ensimmäiset häivehävittäjät 2026.
Nykyaikaista ilmatorjuntajärjestelmien vaikutusta kuvataan usein termillä A2/AD (Anti Access/Area Denial). Sillä tarkoitetaan näkymätöntä kuplaa, johon vastustajan koneet eivät pysty tunkeutumaan. Ukrainan sodassa kumpikaan osapuoli ei ole voinut saavuttaa ilmatilan hallintaa ja A2/AD-tilanne on pitkälti totta.
Nyt Israelin esimerkki osoitti, että häivekoneiden sekä tarkkaan hiotulla monien kyvykkyyksien COMAO-lentotoiminnalla (Composite Air Operations) tehokaskin ilmapuolustus voidaan läpäistä – ja joskus jopa täysin ilman omia tappiota.
Suomelle viimeisimmät päivitykset saaneiden F-35A-koneiden ja rungon sisäisesti kuljetettavien AARGM-ER-ohjusten yhdistelmä tuo ennen näkemättömän kyvyn lamauttaa vastustajan ilmapuolustusjärjestelmiä ennen kuin ne ehtivät toimia.
AGM-88G AARGM-ER
- Pituus 4,17 m
- Halkaisija 25,4 cm
- Evien kärkiväli 1,12 m
- Paino 361 kg
- Nopeus yli Mach 2
- Kantama yli 200 km