Minkälaiset ominaisuudet tekevät hyvän johtajan? Sotilasvalassa lausutaan, että esimiesasemaan asetettu tahtoo olla alaisiaan kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Maasotakoulun koulutuskeskuksen johtaja, everstiluutnantti Jere Vettenranta allekirjoittaa nämä, mutta lisää listalle myös mukautuvuuden.
– Adaptiivisuus korostuu tulevaisuuden johtajuudessa. Ukrainan sodastakin opittuna kehitys on nykyään niin nopeaa, että johtajan pitää pystyä sopeutumaan uuteen nopeasti. On omaksuttava lyhyessä ajassa uusia toimintamenetelmiä sekä myös keksittävä asioita uusiksi, Vettenranta toteaa.
Maasotakoulussa oli haastattelun hetkellä esikunta- ja johtamisharjoitus, johon osallistui ruotsalaisia liittolaisia. Vettenranta nosti hyvän johtajan kriteeriksi nykypäivänä myös englannin hyvän kielitaidon.
– Natoon liittymisen jälkeen englantia on tarvinnut päivittäin. On pystyttävä paitsi kommunikoimaan kollegoiden kanssa myös kirjoittamaan ja lukemaan asiakirjoja sekä käskyjä ammattikielellä.
Yhteistyö ruotsalaisten kanssa on Vettenrannan mukaan suomalaisille hyvin tuttua, mutta liittoutumisen myötä yhteistyö usean eri valtion asevoimien kanssa on lisääntynyt. Sujuvaan yhteistyöhön vaikuttaa hänen mukaansa kulttuuristen eroavaisuuksien ymmärtäminen sekä toisten taustojen hahmottaminen.
– Johtajan on huomioitava toisten koulutustausta, osaaminen ja se, missä olosuhteissa on totuttu toimimaan.
Liittolaisten lisäksi yhteistoiminta myös koneiden kanssa tulee Vettenrannan arvion mukaan lisääntymään tulevaisuudessa.
– Johtajan on hahmotettava, miten ihmiset ja koneet pystytään yhdistämään joukoksi. Ymmärrys tekoälyn ja autonomisten järjestelmien yhdistämisestä operaatioissa on tärkeää.
Vettenranta valmistui yleisesikuntaupseeriksi vuonna 2013. Maasotakoulun koulutuskeskuksen johtajana hän aloitti lokakuussa, mikä tarkoittaa jo 13. tehtävään määräystä. Kokemus on tuonut hänelle itsevarmuutta niin johtamiseen yleisesti kuin siihen, että hän sopeutuu uuteen nopeasti.
– Puolustusvoimissa suurin osa henkilöstöstä on yleensä tuttua aiemmista yhteistöistä, ja monilla on sama pohjakoulutus. Ymmärrys isosta kokonaisuudesta auttaa sopeutumisessa, vaikka uuden tehtävän yksityiskohtien haltuunotto ja oman joukon erityispiirteiden huomiointi vie aina aikansa, Vettenranta huomauttaa.
Määrätietoisuutta ei Vettenrannalta puutu, vaan hän pyrkii tavoitteita kohti aina ”kaikilla keinoilla”. Hän kuvailee myös sosiaalisia taitojaan hyviksi, mutta huomauttaa eri tehtävien vaativan erilaista johtajuutta.
– On eri asia olla komentajan, operaatiopäällikön tai johtajan roolissa. Monipuolinen kokemus auttaa siinä, että pystyy mukautumaan milloin mihinkin tehtäviin. Usein määräykset tulevat nopeasti ja tehtävät ovat kiireisiä, joten niihin ei ehdi valmistautua kauaa vaan rooli käynnistyy pitkälti heti.
Tehtävien vaihtuminen ja yllättävät tilanteet ovat Vettenrannasta kuitenkin hyväksi. Hän kertoo niiden lisäävän itseluottamusta siihen, että uskaltaa heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin, vaikkei asioiden toimimisesta olisi aina varmuutta.
Vettenrannalla ei ole yhtä tiettyä johtajan roolimallia, mutta kiittää monia uralla kohtaamiaan esimiehiä, vertaisia, alaisia ja koulutettavia.
– Johtajana pitää olla oma itsensä, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi oppia muilta. Paras johtaja haluaa oppia ja kehittää itseään jatkuvasti. Kukaan ei ole ikinä valmis ja on virhe, jos luulee olevansa, Vettenranta kiteyttää.
-
Vapaaehtoinen maanpuolustus
