• Uutiset

Monipuolisen osaamisen tehdas

Lopettamisen partaalla ollut Vihtavuoren ruutitehdas on noussut uuden omistajan myötä kannattavaksi kokonaisuudeksi.

Prosessityöntekijä Antti Paananen ohjaa nitroselluloosan valmistusprosessia.

Aina ei tarvitse olla ruudinkeksijä, mutta ei siitä haittakaan ole. Ainakin, jos sattuu työskentelemään Vihtavuoren ruutitehtaalla. Muutaman vuoden takaisessa rekryilmoituksessa yritys oikeasti hyödynsi samaista ruudinkeksijä-hokemaa. Aina tunnelmat eivät Jyväskylän kupeessa sijaitsevassa Laukaan Vihtavuoressa ole olleet kuitenkaan yhtä kepeät.

2013 Ruutitehdas oli vielä raskaasti tappiollinen ja ranskalaisomistaja Eurenco oli ajamassa 1922 perustettua tehdasta alas. 2014 tehtaalle löytyi kuitenkin omistaja Nammosta, jonka omistavat puoliksi Norjan valtio ja suomalainen Patria. Samana vuonna Nammo Vihtavuoren toimitusjohtajana aloittanut Ilkka Heikkilä sanoo tehtaan menevän tällä hetkellä oikeaan suuntaan.

– Edellisen omistajan aikaan viimeiset vuodet olivat hyvin raskaasti tappiollisia. Onneksi Nammo löytyi ostajaksi. Sittemmin tehdasalueeseen on investoitu yli 25 miljoonaa euroa, liiketulosta olemme saaneet parannettua ja olemme terveessä tilanteessa, Heikkilä summaa.

Pelkkää ruutia ei Vihtavuoren reilun 200 hehtaarin teollisuusalueella valmisteta. Samojen porttien sisältä löytyy myös konsernin muuta osaamista, sillä Nammo Lapua oy valmistaa erilaisia ammuksia ja räjähteitä myös Puolustusvoimien tarpeisiin. Valikoima kattaa kaikkea pienikaliiperisista ampumatarvikkeista aina 155-millisen kenttätykin kranaatteihin ja sinkoihin sekä käsikranaatteihin.

 

1920-luvulla Vihtavuori valikoitui ruutitehtaan paikaksi hyvän sijaintinsa ansiosta. Vieressä olevasta Siikajärvestä sai puhdasta vettä teollisuuden tarpeisiin, Keski-Suomessa riitti työntekijöitä ja itärajakin sijaitsi riittävän kaukana. Tänä päivänä markkinat ovat globaalit ja kilpailu yhä tiukkenevaa. Myös koronavirus on tuonut tähän vuoteen omat lisäongelmansa.

– Ruudin puolella alkuvuonna koronan myötä alkoi tulla toimituksiin lykkäyspyyntöjä varsinkin Keski-Euroopasta, kun ampumaratoja meni kiinni. Kesää kohti mentäessä näkymät olivat huonot, Heikkilä myöntää.

Taloudellinen helpotus löytyi kuitenkin Atlantin takaa, jossa korona käänsi Yhdysvaltojen asemyynnin nousuun. Kasvanut kysyntä säteili Vihtavuorelle asti.

– Syksyllä tilannetta käänsi huomattavasti se, että Yhdysvaltoihin meni ennätysmäärissä tuotteita.

Pohjois-Amerikka on muutenkin puolustusteollisuudelle tärkeä markkina.

Nammo Lapuan Vihtavuoren liiketoimintajohtaja Sampsa Kainulainen sanoo amerikkalaisten olevan koko konsernissa jo enemmistönä.

– Pohjois-Amerikan markkinoiden osuus on koko Nammo-konsernilla yli 40 prosenttia. Se on markkina, jota kaikki tavoittelevat, koska Yhdysvallat on kirkkaasti maailman suurin hankkija. Samalla se on myös tietysti äärimmäisen kilpailtu markkina.

Ruudin punnitus käynnissä laadunmääritysammuntoja varten.

Taloudellisesti Vihtavuoren ruutitehtaan suunta on kääntynyt onnistuneiden investointien ja tehtyjen kulusäästöjen myötä. Heikkilän mukaan toimitiloja on modernisoitu ja automaatioon satsattu. Oma kiinteän polttoaineen kattila laski alueen energiakustannuksia vuositasolla yli miljoonalla eurolla.

Tehdasalueelta löytyy myös oma ampumakeskus, jossa testaaminen onnistuu kattavasti. Tontin rajalla olevan mäen kupeeseen on kaivettu 420 metriä pitkä tunneli.

– Pystymme siellä ampumaan ja testaamaan todella monipuolisesti. Kraanatinheitinpuoli tietysti joudutaan ampumaan vaakaputkella, joka aiheuttaa omat haasteensa, mutta on siellä vuosien varrella sisällä ammuttu ihan kenttätykilläkin, Kainulainen paljastaa.

Vihtavuoren toiminnoille Puolustusvoimat on tärkeä yhteistyökumppani. Marraskuun lopulla puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) hyväksyi päätöksen, jolla Nammo Lapua oy:n ja Nammo Vihtavuori oy:n kanssa voidaan allekirjoittaa strateginen kumppanuussopimus, jonka tarkoitus on varmistaa ampumatarvike- ja räjähdealan kotimaisen huoltovarmuuden perusta.

– He ovat meille tärkeä yhteistyökumppani. Varsinkin tykistö on ollut isossa roolissa meillä ja se on palvellut myynnillisesti sekä ruutitehdasta että ampumatarvikevalmistusta. Yhden tykinkranaatin lähettäminen korkeuksiin vaatii kuitenkin pienimmilläänkin muutaman kilon ruutia, Kainulainen sanoo.

Siitäkään ei taida olla bisnesmielessä haittaa, että Suomen tykistö on Euroopan suurin?

– Se on meidän kannaltamme iso asia. Lisäksi Suomessa harjoitellaan säännöllisesti kovilla, joka peilautuu myös meidän toimintaamme.

Sekä Heikkilän että Kainulaisen mukaan myös lähitulevaisuus näyttää kannattavalta. Tilauskannassa on menekkiä myös ensi vuodelle, mutta itsekseen asiat eivät tapahdu. Tehtaan tuotantoennätykset sen sijaan pysyvät toivon mukaan myös jatkossakin rikkoutumattomina.

– Tuotantoennätykset ovat vuodelta 1942. Silloin oli menekki kovaa itärajalla, Heikkilä lohkaisee.

Korkeaenerginen N565-ruuti on isoille kiväärikaliipereille.