• Uutiset

Turusta tunnetaan yli kymmenen kasarmialuetta

Hiljenneet varuskunnat osa 4/8: Merivoimat kouluttaa varusmiehiä edelleen Pansiossa.

Sotamuseo

Heikkilän kasarmi valmistui Venäjän Itämeren laivaston tarpeisiin vuonna 1917 mutta päätyi tuoreeltaan itsenäisen Suomen käyttöön. Rakennuksessa toimii nykyään Merivoimien esikunta.

Turku on kokenut lähes kaikki suomalaiselle
varuskuntakaupungille mahdolliset kehitysvaiheet parakkivaruskuntaa lukuun
ottamatta. Turun sotaväki oli ruotsalaisessa komennossa 1200-luvulta alkaen, ja
varuskunnan ensimmäisenä päällikkönä voidaan pitää Tuomas-piispaa (k.1248). Aluksi piispa edusti myös maallista valtaa
ja hänellä oli merkittävä sotavoima käytössään.

Autonomian aikana 1809–1917 kaupungissa oli aluksi
suuri venäläinen varuskunta ja 1880-luvulta alkaen Suomen omaa asevelvollista
sotaväkeä, jota edusti Suomen 2. Turun tarkk’ampujapataljoona. Kaupungissa
äkseerasi Krenatööritarkk’ampujapataljoona jo 1840-luvulla.

Itsenäisen Suomen puolustusvoimia organisoitaessa
perustettiin Turkuun Porin rykmentti, joka poistui lopullisesti kaupungista
vasta vuonna 1966 Porin prikaatin nimisenä.

Saksalaisia sotilaspukuja näkyi Turun katukuvassa
lähinnä jatkosodan aikana, kun aseveljet käyttivät rakentamaansa pikku-Berliiniksi
kutsuttua parakkikylää Iso-Heikkilän alueella.

 

Sotien
jälkeen suurvaruskunnaksi

Kenttätykistöä Turussa on ollut vähän. KTR 1:n
ensimmäinen patteristo toimi siellä vuosina 1926–1934 ja Mittauspatteristokin
pari vuotta. Sotien jälkeen Turusta kasvoi monipuolinen suurvaruskunta. Kenttätykistöä
siellä tosin oli silloinkin vain lyhyen aikaa, koska turkulaisjoukoille
kuulunutta tykistöä sijoitettiin Tuusulaan.

Pioneerijoukko-osastoa Turussa ei ole ollut, mutta
pioneerikoulutusta on annettu osaston ja komppanian puitteissa. Ilmavoimat
toimi seudulla itsenäisyyden alussa sekä viime sotien aikana. Toistuvat
puolustusvoimauudistukset veivät lopulta varusmiehet Turun katukuvasta Pansiota
lukuun ottamatta 2000-luvun alussa.

Turun linna kärsi pahoja vaurioita jatkosodan alun pommituksissa. Kuva on otettu 25.6.1941.

Turun suojaksi ostettiin ilmatorjuntatykkejä keräysvaroilla talvisodan aikana. Kuvassa it-tykki Turussa toukokuussa 1944.


Turun
merellinen elementti

Turun sotaväkeen on aina kuulunut merellinen elementti.
Merivoimat kouluttaa edelleen Pansiossa varusmiehiä.

Myös rannikkotykistö kuului leimallisesti Turkuun,
koska väylät tärkeään rannikkokaupunkiin suojattiin aluksi rannikkolinnakkeilla.
Linnakkeet olivat kiinteitä pienoisyhteiskuntia ja palveluspaikkoina ainutlaatuisia
hyvine ja huonoine puolineen.

Kiinteiden rannikkolinnakkeiden merkitys on sodankäynnin
muutosten ja uusien asejärjestelmien myötä oleellisesti vähentynyt.
Varusmieskoulutusta ei linnakkeilla enää ole lukuun ottamatta ampumaleirejä ja
muita erillisiä koulutustapahtumia.

Turun rannikkorykmentin toiminta-alue oli varsin laaja.
Varusmiehiä koulutettiin niin Rauman edustalla Kuuskajaskarissa, Uudenkaupungin
Janhuassa, Gyltössä Korppoon eteläpuolella kuin Örössä Hangosta länteen. Myös
Utö avomeren äärellä toimi koulutusvaruskuntana.

Sotilaspojilla oli tärkeä rooli sodan ajan ilmapuolustuksessa. Kuvassa sotilaspojat harjoittelevat Uittamon raskaan patterin tulenjohtokoneen käyttöä toukokuussa 1944.

 

Useita
kasarmialueita

Turun linnan käyttötarkoitus ehti vuosisatojen
saatossa vaihtua moneen kertaan, mutta osin kasarmikäytössä se oli vielä
1800-luvun alussa. Turun alueella on ollut peräti toistakymmentä kasarmialuetta
tai erillistä kasarmia.

Turun kantakaupungin tärkeimpiä kasarmialueita olivat Sirkkala,
Turun kasarmit, Heikkilä sekä Pääskyvuori. Jo ennen Sirkkalaa kasarmina toimi
lääketieteelliseltä tiedekunnalta Turun palon jälkeen lunastettu
kivitalokokonaisuus Linnankadun ja Puistokadun kulmassa.

Ispoisissakin koulutettiin varusmiehiä. Siellä alkoi
JR6:n rauhan ajan ensimmäinen aliupseerikurssi elokuussa 1945. Kurssi kuitenkin
jouduttiin keskeyttämään, koska valvontakomissio ei pitänyt aliupseerien
kouluttamista tarpeellisena.

Pansion alue siirtyi kaupungilta Merivoimien
hallintaan joulukuussa 1938 ja vajaan vuoden kuluttua sinne perustettiin Turun
laivastoasema, jonka organisaatio oli aluksi ripoteltuna ympäri kaupunkia.

