Ukrainan sodassa kauko-ohjattavat pienet ilma-alukset ovat vallanneet taistelukenttää. Samaan aikaan perinteinen ase ja vasta-ase -kamppailu on käynyt kuumana, kun droneille haetaan torjuntakeinoja.
Miehittämättömät ilma-alukset voi jakaa kahteen ryhmään, kiinteäsiipiset sekä neljällä tai useammalla roottorilla varustetut. Kummassakin joukossa on nykyisin lukemattomia eri laitteita. Toiset on tarkoitettu tiedusteluun, toiset puolestaan kuljettamaan asevaikutusta.
Aseistetut lentolaitteet jakautuvat puolestaan niihin, jotka pudottavat tai laukaisevat kuormansa ja palaavat uudelleen käytettäviksi. Toiset sen sijaan iskevät kohteeseensa tuhoutuen samalla itse. Näitä kutsutaan usein vaaniviksi aseiksi (Loitering Munition), mikäli niiden toiminta-aika mahdollistaa maalien etsinnän ilmasta käsin.
Jotkut ilma-alukset on jo tehtaalla rakennettu sotilaskäyttöön. Oman ryhmänsä muodostavat kaupalliset siviileille tarkoitetut laitteet, joita hyödynnetään taistelukentällä tiedusteluun tai improvisoidusti kuljettamaan erilaisia räjähteitä.
Lisäksi erilaisissa nyrkkipajoissa rakennetaan lennokkiharrastajien menetelmiä ja kaupallisia osia käyttäen aivan omia konstruktioita.
Suomessa Puolustusvoimat käytti 2000-luvun alusta 2020-luvun vaihteeseen miehittämättömiä israelilais-sveitsiläisiä RUAG Ranger -tiedusteluilma-aluksia. Niitä voitiin hyödyntää esimerkiksi tykistön tulenjohdossa ja myös erilaisissa yhteistyötehtävissä viranomaisten kanssa.
Rangerin paino oli noin 275 kiloa ja kärkiväli 5,7 metriä. Toiminta-aika oli viitisen tuntia. Järjestelmän viimeinen lento tehtiin Hangossa syyskuussa 2020.
Tiedusteluun on tarkoitettu myös huomattavasti Rangeria pienempi mutta niin ikään israelilaisperäinen Aeronautics Defence Systems Orbiter 2B -lennokki.
Tuorein hankinta vuoden 2023 keväältä on Parrot ANAFI USA -nelikopteri, joka vastaa pitkälti kaupallisilla markkinoilla olevia keveitä droneja. Siinä on kuitenkin panostettu tietoturvaan aivan eri tavalla kuin kiinalaisissa vastineissaan.
Parroteja tulee laajalti taistelijoiden käyttöön. Ne mahdollistavat lähialueen tiedustelun ja reaaliaikaisen tilannekuvan saamisen niin sanotusti nurkan takaa.
Kaikkein perinteisintä miehittämättömien ilma-alusten käyttöä on kuitenkin harjoitettu vuosikymmeniä ilmatorjunnassa, jossa maaleina on lennätetty lukuisia erilaisia lennokkityyppejä. Osa on kotimaista valmistetta, osa tuontia.
Aseistettuja miehittämättömiä ilma-aluksia ei Puolustusvoimat ole ainakaan vielä hankkinut. Käynnissä on kuitenkin vuonna 2021 alkanut kehitys- ja kokeiluohjelma.
Sen yhteydessä on tutustuttu muun muassa monista konflikteista tuttuun amerikkalaiseen aseistettuun General Atomics MQ-9 Reaper -lennokkiin. Sen toiminta-aika on jopa 40 tuntia ja hyötykuorma 1 700 kiloa. Reaperin aseisiin kuuluvat täsmäohjatut Hellfire-ohjukset ja Paveway-sarjan pommit.
Vuonna 2019 Puolustusvoimat esitteli yhdessä Leijona Instituutti oy:n kanssa kokeellista Take-Off Canister -hyppypanosta. Ideana oli kehittää tähysteisesti kauko-laukaistava miina, joka korvaisi kiellettyjen jalkaväkimiinojen suorituskykyjä.
Presidentti Sauli Niinistön leikkisästi hyppykaveriksi nimeämä TOC-miina laukaisee 3,6 kiloa painavan panoksen 20 metrin korkeuteen. Siellä räjähtäessään se sinkoaa alas kartiomaiseen 90 asteen sektoriin 3 000 metallikuulaa.
Käytännössä se on kuin ylhäältä alas laukeava viuhkapanos. Tästä suunnasta tulevalta asevaikutukselta on vaikea suojautua, sillä maahan heittäytyminen vain lisää osumapintaa. Elävän voiman ohella myös kevyesti panssaroidut ajoneuvot ovat alttiita tällaiselle kuulasateelle.
Uuden TOC-hyppypanoksen kehittäminen sarjatuotantoon on kuitenkin viivästynyt lähinnä panoksen ylös heittämiseen liittyvien vakautusongelmien takia. Varsinainen räjähdeosuus on sen sijaan osoittautunut jo toimivaksi.
Puolustusvoimien strateginen yhteistyökumppani Insta Group on alusta alkaen ollut mukana Leijona Instituutin kanssa kehittämässä hyppypanosta. Räjähdeosuudesta on vastannut niin ikään kotimainen Forcit.
