Hybridisodankäynti voi saada yllättäviä muotoja. Internetissä esimerkiksi saattaisi levitä väite, että öljynjalostamolle johtavalle saariston läpi kulkevalle laivaväylälle on siviilialuksesta vaivihkaa laskettu herätemiinoja. Viestissä olisi tietysti mukana video, jossa tällaista näyttäisi tapahtuvan.
Jo pelkkä nettiväite todennäköisesti riittäisi pysäyttämään kaupallisen liikenteen strategisella merireitillä. Varustamot tuskin uskaltaisivat lähettää aluksiaan testaamaan, pitääkö tieto paikkansa.
Tällaisessa tilanteessa on reagoitava nopeasti. Täsmäväline tähän on miinantorjunta-alus, joka pystyy sensoreillaan tarkastamaan meriväylän pohjan ja löytämään sekä tuhoamaan siellä mahdollisesti vaanivat miinat. Merivoimien kolme Katanpää-luokan alusta on rakennettu juuri tätä tehtävää varten.
Suomi on yksi harvoista maista maailmassa, jossa on jatkuvasti kehitetty miinasodankäynnin kykyjä. Tämä pätee niin omaan modernien miinojen laskukykyyn kuin vihollisen miinojen raivaukseen.
MHC Vahterpää (Mine Hunter Coastal) irrotti 2. huhtikuuta Pansion sotasatamasta Turusta ja suuntasi keulansa kohti Itämerta. Siellä tarkemmin nimeämättömässä paikassa alus liittyi Naton SNMCMG1-miinantorjuntaosastoon (Standing NATO Mine Countermeasures Group 1). Kyseessä on yksi sotilasliittouman pysyvistä monikansallisista alusryhmistä, jotka partioivat rauhan aikana eri merialueilla.
Vahterpään 36 hengen miehistöstä vakituiseen henkilökuntaan kuuluu 24. Varusmiehiä ei ole mukana, vaan loput 12 on palkattu äskettäin kotiutuneista miinantorjunta-alan reserviläisistä. Tarvittavan joukon värväys osoittautui helpoksi.
Vahterpään osallistuminen osastoon on ensimmäinen kerta, kun Suomi on mukana Naton pysyvissä tehtävissä. Tosin Ilmavoimat ehti olla lyhytaikaisesti Liettuassa neljän F/A-18 Hornet -hävittäjän parvella turvaamassa Naton Vilnan huippukokousta heinäkuussa 2023. Tästä tehtävästä ei tiedotettu etukäteen.
Liittyminen toimintaan sujunee jouhevasti, silä Merivoimille yhteistyö Naton SNMCMG1-osaston kanssa on jo tuttua vuosien varrelta. Viimeksi joulukuussa sen alukset osallistuivat Freezing Winds 23 -harjoitukseen Suomen merialueella.
Standing NATO Mine Countermeasures Group perustettiin vuonna 1973, ja aluksi sen nimi oli Standing Naval Force Channel. Nykyisin ryhmiä on kaksi, numero 2 toimii Välimeren suunnalla ja ykkönen pohjoisessa.
Tällä hetkellä SNMCMG1-osastoon kuuluu seitsemän alusta yhtä monesta maasta. Lippulaivana toimii saksalainen Elbe-luokan Type 404 -tukeutumisalus Donau. Varsinaiset torjunta-alukset ovat Virosta, Hollannista, Belgiasta, Norjasta, Ranskasta ja nyt siis myös Suomesta.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomenlahti oli maailman miinoitetuimpia merialueita. Sen sulkuihin oli laskettu arviolta 60 000 miinaa. Niiden raivaus jäi suomalaisten huoleksi. Vaativassa operaatiossa menetettiin ihmishenkiä mutta samalla kertyi alan osaamista, jota on myös ylläpidetty.
Nykyisten Katanpää-luokan alusten hankinta käynnistyi vuonna 2004. Näin luotiin kyky moderniin miinanetsintään. Muita miinantorjunnan keinoja ovat miinanraivaus ja raivaajasukeltajien käyttö. Kaikkia tarvitaan merialueillamme.
Perusteellisen vertailun jälkeen tilaus tehtiin 2006 italialaiselta Intermarine-telakalta.
Sen rakentamia alun perin 1980-luvulla kehitettyjä Lerici-luokan aluksia on myyty eri puolille maailmaa. Merivoimille tyypistä kehitettiin Suomen matalille ja saariston rikkomille vesialueille soveltuva versio.
Luokka sai nimensä ensimmäisenä 2009 valmistuneesta Katanpää-aluksesta (40). Kaksi muuta ovat Purunpää ja Vahterpää (41 ja 42). Nimet tulevat rannikon historiallisista Merivoimien tukikohdista. Hankinnan hinta oli varaosineen noin 250 miljoonaa euroa.
Keskeisimmät modernin merimiinan laukaisuun tarvittavat herätteet ovat akustisia, magneettisia sekä painevaihteluun liittyviä. Siksi miinantorjunta-aluksessa nämä kaikki pyritään minimoimaan. Katanpäiden runko onkin metallin sijasta lasikuiturakennetta. Myös koneiston aiheuttamat herätteet on pyritty minimoimaan.
