Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 suomalaiset etenivät nopeasti itärajan yli. Jo heinäkuun 10. päivänä Iskevänä kiilana tunnettuun 11. divisioonaan kuuluva Jalkaväkirykmentti 50 ylitti Moskovan rauhan rajan Tsiipakan-Havuvaaran alueella. Rykmentin riveissä palveli myös 36-vuotias antrealaislähtöinen kauppamies Antti Väinö Sokka, josta jatkosodan myötä tulisi yksi Suomen sotahistorian kylmäpäisimmistä panssarintuhoajista.
Sokalle jatkosota ei ollut ensimmäinen sotakokemus. Sisällissodassa hän ehti toimia vapaaehtoisena lähettinä kotiseudullaan Antreassa, jonka Suomi joutui sittemmin vuonna 1944 luovuttamaan Neuvostoliitolle. Talvisodassa maanviljelijöiden perheessä kasvanut Sokka palveli sekä suuntaajana että ilmavalvontatehtävissä.
Jatkosodassa Sokan ja muun JR 50:n tie kulki majuri Martti Ahon komentamana Laatokan koillispuolitse kohti itää vaikeiden maastojen läpi. Panssarintorjuntakivääriryhmän johtajana toimineella Sokan ryhmällä oli käytössään legendaarinen Lahti L-39. Massiivinen, lähes 50 kiloa painava, 20 mm panssarintorjuntakivääri tunnettiin kokonsa ja tulivoimansa ansiosta sotilaspiireissä lisänimellä ”norsupyssy”.
Sokan poikkeuksellinen kylmäpäisyys ja rohkeus pääsivät esille jo aivan jatkosodan alussa. Linnuntietä noin 50 kilometriä itään Kiteeltä käydyssä Juttulammen taistelussa Suistamon alueella Sokka kunnostautui ensimmäisen kerran pst-kiväärinsä kanssa, jossa hän avasi tien pataljoonan hyökkäykselle tuhoamalla useita kuorma-autoja ja hyökkäysvaunun.
(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)
Elokuussa 1941 rykmentti puski kohti noin 16 000 asukkaan Suojärven Suvilahtea, jonka suomalaiset olivat aiemin menettäneet talvisodassa venäläisille. Kiivaissa taisteluissa vihollinen yritti murtaa suomalaisten saarrostusrenkaan panssarivaunujen voimalla. Sokka ei perääntynyt, vaan hakeutui asemiin, joista hän saattoi tähdätä vaunujen heikkoihin kohtiin: telaketjuihin, näköaukkoihin ja moottoritilaan.
– Taistelussa 21.8.41 [Suvilahdessa] hän tuhosi pst.-kiväärillä lukuisia hyökkäysvaunuja ja vikuutti osan ampumakyvyttömäksi. Nämä hyökkäysvaunut muodostivat hyökkäävän vihollisen läpimurtokärjen ja niiden tuhoutuminen tyrehdytti koko pataljoonan hyökkäyksen, Sokan toiminnasta todettiin jälkikäteen perusteluissa, joissa käytiin läpi hänen ansioitaan, jotka lopulta toivat hänelle Mannerheim-ristin.
Majuri Aho esitti alikersantille Mannerheim-ristiä, mutta ylipäällikkö ei sitä vielä tuolloin myöntänyt. Seuraavassa kuussa käydyn Prääsän taistelun jälkeen tuokin asia kuitenkin tulisi muuttumaan.
Sokan sotilasuran tunnetuin hetki koitti 8. syyskuuta 1941 Prääsän taistelussa, jossa JR 50:n joukot joutuivat raivokkaisiin ja kuluttaviin taisteluihin vahvennetun vihollisen kanssa. Neuvostojoukot olivat saaneet tuekseen muun muassa suuria Klim-panssarivaunuja, joihin suomalaisten pst-aseet eivät tehonneet käytännössä lainkaan. Taistelun edetessä vihollisen tappiot alkoivat kuitenkin kasaantua. Suomalaiset olivat estäneet täydennysten saapumisen Petroskoin suunnalta ja venäläiset jäivät lopulta mottiin.
Vihollinen yritti epätoivoista pakoa, ja Sokka onnistui tuhoamaan useita kuorma-autoja miehistöineen keskelle kapeaa tietä. Tämä loi läpipääsemättömän ruuhkan, joka sulki vihollisen perääntymistien. Hurjin hetki oli kuitenkin vielä tulossa: Sokka odotti kuopassaan, kun erikoispanssaroitu hyökkäysvaunu jyräsi kohti. Hän ei ampunut kaukaa, vaan odotti, kunnes vaunun moottorin jylinä peitti kaiken muun alleen.
– Hän osoitti henkilökohtaista kylmäverisyyttä päästämällä vihollisen erikoispanssaroidun hyökkäysvaunun kahden metrin päähän itsestään ja ampumalla sen sitten pst.-kiväärillä tuleen.
Teko sinetöi Sokan maineen armottomana pst-osaajana. Alikersantti Antti Väinö Sokka nimitettiin 12. lokakuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 23. Hän oli yksi ensimmäisistä aliupseereista, joka sai tämän korkean kunnianosoituksen.
Vaikka ritarinimitys teki Sokasta sankarin, sota jatkui. JR 50 siirtyi Syvärille, missä alkoi pitkä asemasotavaihe. Sokka ei jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan suoritti Reserviupseerikoulun ja yleni luutnantiksi. Kesällä 1944 hän johti panssarintorjuntatykkikomppaniaa raskaissa vetäytymistaisteluissa, kun rykmentti viivytti puna-armeijaa Polovinan ja Vilgan teillä.
Sodan jälkeen Sokka palasi siviiliin ja loi pitkän uran kaupan alalla toimien muun muassa kauppaedustajana Jyväskylässä. Sokka meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Hän kuoli elokuussa 1972 ja on haudattu Jyväskylän Vanhalle hautausmaalle.
Antti Väinö Sokka
- Syntynyt: 13. syyskuuta 1904, Antrea.
Kuollut: 11. elokuuta 1972, Jyväskylä (67-vuotiaana). - Siviiliammatti: Myymälänhoitaja, ostopäällikkö ja kauppaedustaja.
- Sotilasarvo: Luutnantti (19.10.1944)
Mannerheim-ristin ritari nro 23:
Nimityspäivä: 12. lokakuuta 1941.
Yksikkö: Jalkaväkirykmentti 50 (JR 50), I Pataljoona.
Tehtävä: Panssarintorjuntakivääriryhmän johtaja.
Ase: 20 mm panssarintorjuntakivääri Lahti L-39 (”Norsupyssy”).
Kunniamerkit:
Mannerheim-risti 2. lk
Vapaudenristi 4. lk (miekkojen kera)
Vapaudenmitali 1. lk
Vapaussodan (sisällissodan) muistomitali
Talvisodan muistomitali
Jatkosodan muistomitali
Saksan Rautaristi 2. lk
-
Historia
