• Uutiset

Itämeren voimatasapaino

Reserviläinen selvitti, millaista sotakalustoa Itämeren alueen mailla on käytössään ja miten ne ovat puolustuksensa järjestäneet.

NASA

Vielä 2000-luvun alussa puolustuksen pohjana kaikissa Itämeren alueen maissa oli asevelvollisuus, mutta sittemmin suurin osa on luopunut siitä.

Itämeren
alueen maista suurimman osan turvallisuuspolitiikka perustuu Nato-jäsenyyteen.
Sotilasliiton jäseniä ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tanska ja
Norja. Norjaa lukuun ottamatta maat ovat myös Euroopan unionin jäseniä, kuten
Suomi ja Ruotsikin. Ja sitten on tietenkin Venäjä, joka toimillaan Ukrainassa
eristää itseään päivä päivältä enemmän muista maista.

Vielä
2000-luvun alussa puolustuksen pohjana kaikissa Itämeren alueen maissa oli
asevelvollisuus, mutta sittemmin suurin osa on luopunut siitä. Asevelvollisuus
on enää voimassa Norjassa, Tanskassa, Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Norjan ja
Tanskan osalta kyseessä on käytännössä valikoiva asevelvollisuus, koska vain
pieni osa ikäluokasta suorittaa sen. Venäjäkin on siirtymässä kohti pienempää
palkka-armeijaa.

Norjan
puolustusvoimien painopiste on viime vuosina ollut Itämeren sijaan arktisella
alueella. Norja siirtyi myös ensimmäisenä maana vuonna 2014
sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen.

Baltian
maat

Baltian
maiden puolustus nojautuu pitkälti Naton tarjoamiin turvatakuisiin.
Puolustusliitto hoitaa myös maiden ilmatilan valvontaa, eikä niillä itsellään
ole ilmavoimia käytännössä ollenkaan.


Ilmatilanvalvonnasta vastaavat muut Naton jäsenmaat muutaman kuukauden
vuoroissa. Ukrainan kriisin aikana ilmavalvontaosaston vahvuutta on kasvatettu
ja Itämerellä lentävien koneiden tunnistuslentotoiminnan intensiteetti on
lisääntynyt merkittävästi, toteaa strategian pääopettaja, majuri Tommi
Lappalainen
Maanpuolustuskorkeakoululta.

Baltian
maiden maavoimat ovat pienet ja kevyesti varustetut. Taistelu- tai
rynnäkköpanssarivaunuja ei oikeastaan ole. Virossa kalustossa on esimerkiksi
paljon Suomesta saatua käytöstä poistettua materiaalia, kuten paseja ja 122
millisiä haupitseja.

Viro
on Baltian maista ainoa, jonka puolustusbudjetti on Naton edellyttämällä
tasolla, noin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Latvia ja Liettua jäävät
prosentuaalisesti alle puoleen tästä, mutta ovat suunnitelleet yli kaksinkertaistavansa
puolustusmenonsa tämän vuosikymmenen aikana.


Erityisesti Ukrainan kriisin aikana Baltian maat ovat korostaneet, että muiden
Nato-maiden on selkeästi osoitettava sitoutuneensa Baltian yhteiseen
puolustamiseen, Lappalainen sanoo.

Ukrainan
kriisin aikana Yhdysvallat on sijoittanut Baltian maihin ja puoleen yhteensä
noin 600 sotilaan osaston.

Merivoimien
toiminnassa Baltian maat keskittyvät erityisesti miinanraivaukseen.

Venäjän
tilanne

Venäjä
on alueen suurin asemahti. Sillä on käynnissä vuonna 2011 aloitettu
laajamittainen asevoimien reformi, jonka yhteydessä Venäjä on ilmoittanut
käyttävänsä 500 miljardia euroa varusteluohjelmaan vuosina 2011–2020.

Venäjä
on saanut viime vuosina valmiiksi useita uusia merivoimien aluksia, joita se on
testaa juuri Itämerellä.

Itämeren
alueen toiminnasta vastaa Venäjän läntinen sotilaspiiri. Itämerellä maa pyrkii
erityisesti suojaamaan strategisesti tärkeitä Pietarin ja Kaliningradin
alueita.


Itämeri on Venäjälle strateginen kuljetusväylä ja kauppamerenkulun reitti,
jonka merkitys on viime vuosina kasvanut. Venäjä on viime aikoina investoinut
merkittävästi Suomenlahden pohjukan satamainfrastruktuuriin, ja näin on kyetty
oleellisesti kasvattamaan satamakapasiteettia. Itämeren laivaston keskeinen
tehtävä on turvata Itämeren säilyminen ja pysyminen Venäjän kauppamerenkulun
reittinä, Lappalainen kuvailee.