Katanpäissä diesel-sähköisen järjestelmän kaksi MTU 8V -moottoria jauhavat kumpikin 1 000 kW tehoa generaattoreille. Potkurien sijaan aluksissa on kaksi Voith Schneider -propulsioyksikköä, jotka tuottavat sähköisesti työntövoimaa kaikkiin suuntiin. Laivan pohjassa vaakatasossa pyörivissä kiekoissa on pystysuoria eviä, jotka kääntyvät ohjauskomentojen mukaan virtaukseen nähden. Tällainen järjestelmä mahdollistaa erittäin tarkan ohjailun sekä aluksen paikallaan pitämisen satelliittisignaalien avulla.
Nopein tapa etsiä miinoja olisi luonnollisesti ajaa alueelle aluksen omia sensoreja käyttäen. Riskianalyysin perusteella se on joissain tilanteissa mahdollista mutta miinavaaralliselta alueelta pyritään viimeiseen asti pysymään poissa.
Joka tapauksessa Katanpäät on suunniteltu kestämään vedenalaisia räjähdyksiä. Komposiittirakenne on tiettyyn rajaan asti joustavaa, ja kriittiset laitteistot on asennettu kierrejousituksen päälle.
Katanpäiden miinanetsintäkykyjen ytimenä toimii Atlas Elektronik IMCS -taistelunjohtojärjestelmä (Integrated Mine Countermeasure System). Aluksien runkoon on kiinteästi asennettuna Kongsberg EM710 RD -monikeilakaikumittain.
Pohjakuvaa voidaan tuottaa myös hinattavalla ja syvyytettävällä Klein 5500 -viistokaiulla. Tarvittaessa sillä päästään eri syvyyksissä olevien veden lämpötilaerojen aiheuttamien niin sanottujen harppauskerrosten alapuolelle. Kongsberg TOPAS -mittain puolestaan mahdollistaa pohjan sedimenttikerrosten tutkimisen syvemmältä.
Aluksen vieminen miinavaaralliselle alueelle ei ole tarpeen, sillä varustukseen kuuluu useita miehittämättömiä vedenalaisia laitteita. Suurin niistä Kongsberg HUGIN 1000 AUV (Autonomous Underwater Vehicle) on 4,5 metriä pitkä ja painaa 850 kiloa.
Se lähetetään itsenäisesti ennalta määritellylle reitille, jolta HUGIN tuottaa sensoreillaan tarkkaa pohjakuvaa. Laitteen toiminta-aika on jopa 17 tuntia. Katanpäiden mukana kulkee myös pienempi REMUS AUV, joka voidaan viedä esimerkiksi kumiveneellä kauemmas veteen laskettavaksi.
HUGIN-data puretaan tutkittavaksi laitteen palattua emoalukselle. Keskeinen osa miinantorjuntaa on rauhan aikana tuotettu vertailudata merenpohjasta. Siinä keskeinen toimija on Merivoimien vedenalaisen sodankäynnin keskus. Kuvia vertailemalla voidaan paikantaa muutokset merenpohjassa ja siten mahdolliset miinat, jos niitä ei ole muuten havaittu.
Perinteisiä pohjaan ankkuroituja juuri vedenpinnan alla vaanivia kosketusmiinoja etsitään pienillä aluksilla hinattavilla leveää aluetta haraavilla raivaimilla. Ne katkaisevat ankkurivaijerit, jolloin miina nousee pintaan tuhottavaksi.
Pohjamiinojen etsintä on hitaampaa ja tarkempaa työtä. Itsenäisesti sukeltava HUGIN 1000 käyttää noin meripenikulma kertaa meripenikulma -kokoisen alueen tutkimiseen kymmenisen tuntia. Kerätyn datan analysointi vie sekin oman aikansa. Vasta kohteen paikannuksen jälkeen voidaan ryhtyä varsinaiseen raivaukseen.
Katanpäiden varustukseen kuuluvaa Saab Double Eagle ROV -laitetta (Remotely Operated Vehicle) operoidaan kaapeliyhteyden kautta. ROV ohjataan lähelle löydettyä kohdetta tunnistamaan se kameroillaan. Seuraavaksi miina pitää tuhota. Double Eagle pystyy sijoittamaan raivauspanoksen tunnistetun kohteen vierelle.
Vaihtoehtoisesti käytetään pientä Atlas Elektronik SeaFox ROV -sukellusrobottia. Se on kertakäyttöinen laite, joka voidaan videoyhteyden perusteella ajaa kiinni miinaan. Sitten SeaFox tuhoaa sen ontelopanoksellaan.
Katanpää-luokan kaikkia kykyjä ei ole tarkoitettu käytettäväksi samaan aikaan, vaan niistä valitaan aina tehtävään ja uhkakuvaan parhaiten soveltuvat. Aluksilla on mukana myös sukeltajia, joita voidaan hyödyntää raivauksessa. Heitä varten aluksen varustukseen kuuluu painekammio sukeltajantaudin varalta.
Miinantorjunta-alusten vedenalaisia kykyjä voidaan hyödyntää monilla tavoin myös rauhanajan tehtävissä. Esimerkiksi Balticconnector-kaasuputken katkettua Merivoimat avusti tutkimuksia kartoittamalla merenpohjaa MHC Purunpään sensoreilla.
Katanpää-luokka
- Pituus 52,45 m
- Leveys 9,87 m
- Syväys 3,15 m
- Uppouma 680 t
- Nopeus 13 solmua
- Toimintamatka 1500 mpk
