FM Simo Liikanen kiinnostui panssarintorjunnasta jo koululaisena. Kouluvuosien jälkeen hän opiskeli Oulun yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon pääaineenaan historia, joten historioitsijan muodollinenkin pätevyys tuli saavutetuksi.
– Luin koulupoikana Mauri Sariolan kirjan Aamu Heinjoen tiellä ja se oli menoa, taustoittaa Liikanen.
Poliisiromaaneistaan tunnettu Sariola kirjoitti useammankin kirjan Mannerheim-ristin ritareista. Aamu Heinjoen tiellä kertoo alikersantti Kauko Tuomalan kohtalon torjuntataistelujen kesältä 1944. Tuomalan ansiot tulevat esiin myös Liikasen uutuuskirjassa Panssarintorjuntaritarit.
– Kerron kirjassani lähes kolmenkymmenen sotilaan ritarinimitykseen johtaneet ansiot panssarintorjunnan saralta. En kirjoittanut pienoiselämäkertoja vaan halusin kuvata ritarinimitykseen johtaneet taistelut ja niiden merkityksen kokonaisuuden kannalta.
Liikanen kirjoitti kymmenkunta vuotta sitten tietoteoksen Panssarinmurskaajat. Siinä hän käy läpi suomalaisen panssarintorjunnan historian sotavuosilta 1939–1944 kokonaisuutena. Uutuusteos on tavallaan jatkoa sille.
– Edellisessä kirjassani jo kerroin muutamasta ritarista, mutta nyt saatoin nostaa heidät kaikki esiin. Kaukopartioritareista ja lentäjäritareista on kirjoja mutta panssarintorjuntaritareista ei, perustelee Liikanen.
Liikasen sankarit ovat tavallisia jääkäreitä, aliupseereja ja alemman portaan upseereita.
– Panssarintorjuntaritareiksi olen valinnut ne, jotka ovat olleet itse painamassa laukaisunappia tai olleet omin käsin kasapanoksen varressa. Myös joitakin välittömästi panssarintorjuntataistelua johtaneita on mukana.
Panssarintorjuntaritarit olivat persoonina hyvinkin erilaisia.
– Jotkut ritarit olivat touhukkaita kavereita, joiden ominaisuudet pääsivät sodan kaaoksessa oikeuksiinsa. Jotkut taas olivat tehtäväänsä koulutettuja hillittyjä ja varmaotteisia taistelijoita.
Uutuuskirjasta hahmottuu hyvin panssarintorjunnan sotien aikainen kehityskaari. Jatkosodan alussa ritariksi saattoi päästä panssarintorjuntakiväärin takaa, mutta kesän 1944 torjuntataisteluissa panssarinyrkkiä tai -kauhua pienempi ase ei oikein tahtonut tepsiä punapanssareihin.
– Panssarintorjunta on kriittinen osaamisalue jalkaväkijoukolle. Taidon ja rohkeuden ohella tarvitaan tehokkaita ja helppokäyttöisiä välineitä mahdollisimman runsaasti.
Panssarintorjuntaritarit etenee kronologisesti rintamanosittain ja aseistuksen kehitys huomioon ottaen. Samalla asetyypillä ansioituneet käsitellään pääosin samassa jaksossa.
– En halua verrata ritareita keskenään. Poisjättäminen kirjasta ei ole kannanotto vaan osa aiheen rajausta.
Liikanen palveli varusmiesaikansa pääosin Kainuun prikaatin panssarintorjuntakomppaniassa, joten koulutushaaran perusteet ovat omakohtaisesti tuttuja. Aliupseerikoulun ensimmäisen jakson hän suoritti Karjalan prikaatissa, ja sieltä tuli komennus Reserviupseerikouluun.
– En erityisesti pyrkinyt panssarintorjuntakomppaniaan, sinne minut vain määrättiin, naurahtaa ohjuskoulutuksen saanut luutnantti (res.) Liikanen.
Kirjailijan mielessä kangastelee vielä yksi panssarintorjunta-aiheinen kirja.
– Talvisodan improvisoidut panssarintorjuntaryhmät ansaitsisivat oman kirjansa, tuumiskelee Liikanen ja jatkaa, että seuraavakin aihekokonaisuus on jo pohdinnassa.
Simo Liikanen
- Ammatti: sivutoiminen tietokirjailija, suomentaja ja kustannustoimittaja
- Syntymävuosi: 1974
- Syntymäpaikka: Kajaani
- Sotilasarvo: luutnantti (res.)
- Asuinpaikka: Järvenpää
- Uusin kirja: Panssarintorjuntaritarit
