Puolustusvoimat muonittavan Leijona Cateringin uusi toimitusjohtaja Nina Mähönen on innoissaan uudesta työstään.
– Yrityksen toimintaympäristö on todella mielenkiintoinen, joten olen hyvin motivoitunut, Mähönen kertoo.
Mähösellä on aikaisempaa kokemusta muun muassa VR:ltä ja Palmialta.
– VR:ltä valtio-omistajuus ja turvallisuuskriittisyys ovat hyviä oppeja tehtävään, Helsingin kaupungin ennen omistamalta Palmialta taas tulee ruokapalveluiden tuntemus, Mähönen tiivistää.
Uusi toimitusjohtaja ei aio tehdä radikaaleja linjamuutoksia esimerkiksi kasvisruoan suhteen. Hän vannoo pohjoismaisten ruokasuositusten ja -tutkimusten nimeen, jotka ovat vähentäneet punaisen lihan osuutta. Varusmiehille tarjoiltavassa ruoassa aiotaan jatkossakin noudattaa suosituksia, mutta äkkiliikkeitä ei tehdä.
– Punaisen lihan rinnalle on tuotu broileria, kalaa ja kasviproteiinia. Lisäksi jo lisäämällä kasvisten määrää liharuoassa voidaan makutottumuksia muuttaa hiljalleen.
Mähönen näkee kustannustehokkuuden äärimmäisen kriittisenä asiana varsinkin, kun puhutaan Puolustusvoimien kokoisesta asiakkaasta. Siihen liittyy myös elintarvikkeiden hintojen nousu, jonka Mähönen ei halua näkyvän varusmiehen lautasella.
– Inflaatio on siirrettävä jonnekin muualle tekemisessä, eli ruoan määrän ja laadun on pysyttävänä oikeana.
Keinoja ovat tuotantoketjujen tarkempi miettiminen, logistiikan tehostaminen ja hankintojen kilpailuttaminen. Samat keinot parantavat huoltovarmuutta, josta Leijona Cateringin on myös pidettävä kiinni. Kaiken tekemisen pitäisi olla kunnossa poikkeusolojakin varten.
Myös hävikkiä vastaan taistelemalla voidaan vähentää inflaation vaikutuksia tuotantoketjuun. Kun varuskuntaravintoloissa tiedetään, kuinka monta taistelijaa on maastossa ja kuinka monta kasarmilla, hävikki vähenee. Varuskuntien sisäisellä tiedonkululla on siis suuri merkitys.
– Aina kun joku tekee turhaa työtä tai ruokaa menee roskiin, myös rahaa kuluu turhaan, sanoo Mähönen.
Osa huoltovarmuutta on myös ruoan kotimaisuusaste. Tällä hetkellä Leijona Cateringin ostamista raaka-aineista on kotimaisia Mähösen mukaan yli kolme neljäsosaa. Lihassa, kananmunissa ja maidossa ollaan sadassa prosentissa.
Tuontitavaran osuus menee pääasiassa mausteisiin, hedelmiin ja riisiin. Mähösen mukaan koko ajan etsitään kuitenkin tapoja pitää yllä ja kasvattaa ruoan kotimaisuusastetta.
– Seuraamme uutisia tämän osalta tarkasti. Vaikka jokin raaka-aine tuleekin Suomesta, pitää silti seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat kustannuksiin, ja muiden isojen toimijoiden ostot vaikuttavat myös suomalaisten raaka-aineiden riittävyyteen.
Erityisesti yhdessä ruoassa yhdistyy kotimaisuus ja kasvispainotteisuus. Hernekeittopäivä ei ole siirtymässä torstailta mihinkään Mähösen vahtivuorolla.
– Se ei lähde minnekään, se on sellainen suosikkiruoka, hän naurahtaa.