Idea valmiin kartioviuhkapanoksen hyödyntämisestä lentävässä järjestelmässä toi mukaan Nordic Drones -yhtiön. Siltä löytyi tarvittava osaaminen kehittää nelikopteri, joka kykenee kuljettamaan Take-Off Canisterin räjähdeosan vihollisen ylle.
Näin syntyi nimen Insta Steel Eagle saanut ase, jonka markkinointi aloitettiin Lontoon DSEI-messuilla (Defence & Security Equipment International) syyskuussa. Kyse on kertakäyttöisestä järjestelmästä eli myös kopteriosuus tuhoutuu panoksen räjähtäessä.
Samassa yhteydessä TOC-hyppypanos sai uuden kaupallisen nimen Insta Steel Lynx. Senkin pitäisi nyt valmistua kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Lento-osaltaan Steel Eagle ei juurikaan eroa lukemattomista vastaavista nelikoptereista. Ainutlaatuista on sen sijaan hyppypanoksesta lainatun ja tarkasti suunnitellun alueellisen vaikutuksen tuottavan Insta Steel Burst -taistelulatauksen hyödyntäminen dronessa.
Aseen tehoa kohteessa voidaan säätää lentokorkeutta muuttamalla. Näin saadaan räjähdyksessä alas suuntautuvien tuhansien teräs- tai volframikuulien peittoalue optimaaliseksi toivotun vaikutuksen kannalta.
Panos painaa 3,6 kiloa. Sen halkaisija on 24 senttiä ja paksuimmillaan se on 11,4 senttiä.
Tyypillisesti 20 metrin korkeudesta dronen 3 000 sirpaletta leviävät halkaisijaltaan noin 50 metriä olevan ympyrän eli 2 000 neliömetrin alueelle (1,5 per neliömetri). Tämä vastaa arviolta kolmannesta jalkapallokentän pinta-alasta.
Sirpaleiden halkaisija on 3,7 millimetriä. Materiaalivaihtoehtoja on kaksi: teräksestä valmistetut läpäisevät 2 milliä terästä, volframkuulat 5 millimetriä. Jälkimmäinen puree jo kevyesti panssaroituihinkin kohteisiin, etenkin kun osumat tulevat pitkälti ohueen yläpintaan.
Panoksessa käytetty epäherkkä räjähde takaa turvallisen käsittelyn maassa kuljetuksen ja käyttövalmistelun aikana. Valmistajan mukaan Steel Eagle vastaa neljän–kuuden 122 mm tykistökranaattin tehoa.
Nordic Drones -nelikopterissa on nimensä mukaisesti neljä sähkömoottorien pyörittämää roottoria. Laitteen tyhjäpaino on kaksi kiloa. Lisäksi tulee 700 grammaa painava akku, joka mahdollistaa noin 7,5 minuutin toiminta-ajan. Tämä riittää suunnilleen kuuden kilometrin toimintamatkaan.
Siten Steel Eagle ei ole varsinainen vaaniva ase, sillä lyhyt toiminta-aika soveltuu lähinnä aiemmin tiedusteltuun maaliin vaikuttamiseen. Kohteiden laajempaan etsintään se ei juuri anna mahdollisuuksia.
Täysin käsiohjatusti lennettäessä Attitude Modessa Steel Eaglen nopeus on 17 m/s (61 km/h), GPS-automatiikan avustamana vastaavasti 12 m/s (43 km/h). Sensoreita ovat Sonyn CMOS-kennolla varustettu 2 mpx kamera sekä Garmin Lidar Lite V3 -etäisyydenmittain.
Pitkälti hiilikuitukomposiitista rakennettu Steel Eagle kulkee yhden taistelijan kantamana ja on kasattavissa käyttökuntoon parissa minuutissa. Droneja voidaan esiohjelmoida yhteen ohjaimeen kahdeksan kappaletta. Uuden nelikopterin lähettämiseen ohjaajalla menee muutamia minuutteja.
Taistelukentällä droneja torjutaan tyypillisesti elektronisella häirinnällä. Yksi mahdollisuus on blokata GPS-paikannussignaali, toinen on vaikuttaa ohjauksessa käytettävään radiotaajuusyhteyteen.
Insta ei kerro tarkempia tietoja Steel Eaglen ohjausmenetelmästä ja sen käyttämästä signaalista. Ilmeisesti siinä on AES128/256-tasoinen salaus.
Puolustusvoimat on osallistunut tuotteen testaamiseen, mutta tilauksia ei ole vielä tehty. Dronelle nähdään olevan myös kansainvälistä kysyntää. Hintaa ei ole kerrottu, mutta toivottavasti se saadaan pidettyä kurissa, sillä droneja on Ukrainan kokemusten perusteella käytettävä massamaisesti.
Rintamilta kantautuneiden tietojen perusteella Ukraina kuluttaisi taisteluissa jopa 10 000 dronea kuukaudessa. Kranaatteja pudottelevien kaupallisten nelikopterien iskuista onnistuisi vain 10–15 prosenttia, vaikka netissä julkaistavista videoista voikin saada toisenlaisen kuvan.
Insta Steel Eagle
Tyhjäpaino 2 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 6,5 kg
Hyötykuorma max 3,8 kg
Koko ilman roottoreita 62 x 62 x 31 cm
Halkaisija roottoreilla 124,5 cm
Suurin nopeus 17 m/s
Tuuliraja 15 m/s
Toimintalämpötila -20 – +40 astetta
Lentoaika 7,5 minuuttia
Toimintamatka 6 km
Panoksen paino 3,6 kg
Panoksen koko 24 x 11,4 cm
Sirpaleita 3 000 kpl