Sirkkalaan vuonna 1846 sijoitetulle
Krenatööritarkk’ampujapataljoonalle annettiin kasarmiksi entinen vaivaistalo ja
naapuritontti rakennusmaaksi. Viimeinen sotaväen organisaatio Sirkkalassa oli
Turun ja Porin sotilasläänin esikunta.

Vuonna 2006 Sirkkalan kasarmin valtasi Turun
yliopiston historian laitos. Museovirasto on määritellyt kasarmit
valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Varusmiehet nauttivat Sirkkalan kasarmin sotilaskodin palveluja vuonna 1971. Kuva: Sotamuseo

 

Puukasarmeja
omalle sotaväelle

Suomen 2. Turun tarkk’ampujapataljoonalle rakennettiin
puukasarmit 1880-luvun alussa. Ennen Suomen itsenäistymistä Turun kasarmin alue
ehti vielä olla venäläisen sotajoukon käytössä. Itsenäinen Suomi sijoitti sinne
Porin rykmentin. Se lähti suojajoukkokoonpanossa itärajaa turvaamaan lokakuussa
1939, ja puukasarmit saivat uudet asukkaat.

Sotien jälkeen jalkaväki valtasi kasarmit uudelleen. Koulutuksen
aloitti JR6, josta tuli ensin 3.Prikaati ja lopulta Porin prikaati. Viimeksi
mainittu muutti vaiheittain Säkylän Huovinrinteelle vuosina 1963–1966. Tämän
jälkeen alueella toimi väliaikaisesti Turun ilmatorjuntapatteristo, kun
Heikkilän kasarmia korjattiin.

Sotaväen toiminta alueella päättyi vuonna 1970. Silloin
rakennukset siirtyivät Turun yliopiston käyttöön. Osa niistä purettiin, ja tilalle
on noussut uudisrakennuksia. Jäljellä on yhä puukasarmien muodostama kokonaisuus,
mutta joidenkin rakennusten yllä leijuu purku-uhka, vaikka Museovirasto katsoo
niilläkin olevan kulttuurihistoriallista merkitystä.

Turun merellinen ulottuvuus ilmenee myös siitä, että kaupungissa toimii yhä Laivaston soittokunta. Kuva on itsenäisyyspäivän valtakunnallisesta paraatista vuodelta 1962. Kuva: Sotamuseo

Uusi
kasarmi huomenlahjana

Massiivinen Heikkilän kivikasarmi ehti lähes valmistua
autonomian ajan viimeisenä vuonna Venäjän Itämeren laivaston tarpeisiin, mutta
rakennus saikin uuden isännän itsenäisen Suomen sotaväestä.

Aluksi sinne majoittui Porin rykmentti, joka muutti
pian Turun kasarmille. Kauan joukko ei ehtinyt olla sielläkään, kun se joutui
lähtemään komennuksille ympäri Suomea Ahvenenmaata ja Karjalaa myöden. Porin
rykmentin jälkeen Heikkilää käytti Lentokoulu, jonka merilentoasema sijaitsi
Turussa ennen siirtoa Helsingin Santahaminaan.

 

It-miehet
Heikkilään

Porin prikaatin siirtyessä vaiheittain Säkylään
1960-luvulla otti Turun ilmatorjuntapatteristo Heikkilän kasarmin haltuunsa.
It-miehiä koulutettiin siellä vuoteen 2002, jolloin vuonna 1989 Turun ilmatorjuntapatteristosta,
2. Erillisestä autokomppaniasta ja 2. Erillisestä viestikomppaniasta
muodostettu Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti lakkautettiin. Kasarmeilla
toimivat myös sotilasläänin sekä Turun rannikkorykmentin esikunta.

Kasarmi kunnostettiin vuosina 2006–2007 Merivoimien
esikuntaa varten, joka toimii Heikkilässä edelleen. Alueella on muutakin Puolustusvoimien
toimintaa, mutta varusmiehiä siellä ei enää kouluteta. Osa tiloista on
maanpuolustusjärjestöjen käytössä. Heikkilän alueella on säilynyt useita alkuperäisiä
tiilirunkoisia rakennuksia, ja myös tämä alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä.

 

Pääskyvuori
it:ltä viestimiehille

Pääskyvuoren kasarmialue muodostui viime sotien aikana
louhittujen luolatilojen ympärille. Turun ilmatorjuntarykmentin toiselle
patteristolle rakennettiin kasarmi vuonna 1945. It-miehet palvelivat siellä
vuoteen 1963. Silloin sinne muutti Riihimäellä perustettu 2. Erillinen
viestikomppania, joka palasi Riihimäelle vuonna 1994. Tämän jälkeen alueella
palveli Turun rannikkorykmentin esikuntapatteri. Kaupunki vuokrasi suojellun kasarmirakennuksen
taiteilijoiden työtiloiksi vuonna 2009.

Viimeisiä Puolustusvoimien käyttöön tulleita
rakennuksia oli Ipnoksen keksitehtaan rakennus Linnankatu 61:ssä, joka siirtyi Puolustusvoimille
vuonna 1952 ja palveli sotilaskäytössä kolmekymmentä vuotta.

 

Lähteitä:

Aaro
Aitamäki: Turun seutu ja sotaväki (1991)

Markku
Iskanius: Porilaisten marssi – Kuninkaan joukosta kansainväliseksi
kouluttajaksi (2016)

Markku
Palokangas (toim.): Puolustusvoimat Entiset joukko-osastot 1945–2005 (2013)

Marko
Palokangas (toim.): Puolustusvoimat Joukko-osastoperinteet (2008)

Toivo
Veriö – Olavi Simola: Turun Rannikkorykmentti 1939–1994 (1995)