Erikoiset kaapelivauriot Itämerellä ovat johtaneet lisääntyneeseen valvontaan, minkä myötä Yhdysvaltain merijalkaväki on helmikuun puolivälistä lähtien tehnyt tiivistä yhteistyötä Suomen merivoimien kanssa. Pieni joukko merijalkaväen sotilaita on tällä hetkellä sijoitettuna Rannikkoprikaatiin Upinniemeen, jossa joukot toimivat suomalaisten varusmiesten ja palkatun henkilöstön kanssa. Tämä on osa Naton tammikuussa käynnistämää Baltic Sentry -valvontaoperaatiota.
Maanantaina media pääsi seuraamaan, miten suomalaiset ja yhdysvaltalaiset toimivat yhdessä. Yhdysvaltain merijalkaväen joukot lennättivät tiedusteluun tarkoitettua miehittämätöntä RQ-20 Puma -ilma-alusta taivaalla. Suomen merivoimien varusmiehet ja henkilöstö puolestaan operoivat Thalesin BOR-A 660 -rannikkotutkan (Border Observation Radar) avulla.
Yhteistyön avulla Nato-maiden joukot saavat muodostettua mahdollisimman kattavan ja ajantasaisen meritilannekuvan. Merivoimien rannikkotutkaryhmän varusmiehet voivat havaita esimerkiksi epäilyttäviä aluksia tutkan avulla ja raportoida tästä nopeasti merijalkaväen joukoille, jotka voivat lennättää Puma-ilma-alusta merellä keräten lisätietoja. Joukot vaihtavat tietoja keskenään ja raportoivat niin sanottuun solmukohtaan, jossa kaikki tieto liitetään yhteen.
Alikersantit Lenni Mattila ja Aaro Härkönen rannikkotutkaryhmästä kertovat yhteistyön amerikkalaisten kanssa olleen opettavaista.
– Olemme esimerkiksi saaneet tietyn aluksen, jota halutaan seurata, ja olemme lähettäneet siihen liittyviä koordinaatteja merijalkaväen joukoille, Mattila kertoo.
Mattilan mukaan merijalkaväen sotilaiden toiminta poikkeaa loppujen lopuksi aika vähän suomalaisten varusmiesten toiminnasta, vaikka toiset ovatkin palkattuja sotilaita.
– Esimerkiksi vapaa-aika on aika rentoa ja samannäköistä molemmilla. Jenkit ovat aina aika positiivista porukkaa, ja se tuo omaa fiilistä mukaan, Mattila sanoo.
– Kansainvälistä yhteistyötä olemme oppineet. Kun englanti tuodaan mukaan, onhan se sotilaskieli kuitenkin vähän eri kieli. Viestikielen osaaminen on tärkeää, Mattila jatkaa.
Härkönen täydentää englannin vaatineen hieman itseopiskelua, ja siihen varusmiehet ovat saaneet rauhanturvaajille tarkoitetuista materiaaleista apua.
Majuri Martin Harris merijalkaväestä kertoo joukkojen olleen harjoittelemassa Norjassa silloin, kun käsky tulla Suomeen kävi. Siirtyminen tapahtui noin viikossa. Sitä, kuinka pitkään merijalkaväen sotilaat juuri Rannikkoprikaatissa majailevat, ei medialle kerrota, ja Harris mainitsee kokoonpanon sekä tehtävien voivan vaihtua. Joka tapauksessa Itämeren tehostettua valvontaa jatketaan.
– Suurin osa tehtävistämme Euroopassa on kumppaniemme johtamia, joten ne ovat meille helpompia. Sitoutumisemme yhteisiin tehtäviin on vain vahvistunut, Harris sanoo.
Merivoimien operaatiopäällikkö kommodori Marko Laaksonen sanoo, että Baltic Sentryyn liittyen jo pelkkä Nato-liittolaisten läsnäolo Itämerellä on tärkeää. Kansainvälistä lakia on kunnioitettu.
– Se, että Venäjän varjolaivasto ymmärtää meidän olevan täällä, on ollut yksi tavoite. Kaiken toiminnan perustana on saada täydellinen meritilannekuva ja tietoa myös alusten taustoista kuten omistajuudesta ja mistä laivat ovat lähteneet, Laaksonen sanoo.
– Riskiarviointia on tehty ja kiinnitetty enemmän huomiota riskikohteisiin. Kaikki merenpohjassa oleva materiaali ei ole kansallisesti kriittistä, ja sekin on tärkeää tunnistaa, mikä on. Vaikka ne kulkisivat Suomen alueella, ne voivat kuitenkin olla Baltian maille kriittisiä, ja sekin on otettu huomioon.
Konkreettinen työn tulos on ollut reaktioajan paraneminen. Laaksosen mukaan reaktioajan voidaan laskea lyhentyneen lisääntyneen läsnäolon ansiosta noin 17 tunnista tuntiin.
Maanantaina ohjusvene Hanko lähti osaksi Naton pysyvää laivasto-osastoa SNMG1:tä. Hanko toimii Naton johdossa ja suorittaa Itämerellä sille käskettyjä tehtäviä. Hangon osalta tehtävä päättyy huhtikuun aikana.
