Julkisuudessa esiintyvät monitoimihävittäjät, ohjusveneet tai
vaikkapa raskaat raketinheittimet ovat valokuvauksellisia ja tehokkaita
puolustuksen kynnysasejärjestelmiä. Silti niistä ei olisi kovinkaan paljon
hyötyä, jos käyttäjiltä puuttuisi ajantasainen tilannekuva eivätkä käskyt
löytäisi perille.
Nykyaikainen digitalisoitunut taistelukenttä näkyy ulospäin
lähinnä erilaisina päätelaitteina, joista johtokeskuksissa käytettävät eivät
juuri eroa siviilimaailmassa nähtävistä. Työasemat monine näyttöineen voisivat
yhtä hyvin olla medioiden uutishuoneissa tai pörssimeklarien toimipisteissä.
Se, miten maanpuolustukselle kriittinen tieto liikkuu ja
turvataan, on pitkälti piilossa ohjelmistoissa, eriytetyissä
valokaapeliverkoissa maan alla ja hajautetuissa turvaluokitelluissa
datakeskuksissa. Tästä ympäristöstä vastaa Johtamisjärjestelmäkeskus, jolla on
liityntäpinta lähes kaikkeen, mitä Puolustusvoimissa tehdään.
Lyhenteellä PVJJK tunnettu tiedon ja johtamisen valmiusyhtymä
huolehtii alihankkijoidensa kanssa Puolustusvoimien tietoteknisistä
palveluista, joita on yli 200 erilaista. Keskus toimii 17:lla paikkakunnalla.
Työntekijöitä on noin 400, heistä suuri osa siviilejä. PVJJK:n
muodostavat esikunta, palveluosasto, viisi verkko-osastoa sekä kyberosasto.
Viimeksi mainittu suojaa Puolustusvoimien tietoverkkoja ja
kehittää kyberpuolustusta valmistautuen myös vaikuttamaan vastustajan
verkkoihin ja järjestelmiin. Samalla yksikkö ylläpitää PV:n kybertilannekuvaa.
Fyysisesti
eriytetty TUVE
Sotilastietoliikenteessäkin hyödynnetään soveltuvissa määrin
normaaleja kanavia kuten kaupallisia matkapuhelinverkkoja ja internetyhteyksiä.
Kriittiseksi turvaluokiteltu data liikkuu kuitenkin TUVE-turvallisuusverkossa,
joka on fyysisesti eriytetty omaksi kokonaisuudekseen.
Sitä operoiva Suomen Turvallisuusverkko oy on valtionyhtiö Suomen
Erillisverkot oy:n tytäryhtiö. Se tarjoaa palvelujaan Puolustusvoimien ohella
valtion johdolle, ministeriöille ja viranomaisille. Esimerkiksi hätäkeskukset
hyödyntävät verkkoa.
Aiemmin yhteyksiin käytettiin kaapelin ohella myös radiolinkkejä.
Nykyisin data liikkuu suurimmaksi osaksi TUVE:n omassa kahdennetussa
valokaapeliverkossa, jonka pituus on noin 5 000 kilometriä. Osa siitä on
eriytettyä valokuitua, joka on vuokrattu kaupallisilta toimijoilta.
Viranomaisten käyttämä Tetra-teknologiaan perustuva
Virve-puhelinverkko liittyy myös kokonaisuuteen. Sitä hyödyntävät myös YLE,
Ilmatieteen laitos ja muut huoltovarmuuteen liittyvät toimijat.
TUVE-verkko parantaa turvallisuutta esimerkiksi
hybridiuhkatilanteessa, jossa on kyettävä nopeisiin toimiin. Tällainen pitkälle
viety eri viranomaisten yhteistoiminta on kansainvälisesti katsoen erittäin
harvinaista.
Oikea tieto,
paikka ja aika
Tietoliikenne suojatuissa kanavissa perustuu hajautettuun
verkostorakenteeseen, jossa sensorit, asejärjestelmälavetit ja päätöksentekijät
yhdistetään teknisellä ratkaisulla. Toimiva johtamisjärjestelmä tuottaa
päätösten tueksi oikean tiedon oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Integroitu tiedustelun, valvonnan ja johtamisen järjestelmä ITVJ
on yleisnimi Puolustusvoimien tietojenkäsittelyn operatiiviselle ympäristölle.
ITVJ käsittää verkon ohella käytettävät järjestelmät ja palvelut.
Liikkuvat johtamispaikat voidaan nykyisin viedä maastoon
kontteihin tai ajoneuvoihin sijoitettuna valmiina kokonaisuuksina. Niille on
esivalmisteltu liittymispisteitä, joissa on valmiina kytkennät sähkövirralle ja
Turvallisuusverkkoon valokuituyhteydelle. Vaihtoehtoisesti voidaan toimia
aggregaatin ja radiotaajuisen yhteyden varassa.
