Filosofian tohtori Pasi Tuunainen on onnistunut yhdistämään sotahistorian tutkimuksissaan työn ja mieluisan harrastuksen.
– Vaimo ja lapset saattaisivat sanoa, että kyse on elämäntavasta, naurahtaa tuhansien niteiden sotahistoriakirjaston omistava dosentti.
Tuunainen kuuluu sukupolveen, joka ammensi sotahistorian alkeet Korkeajännityksistä ja ylipäänsä painetusta materiaalista elokuvien ohella.
– Kävin 1970-luvun puolimaissa mieluusti selailemassa kirjastossa vasta ilmestynyttä kuusiosaista suurteosta Toinen maailmansota.
Sotahistorian dosenttina Tuunainen toimii sekä Oulun että Itä-Suomen yliopistossa ja sotataidon historian dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tuoreimmassa kirjassaan Sodan maantiede hän selvittää esimerkiksi, kuinka hyökkääjä pyrkii voittamaan luonnonesteet puolustavan osapuolen pyrkiessä hyödyntämään niitä. Vanhimmat esimerkit ovat 1800-luvun puolimaista ja uusimmat viime vuosilta.
– Sotilasmaantieteen tutkimusperinne on Suomessa varsin ohutta. Uusin kirjani on ensimmäinen kokonaisesitys aiheesta.
Suomen käymät sodat ovat Tuunaisen tuotannon ydintä, mutta Sodan maantieteessä hän laajentaa näkökulman globaaliksi suomalaisittain eksoottisia aavikoita, viidakoita ja vuoristoja myöden.
– Eräs brittiupseeri tosin rinnasti yllätyksekseni Ilomantsin pienipiirteisen metsämaaston viidakkoon.
Varusmiespalvelus Uudenmaan rakuunapataljoonassa Lappeenrannassa sekä reserviupseerikurssi Haminassa antoivat jo aineksia pohdinnoille.
– Opin ymmärtämään Kaakkois-Suomen sotilasmaantieteellisiä erityispiirteitä kuten Kymijoen merkityksen maamme puolustukselle. Muuallakin kulkiessani katson yhä maastoja sillä silmällä.
Vuodet 1993–1994 Libanonissa suomalaisen rauhanturvaajajoukon tiedustelu-upseerina antoivat kansainvälistä näkökulmaa.
– Partioimalla ja karttoja tutkimalla opin Lähi-idän maaston erityispiirteitä.
Majuriksi reservissä Tuunainen ylennettiin 44-vuotiaana. Kertausvuorokausia on tähän mennessä kertynyt 150 mukaan lukien rauhanturvatehtävissä saadut korvaavat vuorokaudet.
Dosentin julkaisuluettelo on kerrassaan mittava. Tohtoriksi Tuunainen väitteli vuonna 2001 Vietnamin sodan alkuhistoriasta. Sittemmin hän on vienyt suomalaisen sotataidon historiaa myös ulkomaille.
– Pääteoksenani pidän kirjaa Finnish Military Effectiveness in the Winter War 1939–1940. Se kertoo Suomen kenttäarmeijan taistelukyvystä talvisodassa.
Sotahistoriallisen kirjallisuuden suhteen Tuunainen on todellisella näköalapaikalla.
– Olen toiminut Sotahistoriallisen aikakauskirjan kirjallisuustoimittajana vuodesta 2008. Harrastuspanokseni menee nykyisin pääasiassa Suomen Sotahistorialliselle Seuralle.
Sotilasmaantieteestä Tuunainen on kirjoittanut kahdessa teoksessa. Lisäksi hän on ollut yhtenä kirjoittajana Suomen puolustusvoimien kokeilutoimintaa käsittelevissä kirjoissa.
– Parhaillaan työn alla on teos jalkaväkitaktiikan kehityksestä. Tarkastelen käänteentekeviä taisteluita 1700-luvun alusta näihin päiviin.
Vaan eipä dosentin elämä pelkkää sotahistoriaa ole. Tuunaiselle on 57-vuotiaana ehtinyt kertyä 45 vuotta soittokokemusta rock- ja bluesbändien rumpalina. Toinen intohimo ovat mallasviskit.
– Olen saanut maistella 142 skottilaisen mallasviskitislaamon tuotteita, mukana myös vuosikymmenet sitten lakkautettujen tislaamojen aarteita.
Pasi Tuunainen
- Ammatti: FT, historian yliopistonlehtori
- Syntymävuosi: 1966
- Syntymäkotikunta: Savonlinna
- Sotilasarvo: majuri (res.)
- Asuinpaikka: Joensuu
- Uusin kirja: Sodan maantiede