Hän
huomauttaa Venäjän harjoitustoiminnan Itämeren alueella lisääntyneen
merkittävästi viimeisten vuosien aikana.


Vilkas ilma- ja merivoimien harjoittelu ovat keino osoittaa suurvalta-aseman
vahvistumista.

Merkittävimmän
eron Venäjän ja muiden Itämeren alueen maiden välillä tekevät kuitenkin Venäjän
ydinaseet. Maalla on käytössään taktinen lyhyen kantaman ydinase sekä lisäksi
arvioiden mukaan pitkälti toista tuhatta strategista ydinkärkeä ohjuksissa ja
lentotukikohdissa nopeasti käytettävissä.

Venäjään
kuuluu myös Kaliningradin alue Itämeren rannalla Liettuan ja Puolan välissä.

Alueella
sijaitsee Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta. Alkuvuodesta Venäjä ilmoitti
vahvistavansa joukkojaan alueella.


Viime vuosien aikana aina suurvaltasuhteiden kiristyessä, esimerkiksi
ohjuspuolustuskiistan ja Ukrainan kriisin aikana, Venäjä on uhannut sijoittaa
Kaliningradiin tehokkainta ja uusinta aseistustaan.

Pohjoismaat

Ruotsi
luopui yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2010. Vuoteen 2019 mennessä maan
sodan ajan vahvuuden on tarkoitus laskea 55 000 sotilaaseen, joista suuri osa
on kodinturvajoukkoja. Uudistuksen myötä Ruotsin aikoo pystyä pitämään 2000
sotilasta jatkuvassa toimintavalmiudessa.

Myös
Tanska ja Norja ovat viime vuosina supistaneet puolustusvoimien vahvuuksia ja
panostaneet suorituskykyyn ja kriisinhallintatehtäviin osallistumiseen.

– Viime
aikoina Norja on halunnut korostaa Naton valmiutta arktisilla alueilla, jossa
sillä on yhteinen raja Venäjän kanssa. Norja on korostanut, että sotilasliiton
pitäisi jatkossa keskittyä selkeämmin perustehtävän, kollektiivisen
puolustuksen tehtäviin kriisinhallinnan sijaan, Lappalainen lisää.

Tanskan,
Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusvoimat ovat huomattavasti paremmassa
kunnossa kuin Baltian mailla. Kaikilla mailla on esimerkiksi nykyaikaiset
ilmavoimat. Tanskan, Norjan ja Ruotsin merivoimilla on käytössään
sukellusveneitä.

Lappalaisen mukaan Ruotsin
ilmavoimia on pidettävä eurooppalaisessa mittapuussa varsin mittavina.


Ruotsissa on oma hävittäjäteollisuus, jonka myötä ilmavoimista on muodostunut
keskeinen puolustushaara.

Saksa
ja Puola

Lakkautettuaan
asevelvollisuuden vuonna 2009, Puola keskittyi pienentämään asevoimiaan ja
parantamaan niiden suorituskykyä. Neuvostoaikaista kalustoa uusitaan
hiljalleen.

– Ukrainan
kriisi ja maantieteellinen sijainti lähellä konfliktialuetta on herättänyt Puolassa
aktiivisen keskustelun maan puolustuksen tilasta. Jo ennen Ukrainan kriisiä
Puolassa käynnistyi Euroopan mittapuussa erittäin mittava asehankintaohjelma.
Puola on ilmoittanut lisäävänsä puolustusmenojaan. Se on myös vaatinut
aktiivisempaa Naton harjoitustoimintaa ja alueelleen Naton tukikohtia, Lappalainen
sanoo.

Saksan
puolustusvoimat on ollut suurten leikkausten kohteena 2010-luvulla, mikä on
johtanut asevoimien koon pienentämiseen. Yleisestä asevelvollisuudesta maa
luopui vuonna 2011. Tosin siihenkin asti suurin osa asevelvollisista suoritti
siviilipalveluksen. Leikkauksista huolimatta Saksa on Venäjän jälkeen toiseksi
suurin asemahti Itämerellä.

Lappalaisen
mukaan Saksa on suhtautunut varauksellisesti Naton päätökseen pyrkiä nostamaan
puolustusmenot 2 % vaatimustasolle.


Sen mukaan jäsenmaiden sitoutumista sotilasliiton velvoitteisiin pitäisi mitata
muilla perusteilla.

Vaikka
Saksalla ei ole omaa ydinaseohjelmaa, maassa on tiettävästi sijoitettuna
Yhdysvaltojen taktisia ydinaseita.

grafiikkathumb


Klikkaa kuvaa nähdäksesi se suurempana (Kuva: Nasa / Grafiikka: Mikko Virta)