Joulukuussa julkaistussa puolustusselonteossa raportoitiin yhden tärkeän tavoitteen olevan, että vapaaehtoisen palveluksen suorittavien naisten määrä jatkaisi kasvuaan. Koska ikäluokat pienenevät, pyritään naisten määrää palveluksessa lisäämään esimerkiksi kehittämällä kutsuntajärjestelmää ja edistämällä hakeutumista naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Osallistujat naisten valintatilaisuudessa Turussa, Heikkilän kasarmilla 8. huhtikuuta, olivat laajalti sen puolella, että kutsunnat ainakin jonkinlaisessa muodossa voisivat koskea koko ikäluokkaa.
– Moni nainen saattaa kuulla perheeltä tai suvulta, ettei pärjäisi palveluksessa. Tällaisessa valintatilaisuudessa jokainen saisi nähdä ja kuulla itse, millaista varusmiespalveluksessa oikeasti on. Tiedon saaminen olisi hyväksi ihan kaikille, palvelukseen hakenut Elina Fagerström, 19, ajattelee.
– Vaikka sosiaalisesta mediasta voi nähdä, että naisetkin pärjäävät palveluksessa, on siitä ja intin käytännön asioista ihan eri asia kuulla täällä paikan päällä, Ilona Haapakoski, 18, lisää.
– Useamman kiinnostus hakeutua naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen voisi myös herätä ihan eri tavalla, kun siitä kuulisi enemmän. Ettei ajatella, että maanpuolustus on vain taistelemista ja aseilla räiskimistä, Jillian-Julia Lindholm, 18, ynnää.
Nuoret naiset hakeutuvat asepalvelukseen monista eri syistä. Fagerströmiä kiinnostaa esimerkiksi palvelus sotakoiranohjaajana ja Lindholmia ura Rajavartiolaitoksella.
– Tiedän vaihtoehdoista palveluksessa aika hyvin, koska minulla on esimerkiksi muutamia rauhanturvaajia suvussa. Toistaiseksi olen miettinyt sotilaspoliisilinjaa ja johtajakoulutusta. Myös intin käynyt isoveli on innostanut hakemaan palvelukseen, Lindholm kertoo.
Haapakoski on puolestaan pohtinut, voisiko palvelusajan hyödyntää sellaisessa tehtävässä, joka on kiinnostanut siviilissäkin, mutta jota ei ole vielä päässyt kokeilemaan.
– Olisin halunnut opiskella logistiikka-alalla, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta asuinpaikkakunnallani. Siksi mietin yhtenä vaihtoehtona kuljua, jotta voisin toteuttaa tätä haavettani kenties intin kautta.
Yhtenä keskeisenä asiana naisten valintatilaisuudessa nousi esille, että palvelus on kiinnostanut suurta osaa sinne hakeneista jo pitkään.
– Tiesin jo 11-vuotiaana, että haluan suorittaa joskus varusmiespalveluksen. Siihen houkutteli osaltaan pitkä tausta sekä partiossa että vapaaehtoisessa palokunnassa. Tavallisena kansalaisena oli myös kiinnostavaa ja kannustavaa nähdä Ylen Naissotilaat-sarjasta sitä, mitä intti oikeasti on, Suvi Oksavuori, 19, toteaa.
Oksavuori hyödynsi rauhalliset hetket naisten valintatilaisuudessa kysymällä henkilöstöltä esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakouluun hakemisesta sekä urasta Puolustusvoimissa.
– Minua kiinnostaa kovasti maanpuolustus- ja esihenkilötyö. Siksi selkeä tavoite palveluksessa on Reserviupseerikouluun pääseminen, jotta haaveilemani sotilasura voisi toteutua jonain päivänä.
Tilaisuuden johtajana toiminut vääpeli Alf Öksnevad kertoo, että naiset kyselevät valintatilaisuuksissa paljon juurikin siitä, miten tiettyihin koulutuksiin ja aselajeihin pääsee. Esimerkiksi sotakoiranohjaaja on suosittu toive. Hänestä nuorilla on nykypäivänä kuitenkin jo sen verran hyvät taidot tiedon hankkimiseen verkosta, että he ovat hyvin perillä asioista jo valintatilaisuuteen tullessaan. Myös motivaatio on naisilla pääosin korkealla.
– Kaikki valintatilaisuuteen tulevat naiset tuntuvat olevan motivoituneita. He, jotka epäröivät, ovat yleensä peruuttaneet hakemuksensa jo ennen valintatilaisuutta tai eivät saavu paikalle. Tämä motivaatio on eduksi palveluksessa, koska hyvällä motivaatiolla suoriutuu yleensä paremmin, mikä voi vaikuttaa siihen, pääseekö alokaskauden jälkeen haluttuun tehtävään, Öksnevad toteaa.
Puolustusselonteon mukaan myös palveluskelpoisuusluokkien kehittämistä pohditaan, jotta yhä useampi pääsisi varusmiespalvelukseen ja jaksaisi suorittaa sen. Raportin mukaan kelpoisuusluokkien kehittäminen voisi edistää varusmiespalveluksen näkymistä houkuttelevampana vaihtoehtona juurikin naisille sekä vähentää miesten keskeyttämisiä. Vaatimustasoja ei kuitenkaan tulla puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) mukaan laskemaan liikaa, sillä ”joukon tulee kyetä niihin puolustuksellisiin tehtäviin, joihin se on tarkoitettu”.
Nuorilla naishakijoilla on erilaisia tapoja valmistautua palvelukseen.
– Olen aina ollut aktiivinen kuntosalilla kävijä, mutten ole pitänyt lenkkeilystä. Nyt olen kuitenkin opetellut siihen, että lenkille on lähdettävä, oli se kivaa tai ei, Oksavuori kertoo.
Naisten toiveita palveluksen aloittamisen ajankohdasta ajaa useammalla myös taloudellisen tilanteen suunnittelu. Haapakoski toivoisi saavansa palveluksen aloittamismääräyksen jo tälle kesälle heti koulusta valmistumisen perään, mutta esimerkiksi Lindholm haluaisi ehtiä säästää hieman opintojen päättymisen ja armeijaan menemisen välillä.
– Asun yksin, joten olisi kiva ehtiä kerätä rahaa ennen inttiä. Vaikka ainakin ensi vuoden tammikuun saapumiserään asti, Lindholm pohtii.
Etenkin Oksavuori on aikaisin liikkeellä, koska aikoo suorittaa toisen tutkinnon loppuun ennen varusmiespalvelukseen ja mahdolliselle sotilasuralle suuntaamista.
– Vaikka haluan sotilasuralle, opiskelen nyt tradenomiksi, koska haluan varavaihtoehdon tulevaisuuteen. Näin siksi, jos en esimerkiksi voisikaan tehdä sotilaana pitkää uraa jonkin fyysisen vamman takia. Tradenomin opinnoissa tehdään paljon ryhmätöitä ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa, minkä uskon olevan vain hyödyksi aikanaan armeijaan mennessä, saapumiserään 1/27 toivova Oksavuori kuvailee.
Ketään haastatelluista naisista ei jännitä varusmiespalveluksen miesvaltaisa ympäristö.
