Suomalaisista reserviläisistä koostunut partio niitti tammikuussa mainetta voittamalla kansainvälisen Eiswolf 2024 -kilpailun. Saksan Heidessa, Hampurin lähellä, järjestettyyn kilpailuun osallistui noin 130 ammattisotilasta tai reserviläistä järjestäjämaan lisäksi Suomesta, Ranskasta, Tanskasta, Itävallasta ja Sveitsistä. Kolmepäiväisessä kilpailussa suoritettiin erilaisia tehtävärasteja reitillä, jolla haastetta lisäsi niin sanottu Hunterforce eli vastaosasto. Voittajapartioon kuulunut Jouni Leppäsaajo kertoo aika lailla kaiken sujuneen hyvin.
– Reitin valinta ja suunnistus menivät hyvin nappiin. Hirveän isoja virheitä ei tehty millään rastilla, vaikka ainahan on pikkaisen parannettavaa. Suurin osa rasteista meni maksimipisteillä. Vastaosasto nähtiin joka pisteellä, mutta tiukkoja tilanteita meille ei montaa tullut, Leppäsaajo kertoo.
Saksan puolustusvoimat kutsuu Eiswolfia (Jääsusi) yösuunnistusmarssiksi. Varsinaisen kilpailusuorituksen maksimiaika oli 27 tuntia, ja Leppäsaajon partio alitti ajan tunnilla. Linnuntietä kilpailureitin matka olisi ollut noin 55 kilometriä, mutta vastaosaston harhauttaminen toi partioille lisämatkaa. Leppäsaajo arvelee suomalaisten taivaltaneen noin 65–70 kilometriä. GPS:ää ei kilpailussa saanut käyttää, joten arvio perustuu kartan tulkitsemiseen.
Eiswolfissa partioilla ja vastaosastoilla oli käytössä aseet ja paukkupatruunat. Ennen kilpailua saksalaiset järjestäjät kouluttivat aseiden käyttöä kaikille osallistujille. Osumista kertovaa simulaattoria ei käytössä ollut, joten Leppäsaajon mukaan kisassa käytettiin ”herrasmiessääntöjä”.
– Jos jäi kiinni vastaosastolle, siitä lähti aina sata pistettä, vaikka olisi itse avannut tulen. Vihollista ei voinut tuhota tässä kilpailussa. Jos vastaosasto esimerkiksi yllätti takaa päin tai ampui tosi läheltä, peli oli kiinni jäämisen osalta pelattu selkeästi.
Leppäsaajo on ystävineen osallistunut aiemmin monesti muihinkin samanlaisiin kansainvälisiin kilpailuihin kuten tanskalaiseen Blå Negliin ja virolaiseen Admiral Pitkaan. Blå Neglistä voitto on irronnut kahdesti kolmesta yrityksestä ja Admiral Pitkassa Leppäsaajon paras sijoitus on ollut kolmas.
Kilpailut ovat melko samanlaisia kuin Reserviläisurheiluliiton jotokset. Suurin ero on siinä, että näissä kansainvälisissä kilpailussa toimii myös vastaosasto. Tällä kertaa matkassa oli kokenut kuuden hengen suomalaisjoukkue sekä yksi yhdysupseeri huoltajana.
– Vastaosaston vuoksi näissä pitää edetä taktisesti, mikä luo paineen reitinvalintaan ja liikkumiseen. Rastit ovat pitkälti samanlaisia kuin jotoksilla. Vastaosasto oli kyllä tosi aktiivinen, siitä pitää antaa saksalaisille plussaa. Jopa poliisien helikopteri lensi ilman valoja ja pari panssaroitua Fennek-tiedusteluajoneuvoakin oli mukana. Niissä on äärimmäisen tehokkaat lämpökamerat.
Myös koirat ja dronet tukivat vastaosastoja. Tarkkana sai siis olla, molemmin puolin. Kerran Leppäsaajo muistelee vastaosaston sijainnin paljastuneen partiolle tupakoinnista syntyneen hajun perusteella. Kokemus on opettanut partiolle, että usein vastaosasto blokkaa hyvin sillat ja sen tyyppiset kulkuväylät.
– Metsä on hyvä paikka liikkua. Kun vastaosasto tulee eteen, niin äkkiä metsään ja siellä tehdään ketunlenkki, jolla saa tehtyä voimaharhautuksen. Metsä suojaa myös pimeälaitteilta ja lampuilta hyvin.
Saksalaiset järjestäjät saavat Leppäsaajolta kiitosta erityisesti järjestelyjen sujuvuudesta. Kisan kansainvälinen luonne oli Leppäsaajon mielestä hyvin huomioitu, ja rastihenkilökunnan englannin kielen taidot olivat hyvät.
– Ei ollut mitään säätöä. Kaikki sujui kasarmilla tosi nopeasti ja asekoulutuskin oli nopeasti hoidettu.