Sensorifuusio
keskeisessä roolissa
Turvallisuusverkon päällä rinnakkaisena ajettava operatiivisen
tason Leijona-johtamisjärjestelmä jakautuu räätälöidyiksi alaversioiksi. Siten
Merivoimilla on käytössään Merileijona ja Ilmavoimilla luonnollisesti
Ilmaleijona.
Puolustushaarojen JOINT-hengessä kaikki toimivat kuitenkin
yhdessä. NATO-yhteensopivuus järjestelmien rajapinnoissa on myös nykyisin
oletusarvona.
Olennainen osa nykyaikaista johtamisjärjestelmää on sensorifuusio.
Sen avulla yhdistetään eri lähteistä saatavaa dataa (Multi Sensor Tracking,
MST).
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että useiden eri
puolilla maata mittaavien ilmavalvontatutkien tuottamasta datasta muodostetaan
yhtenäinen koko valtakunnan kattava ilmatilannekuva yhdelle näytölle. Siihen
voidaan liittää myös vaikkapa Merivoimien alusten tutkien tai
aisti-ilmavalvontaverkoston tuottamaa tietoa.
Mittaava tutka on aina havaittavissa ja siten alttiina
vastatoimille kuten säteilyyn hakeutuville ohjuksille. Suuri osa nykyisistä
tutkajärjestelmistä onkin liikkuvia. Esimerkiksi uudet KEVA 2010 -keskivalvontatutkat
(Thales Groundmaster 403) on sijoitettu ajoneuvoalustalle. Vaihtamalla
joustavasti toimintapaikkaa voidaan tutkien taistelunkestävyyttä parantaa.
Verkottunutta järjestelmää ei haittaa, vaikka sensoreista osa on
koko ajan liikkeessä eikä mittaamassa. Samaten jos verkko joistain kohtaa
vaurioituu, tieto ohjautuu perille vaihtoehtoista reittiä.
Järjestelmän luomaa maalitilannekuvaa voidaan verkon kautta jakaa
kaikille tarvitsijoille, kuten ilmapuolustuksen johtokeskuksille ja ylimmälle
johdolle. Näin asejärjestelmien vaikutusta voidaan hyödyntää mahdollisimman
tehokkaasti.
Tieto liikkuu myös suoraan taistelukentälle. Esimerkiksi
ammunnanhallintaa varten on TASP-tuliasemapääte tykistölle tai ilmatorjunnalle.
Tulevaisuudessa yleistyvät myös yksittäisten taistelijoiden päätelaitteet,
joilla uuden taistelutavan mukaista hajautettua ja liikkuvaa toimintaa voidaan
johtaa.
Häirinnänsieto
oletusarvona
Nykyaikaisella taistelukentällä elektroninen sodankäynti on
keskeinen osa ympäristöä. Tämä on nähty esimerkiksi itäisessä Ukrainassa. Siksi
radiotaajuuksia käyttävät johtamisjärjestelmät suunnitellaan jo
lähtökohtaisesti kestämään häirintää.
Lisäksi PVJJK:lla on valmius estää
ja torjua erilaisia kyberhyökkäyksiä. Keskeinen osa suojausta on muusta
ympäristöstä eriytetty monikertaisesti silmukoitu tietoverkko.
Järjestelmä havaitsee, mikäli siihen pyritään fyysisesti
kytkeytymään ilman valtuutusta. Laitteistoja hankittaessa pyritään
mahdollisuuksien mukaan turvautumaan kotimaisiin ratkaisuihin.
Kyberpuolustuksen osia ovat tiedustelu, vaikuttaminen ja
suojaaminen. Ohjelmistojen koodi on testattu poikkeamien varalta. Lisäksi on
valmistauduttu varajärjestelmien käyttöön. Ääritilanteessa turvaudutaan
perinteisiin keinoihin eli lähetteihin.
Uusi kotimainen konsepti
Koska Puolustusvoimien johtamisjärjestelmään liittyvät laitetilat
ovat pääosin kuvauskiellossa olevia turvaluokiteltuja alueita, jutun kuvitus on
Morehousen Comm7 -johtamispaikan esittelyversiosta. Se edustaa uusinta
suomalaista osaamista alalla. Johtamisjärjestelmän on toimittanut Navielekro.
Morehouse on erikoistunut standardimittaisiin 20 jalan
merikontteihin, jotka laajenevat sivusuunnassa kolminkertaisiksi käyttöön
otettaessa. Yhtiön aiempia kontteja on käytössä muun muassa Ilmavoimissa.
Comm7 esitteli uutuutena modulaariset kokoontaittuvat
More7-työpisteet näyttöineen. Irrallisia tarvikkeita ei ole, joten nopeissa
väistötilanteissa johtamispaikka saadaan siirrettyä entistä nopeammin. Osaa
työpisteistä voidaan käyttää kontin kuljetuksenkin aikana.
Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 1/2017.