• Uutiset

Kiina katsoo nyt merelle ja haluaa pitää Yhdysvaltojen laivaston kontrollissaan

Kaikkia suurvallan toiminta ei miellytä.

Istock

Etelä-Kiinan meren alue on ollut jo pitkään kiistan aiheena.

Etelä-Kiinan meren kiista nousi Suomessakin otsikoihin
kunnolla tammikuussa, kun sittemmin Yhdysvaltojen ulkoministeriksi ilmoitettu Rex Tillerson ilmoitti, ettei hän sallisi
Kiinan pääsyä sen alueelle itse rakentamilleen saarille. Kiinan vastine tuli
välittömästi valtiollisen Global Times -lehden pääkirjoituksessa.

– Jos Washington ei suunnittele aloittaa laajamittaista
sotaa, mikä tahansa muu lähestymistapa yrittää estää Kiinan pääsy saarille
olisi typeryyttä. Tillersonin kannattaisi opiskella ydinasestrategioita, jos
hän haluaa pakottaa suuren ydinasevallan vetäytymään omalta alueelta, valtion
kontrolloiman lehden pääkirjoituksessa sivallettiin.

 

Resurssit
kiinnostavat

Mikään uusi kiistakapula Etelä-Kiinan meren alue ei ole.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan Kiina on mieltänyt merialueen
puskurivyöhykkeekseen muita suurvaltoja vastaan jo 1940-luvulta lähtien.

Kiinan etelärannikosta reilun tuhannen kilometrin ja maan
pääkaupungista Pekingistä noin 3500 kilometrin päässä etelässä sijaitseva alue
alkoi kiinnostaa Kiinaa ja muita rantavaltioita 1970-luvulla, kun alueen
potentiaalisiin luonnonvaroihin havahduttiin. Sittemmin rantavaltiot ovat
tehneet aluerajauksia, jotka menevät keskenään vahvasti ristiin.

Etelä-Kiinan meri on myös hyvin merkittävä kalastusalue ja myös
globaalin rahtiliikenteen vilkkaasti hyödyntämä merireitti.

– Rahtiliikenne tekee asiasta relevantin myös niille maille,
joilla ei ole merelle rantaa, kuten esimerkiksi Japanille. Suurin osa
raaka-ainekuljetuksista menee alueen läpi. Yhdenkään osapuolen intresseissä ei
ole vaarantaa rahti- tai muuta meriliikennettä, mutta suuremmalla konfliktilla
voisi olla kauaskantoisiakin seurauksia, Kallio toteaa.

 

Särkät ja luodot
pääosassa

Alueen suurin vääntö käydään Spratlysaarista. Nimi itsessään
on hämäävä, sillä Haagin tuomioistuin on määrittänyt, että kyseessä ei ole
saariryhmä, vaan ennemminkin rykelmä särkkiä, luotoja ja kareja.

– Tämä on siinä mielessä tärkeä linjaus, että se estää
talousvyöhykkeiden piirtämisen ja sitä kautta uusien vaatimusten esittämisen,
Kallio selventää.

Saarettomuus ei ole kuitenkaan estänyt Kiinaa, joka on betonia
ja merenpohjan hiekkaa hyväksi käyttäen kasvattanut kolmen alueella olevan
kaistaleen maa-alaa niin paljon, että lentokentän ja sotilaallisten
rakennelmien luominen on tullut mahdolliseksi. Numeromääräisesti Vietnam pitää
yhä hallussaan suurinta osaa särkistä.

– Kiinalla on ollut resursseja vahvistaa läsnäoloaan
rakentamalla pienimuotoisia tukikohtia. 
Myös Vietnam on rakentanut yhdelle särkälle kiitoradan, jossa on
mahdollista tankata ja suorittaa tutkavalvontaa. Nämä lisäävät paineita
tilanteen militarisoitumiseen, Kallio sanoo.

Kallion mukaan kalastuslaivastojen väliset konfliktit ovat
jo nyt arkea alueella. Militarisoitumisen myötä ei ole ollenkaan utopistinen
skenaario, jossa nykyiset vesitykit vaihtuvat kovempiin välineisiin.

 

Yhdysvallat hiertää

Kallion mukaan on selvää, että Kiinan ja muiden alueen
maiden rantakiistat ovat isommassa mittakaavassa toissijaisia. Hänen mukaansa Kiina
haluaa kontrolloida Yhdysvaltojen laivaston liikkeitä lähialueillaan.

– Yhdysvaltojen näkökulmasta sen laivaston liikkuvuus
alueella on kaikkein tärkeintä. Kiina taas katsoo, että merenkulun vapaus ei
kata sotalaivojen vapaata liikkuvuutta, vaikka kaikki muut maat ovat asiasta
eri mieltä, Kallio sanoo.

Kiina on ratifioinut kansainvälisen
merioikeusyleissopimuksen ja Kiinan kanta on tuomioistuimia myöten todettu
vääräksi.

– Ongelma on siinä, että tuomioistuimella ei ole valtaa
kontrolloida päätöstään tai sanktioida sitä rikkovaa osapuolta. Päätös jää
siten paperipäätökseksi. Kiinahan ilmoitti heti, että se ei kunnioita Haagin
päätöstä, kun Filippiinit päätti viedä asian tuomioistuimeen.

 

Mahdollisuus
yhteiseen tekemiseen

Kallio on kuitenkin varovaisen optimistinen alueen suhteen.
Hänen mukaan Etelä-Kiinan meren öljy- ja kaasuresurssien hyödyntäminen on niin
vaikeaa ja kallista, että yhteistyö voi nousta ainoaksi järkeväksi
vaihtoehdoksi.

– Kasvojen ja arvovallan menetyksen takia yksikään maa
tuskin luopuu aluevaltauksista, mutta ne voivat jäädä taka-alalle, jos
luonnonvaroja aletaan hyödyntää. Tällä hetkellä alue on eräänlaisessa
pattitilanteessa, jossa kukaan ei voi oikein toimia.

Kaikista kiireellisimmäksi asiaksi Kallio nostaa kuitenkin
kalastuksesta sopimuksen.

– Nyt aluetta ryöstökalastetaan mielivaltaisesti ja se voi
johtaa nopeastikin koko alueen kalakannan täydelliseen romahtamiseen.


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 4/2017.