Panssaroidun maastokuorma-auton takaosan pystyyn nousseesta kasetista singahtaa taivaalle raketti savupilven peittäessä näkymän. Tällaisten Ukrainan sodasta toistuvasti julkaistujen videoiden myötä M142 HIMARS-raketinheitin (High Mobility Artillery Rocket System) on tullut suurellekin yleisölle tutuksi. Suomessa on käytössä järjestelmän aiempi ja raskaampi versio M270 MLRS (Multiple Launch Rocket System). Niitäkin on mukana Ukrainan sodassa.
HIMARS on joissain arvioissa nostettu jopa eräänlaisen hopealuodin asemaan. Tehokas ja vaikuttava se onkin, mutta ei sillä sotaa ole voitettu. Tarkat raketit ovat kuitenkin pakottaneet Venäjän muuttamaan ryhmityksiään niin, että johtopaikkoja tai keskeisiä asejärjestelmiä ei voida sijoittaa HIMARS-ampumatarvikkeiden kantaman sisälle.
Perinteisesti suomalaisillekin tuttujen Stalinin urkujen kaltaisia raketinheittimiä on pidetty aluevaikutteisina aseina. Epätarkkuus kompensoitiin massamaisella käytöllä. Ukrainan sodassa menestyksen ovat mahdollistaneet GPS-/inertia-ohjatut täsmäampumatarvikkeet, jotka hakeutuvat maaliin muutamien metrien tarkkuudella. Voisi sanoa, että haulikosta on tullut tarkkuuskivääri.
Suomessa teetettiin 20 vuotta sitten iskukykytutkimus, jossa vertailtiin 13 asejärjestelmän paremmuutta. Siinä haettiin tehokkaita keinoja vaikuttaa viholliseen syvyydessä operatiivisella tulenkäytöllä.
Kärkeen vuoden 2004 raportin julkisessa osassa nousivat raketinheittimet, hävittäjien pitkän kantaman ilmasta maahan -aseet sekä tykistön erikoisampumatarvikkeet. Myös tiedustelulennokit mainittiin.
Kaikkia näitä on sittemmin saatu käyttöön, merkittävämpänä ehkä F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjien AGM-158 JASSM -risteilyohjukset (Joint Air to Surface Stand-off Missile).
2000-luvun alussa Euroopassa elettiin vielä kylmän sodan loppumisen jälkeistä aseistariisunnan huumaa. Suomi sai sen myötä ostaa Hollannista käytettynä 22 tela-alustaista MLRS-vaunua. Meillä raskaaksi raketinheittimeksi luokiteltu ase sai tunnuksen 298 RsRakH 06. Ne olivat varsin vähän käytettyjä, keskimäärin niillä oli ajettu 4 000 km.Järjestelmä rahdattiin kahdella laivalla Raumalle helmikuussa 2007.
Kaupan kokonaishinta oli 57 miljoonaa euroa ja sillä saatiin 22 heittimen ohella muun muassa 80 muuta ajoneuvoa ja runsaasti erilaisia tarvikkeita. Järjestelmän koulutus sijoitettiin raskaisiin raketinheitinpattereihin Porin prikaatin Satakunnan tykistörykmenttiin Niinisalossa.
MLRS:n ampumatarvikkeet on pakattu kuuden raketin kasetteihin, mikä helpottaa logistiikkaa ja nopeuttaa lataamista. Rakettikehtoon on integroitu nosturi, jolla vaunumiehistö pystyy vaihtamaan kasetit ilman ulkopuolista apua.
MLRS:n pääampumatarvike Persianlahden sodissa oli M26-kuormaraketti. Niissä oli 644 nauhastabiloitua M77- tytärammusta. Kun kolmen MLRS-heittimen patteri ampui jokainen 12 raketin täyttönsä, säädettävän muotoiselle noin neliökilometrin maalialueelle saatiin minuutissa putoamaan lähes 24 000 ontelo/sirpalevaikutteista räjähdettä. Selvää on, että tällaisen terässateen vaikutus puolustusryhmitykseen tai hyökkäävään joukkoon on raju.
Ongelmaksi muodostui se, että M26-raketit jättivät runsaasti räjähtämättömiä tytärammuksia maastoon. Niinpä muiden rypäleaseiden myötä niistä päätettiin luopua. Suomeen saatiinkin M28-harjoitusrakettien ohella ainoastaan saksalaisia AT2-miinaraketteja. Sellainen levittää maastoon 1 000 x 500 metrin alueelle 28 panssarimiinaa, joissa on itsetuholaite.
Tilanne muuttui vuonna 2015, kun Suomi sai Yhdysvalloista vientiluvan uuden sukupolven ohjautuville GMLRS-raketeille (Guided Multiple Launch Rocket System). Niitä hankittiin meille kahta versiota, joiden molempien taistelukärki on noin 90-kiloinen. GMLRS:n kantama on 15–80 kilometriä. Hankinnan mahdollisti vuosina 2012–2015 MLRS-vaunuille tehty päivitys UFCS-ammunnanhallinnanjärjestelmään (Universal Fire Control System).
