Ei tarvitse mennä lähihistoriassa edes kovin kauas, kun arktisista alueista ja sen mahdollisuuksista käytiin Suomessakin paljon nykyistä enemmän keskustelua. Arktisen geopolitiikan ja turvallisuuden tutkimusprofessori Sanna Kopra Lapin yliopistosta myöntää, että arktisesta buumista ovat suurimmat ilmat pihisseet ulos muun muassa Ukrainan sodan ja sen kerrannaisvaikutusten myötä.
Arktisen alueen tärkeys ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa menossa pois. Päinvastoin arktisen alueen painoarvo todennäköisesti tulee nousemaan nykyisestä. Arktiselle alueelle eli Arktikselle ei ole tarkkaa maantieteellistä määritelmää, mutta käytännössä Arktis kattaa pohjoisnavan ympärille levittäytyvän maantieteellisen alueen.
– Ilmastonmuutoksen myötä arktisten luonnonvarojen käyttö helpottuu ja merenkulku mahdollistuu nykyistä paremmin, Kopra havainnollistaa.
Perinteisesti arktisen alueen tärkein yhteistyöfoorumi on ollut 1990-luvulla alkunsa saanut Arktinen neuvosto. Neuvostoon kuuluvat kahdeksan arktista valtiota eli Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Kanada, Yhdysvallat ja Venäjä.
Kahdeksikon lisäksi entistä enemmän kiinnostusta alueeseen on osoittanut Kiina, jonka merellisen hallinnon johtaja totesi 2014 Kiinan rakentavan itsestään polaarista suurvaltaa. Arktiseen neuvostoon Kiina sai tarkkailijamaan statuksen jo 2013. Miten maa, jolla ei ole arktisella alueella omia maita tai merialueita, voi pyrkiä polaariseksi suurvallaksi?
– Venäjän kautta Kiina pystyy kasvattamaan läsnäoloaan. Vladimir Putin toivoo Kiinan osallistuvan enemmän Koillisväylän infrastruktuurin kehittämiseen, mutta tällä hetkellä ne asiat ovat lähinnä suunnitelma-asteella. Kiinan asema tulee arktisella alueella merkittävämmäksi, jos Venäjän ja Kiinan yhteistyö alueella kasvaa. Tällä hetkellä ei voi sanoa, että Kiina olisi mitenkään massiivisesti rynninyt alueelle. Se ei ole missään nimessä Kiinan ykkösprioriteetti, mutta Kiina on silti kiinnostunut alueesta.
Kopran mukaan juuri Kiinan maattomuus arktisella alueella on johtanut siihen, että suurvalta on toiminut alueella hyvin maltillisesti ja yhteistyöhakuisesti.
– Kiina ei voi toimia alueella yksin, sillä suurin osa luonnonvaroista on jonkin muun maan vesi- tai maa-alueella. Kiina ei ole halunnut levittää itsestään uhkakuvaa siellä, Kopra toteaa.
Kopran arvion mukaan Kiina haluaa jatkossa kehittää entistä enemmän jääkelpoista kalustoa. Jäänmurtajat ja muu kalusto tulevat entistä relevanteimmiksi, jos nykyisten Koillis- ja Luoteisväylän lisäksi ilmastonmuutoksen myötä alueelle aukeaa uusi reitti jään sulaessa transpolaarisen merireitin luota.
– Keskisen Jäämeren alueen vedet ovat kansainvälisiä vesiä. Kiina varautuu, heillä on jo jäänmurtajia ja merivoiman kasvattaminen siellä on heille aivan olennainen juttu.
Professorin mukaan Kiinalla on alueella vahvasti sotilaallisia intressejä, jotka peilautuvat vahvasti toisen suurvallan eli Yhdysvaltojen suuntaan.
– Kiina ei varmasti luota Venäjään, mutta se uhka ei ole keskiössä samalla tavalla kuin suurvaltakamppailu Yhdysvaltojen kanssa. Potentiaalinen konflikti Yhdysvaltojen kanssa heijastuu arktiselle alueelle kulkemisen, sukellusveneiden ja ihan ydinpelotteenkin kautta. Arktinen alue itsessään tuskin tulee olemaan mahdollisen konfliktin syy, mutta areena se voisi olla.
Kiinalla on arktisella alueella monia taloudellisia virityksiä, joista osa on onnistunut ja osa jäänyt alkutekijöihinsä. Esimerkiksi Kiina ja Venäjä sopivat viime kesänä uuden litium-kaivoksen avaamisesta Murmanskiin. Pohjoismaissa turvallisuusviranomaiset ovat onnistuneesti torpanneet useita kiinalaisvisioita. Suomessa tästä konkreettisimmat esimerkit olivat Kiinan yritys ostaa tai vuokrata Kemijärvellä sijaitseva lentokenttä sekä kiinalaisrahoittajien osallistuminen niin sanottuun Jäämeren rautatiehankkeeseen. Kopra muistuttaa, että vaikka asiat tuntuivat suomalaisille isoilta, ne eivät todennäköisesti olleet niitä kiinalaisille.
– Vähän sellainen käsitys on, että kiinalaiset ovat halunneet kokeilla, kuinka naiiveja muut saattavat olla. Hankkeet ovat olleet arveluttavilla sektoreilla ja ymmärrettävästi turvallisuusviranomaiset ovat suhtautuneet niihin nihkeästi.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan heijastuu myös vahvasti arktiselle alueelle. Sodan myötä koko arktinen neuvosto on Kopran mukaan toiminut sammutetuin lyhdyin. Valtioiden päämiestason tapaamisia ei ole ollut, eikä niitä ole näköpiirissäkään.
– Kiina tietysti hyötyy siitä, että Venäjällä ei ole muita kumppaneita. Jos Ukrainan sota jatkuu ja Kiina lähentyy yhä Venäjää, on vaikea nähdä kiinalaisten investointeja haluttavan Pohjoismaihin.
