Tykki, jonka kokoamiseen 250 mieheltä menee kolme kokonaista päivää. Tykki, jonka yksi ammus painaa yli seitsemän tonnia. Tykki, joka oli niin iso, että sen suojelemiseen piti kiinnittää kaksi kokonaista ilmatorjuntapatteristoa. Natsi-Saksan Schwerer Gustav oli nimensä mukaisesti todellakin raskas. Samalla ”Raskas Gustav” on yksi utopistisimmista kalustosuunnitelmista, joka on edennyt suunnittelupapereista tuotantoon ja lopulta jopa sotatantereille asti.
Jo ennen toisen maailmansodan alkamista Adolf Hitlerillä oli muiden suunnitelmiensa ohella visio Ranskan kukistamisesta. Isoin kanto kaskessa oli kuitenkin Maginot-linja eli puolustuslinja Elsass-Lothringenin alueella, jonka tarkoitus oli pysäyttää mahdolliset hyökkääjät.
Vuonna 1934 Saksan maavoimien esikunta valtuutti teräksestä ja sotatarvikkeista tunnetun Kruppin yrityksen suunnittelemaan aseen, jolla voisi tuhota Maginot-linjan vahvimmatkin linnoitukset. Yhdistelmä ei ollut helppo. Aseen kantaman piti olla pidempi kuin ranskalaisella tykistöllä ja ammusten piti pystyä läpäisemään seitsemän metrin kerros teräsbetonia.
Hanke ei edennyt mainittavasti, kunnes Hitler keväällä 1936 tiedusteli aseen mahdollista käyttökelpoisuutta. Aiemmin Kruppin insinööri Erich Müller oli laskenut, että laite vaatisi toimiakseen yli 30 metrisen putken, jonka halkaisija olisi järisyttävä 800mm.
Asiat etenivät ja useiden viivästysten jälkeen testimalli valmistui Essenin tehtaalta loppuvuodesta 1939. Mammuttimaiselle tykille tuli lopulta painoa noin 1350 tonnia ja sen kuljettamiseen vaadittiin kaksi vierekkäistä junaraidetta.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tykki läpäisi testeissä sille asetetut vaatimukset. Alkuvuodesta 1941 Kruppin tehtaan isänsä sairasteluiden takia johdettavakseen saanut Alfried Krupp piti Hitlerille tykin viralliset hyväksyntätestit. Nimensä tykki sai lopulta juuri Alfried Kruppin isän Gustavin mukaan. Myöhemmin tykkejä operoinut miehistö käytti tykeistä yleisesti Dora-nimeä.
Lopulta tykkejä tilattiin Kruppin tehtaalta kaksi kappaletta.
Käsittämätön jättiläinen
Viivytyksistä huolimatta Schwerer Gustav oli viimein valmis. Sen mitat olivat, ja ovat yhä tänä päivänä, käsittämättömät. 47 metriä pituutta, 12 metriä korkeutta ja putkellakin mittaa oli 32,5 metriä sekä kaiken kruununa painoa 1350 tonnia. Tykkiä pystyi liikuttamaan vain rautateitä pitkin ja siihenkin tarvittiin kaksi raidetta vierekkäin. Massiivisen rakenteen takia putkea ei voinut kääntää lainkaan vaakasuunnassa ja kokonsa takia tykin tulinopeus oli vaatimaton. Jokaisen laukauksen jälkeen tykki tuli kalibroida uudelleen ja tämän takia, sillä pystyi ampumaan vain noin parikymmentä laukausta vuorokaudessa.
Tykkiin oli valittavissa kahdenlaista ammustyyppiä. Seitsemän metrin teräsbetoniin läpäisyyn kykenevät ammukset painoivat seitsemän tonnia ja niiden kantama oli 38 kilometriä. Kevyemmät, silti lähes viisi tonnia painaneet, ja räjähdysherkemmät ammukset kantoivat puolestaan lähes 50 kilometrin päähän.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tositoimiin
1940 Saksa hyökkäsi Belgiaan ja pääsi maan pohjoisosien kautta ranskalaisten Maginot-linjan ohi. Myöhästelyt suunnittelussa ja valmistuksessa estivät Gustavin käytön sille alun perin suunnitellussa käyttötarkoituksessa.