M30A1 GLMRS Alternative Warhead -raketti on aluevaikutteinen. Sen volframikuorinen taistelukärki on esisirpaloitu ja räjähtää maalin yläpuolella. Rakettia voidaan käyttää pehmeitä ja puolikovia maaleja vastaan.
M31A1 GLMRS Unitary Warhead on tarkoitettu pistemaalien tuhoamisen. Kohteessa räjähtävällä raketilla on sirpale- ja painevaikutus. Molemmat ovat rypäleaseita koskevien sopimusten mukaisia.
GMLRS-ampumatarvikkeet voitaisiin ohjautuvina ammuksina periaatteessa luokitella myös ohjuksiksi, mutta Yhdysvalloissa ja samaten Suomessa on päädytty kutsumaan niitä edelleen raketeiksi.
Tarkkuudesta ei ole hyötyä, ellei maalin täsmällistä sijaintia tiedetä. Kallista asetta (kappalehinnaksi on mainittu luokkaa 500 000 dollaria) ei kannata ampua ohi. Siksi tiedustelu- ja maalittamisketjujen on oltava toimivia ja myös nopeita.
Tyypillisiä kohteita ohjautuville raketeille ovat johtopaikat, ammus- ja polttoainevarikot, tutka- ja ilmatorjuntajärjestelmät sekä liikenteen solmukohdat. Ne soveltuvat myös vastatykistötoimintaan.
Lisää suorituskykyä saatiin vuonna 2022, kun Suomi hankki pidemmälle kantavia ER GLMRS -versiota (Extended Range) sekä Alternative että Unitary Warhead -taistelukärjillä. ER-raketit tarjoavat jopa 150 kilometrin ampumaetäisyyksiä.
MLRS ja HIMARS voivat ampua vieläkin pidemmälle yltäviä M57 ATACMS -ohjuksia (Army Tactical Missile System). Kun kuormana on normaalisti kuuden raketin kasetteja, yksi sellainen korvataan 300 kilometriin kantavalla ohjuksella. Ukraina on saanut käyttöönsä rajoitetun määrän näitä aseita.
Suomi sai 2010-luvun alkupuolella Yhdysvalloista vientiluvan ATACMS-ohjuksille. Kauppa kuitenkin peruuntui. Julkisuudessa syyksi mainittiin korkea hinta.
Joulukuussa 2023 kerrottiin, että Suomen raskaille raketinheittimille tehdään elinkaaripäivitys. Se tulee kaikkin 41 vaunuun, joita on hankittu Hollannista, Tanskasta ja Yhdysvalloista vuosina 2006–2014.
Päivityksen yhteydessä 298 RsRakH 06 -kalusto peruskorjataan ja on sen jälkeen periaatteessa uuden veroista. Heittimet saavat mallimerkinnän M270A2 ja niiden käyttö voi jatkua pitkälle 2050-luvulle.
Päivitys mahdollistaa myös tulevaisuuden ampumatarvikkeiden hankkimisen. Tällainen voisi olla esimerkiksi US Armylle kehitteillä oleva Precision Strike Missile (PrMS), josta on tulossa ATACMS:n korvaaja.
Lockheed Martinin valmistaman aseen kantomatka on 60–500+ kilometriä. PrSM-ohjuksia voidaan sijoittaa MLRS-järjestelmän rakettikasettiin kaksi, joten se kaksinkertaistaa MLRS- ja HIMARS-alustojen pitkän kantaman tulivoiman. Suomi ei ainakaan virallisesti ole vielä kertonut kiinnostuksesta hankkia näitä aseita.
Ukrainan sodassa MLRS-järjestelmän käyttäjät ovat maininneet toivomakseen ampumatarvikemääräksi ainakin 12 GLMRS-rakettia vuorokaudessa. Tällaisiin lukuihin ei tietenkään käytännössä päästä.
Suomi on saanut Yhdysvalloilta vientilupia parille tuhannelle GLMRS-raketille. Tarkkoja tilausmääriä ei luonnollisesti kerrota, mutta todellisesta vaikutuskyvystä on kyse. Ja joka tapauksessa NATO-liittolaisten varastoista löytynee tarvittaessa täydennyksiä.
Parinkymmenen vuoden takaisen iskukykytutkimuksen tekijät taisivat osata asiansa raketinheittimiä suosittaessaan.
Raskas raketinheitin 298 RSRAKH 06
- Pituus 6,97 m
- Leveys 2,97 m
- Korkeus 2,50 m
- Maavara 0,43 m
- Nopeus tiellä 64 km/h
- Nopeus maastossa 35 km/h
- Toimintasäde 480 km
- Moottori Cummins VTA903T V8 diesel
- Teho 500 hv
- Paino 20 t
- Paino ladattuna 25 t
- Miehistö 3
- Tulinopeus 12 rakettia minuutissa
- Kantama 12–400 km