Gustav lähetettiin sen sijaan Operaatio Barbarossan myötä kohti Krimin niemimaata helmikuussa 1942. Yksin Gustavin kuljettamiseen tarvittiin 25 junan tavaravaunua. Gustavin tarkoitus oli tukea akselivaltoja Sevastopolin piirityksessä. Vaikka tykki oli jo perillä kohteessa, sen kasaaminen oli oma massiivinen operaationsa, joka kesti toista kuukautta. Tykin koko aiheutti myös sen omistajille ongelmia. Massiivisen kokonsa takia se oli lähes mahdoton piilottaa ilmatiedustelulta ja itse tykin suojaaminen sitoi valtavasti hyökkääjien resursseja sekä maalla että taivaalla.
Lopulta kesäkuun alussa 1942 tykki oli viimein valmiina ampumaan. Koska Gustavin tykinputki ei kääntynyt sivuttaissuunnassa, saksalaiset rakensivat sille kaarevat junanraiteet, joiden avulla tykin ampumasuuntaa voitiin kääntää haluttuun suuntaan.
Noin kuukautta myöhemmin heinäkuussa 1942 Sevastopol lopulta antautui 250 päivää kestäneen piirityksen jälkeen.
Kuukauden toimintansa aikana Raskaalla Gustavilla oli ehditty ampua 48 kertaa. Sevastopolin jälkeen Gustavin putki oli jo vaihtokunnossa, olihan sillä ammuttu pohjalle jo noin 250 kertaa tykin testausvaiheessa.
Yhä ainutlaatuinen
Sevastopolin piirityksen päättymisen jälkeen uuden putken saanut Gustav purettiin ja sitä suunniteltiin käytettävän Leningradin eli nykyisin Pietarin piirityksessä.
Venäläisten offensiivin pelossa Gustavia ei lopulta tuotu osaksi Leningradin piiritystä. Vuonna 1943 tykki siirrettiin takaisin Saksaan lähelle Chemnizin kaupunkia, jonne tykki myös varastoitiin. Saksan sotamenestyksen käännyttyä ja sodan lopun hiipiessä lähemmäs saksalaiset lopulta tuhosivat tykin itse 14. huhtikuuta 1945, vain päivää ennen amerikkalaisjoukkojen saapumista. Viittä päivää myöhemmin sama kohtalo oli edessä toisella tykillä, jota oli säilytetty Grafenwöhrissä, noin 100 kilometrin päässä Nürnbergissä.
Vaikka tykin vaikutukset sodassa jäivät lopulta kehitys- ja valmistusponnisteluihin peilaten vaatimattomiksi, käytettiin tykkiä paljon hyödyksi natsien propagandatyössä.
Hitler itse todistetusti puhui tykistä ”minun rautanyrkkinäni” sekä” tykistöni mahtavimpana nyrkkinä”. Natsien propagandakoneistoa johtanut Joseph Goebbels puolestaan piti huolen, että tykin operoinnista Sevastopolin piirityksessä tallennettiin videokuvaa hyödynnettäväksi.
Kaikkiaan Schwerer Gustavia voi hyvällä omalla tunnolla pitää järjettömänä hankkeena ja sen päätymistä oikeasti valmistukseen ja sotakäyttöön jonkinlaisena ihmeenä. Samalla se oli myös kaikessa mielipuolisuudessaan jälleen yksi osoitus saksalaisen insinöörityön kyvykkyydestä.
Kuvaavaa onkin, että 75 vuotta tykkikaksikon tuhoamisen jälkeen Schwerer Gustav on yhä suurin koskaan rakennettu ja sotatoimissa käytetty tykki.
Lue seuraavaksi
-
Historia
