• Historia

Entisistä aseveljistä tuli vihollisia Suursaaressa syksyllä 1944

Saksalaiset yrittivät nousta Suomenlahdella sijaitsevassa saaressa maihin syksyllä 1944.

SA-Kuva

Kotakalliolla taistelleen patterin henkilöstö kunnioittaa kaatuneiden aseveljiensä muistoa taistelujen tauottua.

Suursaaressa ammuttiin 15.9.1944 tiettävästi ensimmäiset suomalaisten ja saksalaisten väliset laukaukset tapahtumaketjussa, jossa entisistä aseveljistä tuli vihollisia. Silloin myös Suomi ja Neuvostoliitto olivat ainutkertaisesti samalla puolella punailmavoimien rynnäköidessä saksalaista maihinnousuosastoa vastaan.

Suomi menetti Suursaaren talvisodan päättäneen rauhansopimuksen nojalla. Saaren strateginen sijainti poikittain keskellä Suomenlahtea kannusti sen takaisinvaltaukseen jatkosodassa. Kenraalimajuri Aaro Pajari toteutti operaation jäätä pitkin maaliskuun lopulla 1942. Sen jälkeen Suursaari oli suomalaisten hallussa syyskuun lopulle 1944 asti.

Saksalaiset laativat jo keväällä 1944 suunnitelman sekä Ahvenanmaan että Suursaaren valtaamiseksi sen varalta, että suomalaiset vetäytyvät sodasta. Suomalaisten solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 tuli aika toteuttaa suunnitelma Tanne Ost eli Suursaaren valtaus.

Suursaari sijaitsee Suomenlahden itäosassa ja kuuluu nykyään Venäjälle.
Open Street Map

Saksalaisten kannalta oli välttämätöntä estää Suursaaren joutuminen venäläisten haltuun. Muuten saksalaisten Suomenlahden poikki Suursaaren kautta rakentama sulkulinja avautuisi ja punalaivastolla olisi pääsy Baltiassa taistelevien saksalaisjoukkojen selustaan.

Saksalaiset uskoivat suomalaisten luovuttavan Suursaaren heille taisteluitta vanhan aseveljeyden hengessä. Saarella oli yhä saksalainen yhteysupseeri sekä noin 30 tutka- ja viestimiestä. Yhteysupseeri oli raportoinut saaren puolustusjärjestelyt yksityiskohtaisesti esimiehilleen jo aiemmin. Asemasodan aikana saksalaisdelegaatiot olivat käyneet tutustumassakin saareen, joten entisillä aseveljillä oli hyvä kuva saaren puolustussuunnitelmista.

Saaren puolustuksesta vastasi Rannikkotykistörykmentti (RTR) 12 komentajanaan everstiluutnantti Martti Miettinen (1903–1976). Hän oli osallistunut majurina Suursaaren takaisinvaltauksen suunnitteluun ja toteutukseen alkuvuodesta 1942. Tuolloin hän palveli taisteluosasto P:n (Pajari) esikuntapäällikkönä ja johti valtaustaistelussa osasto M:ää (Miettinen). Valtauksen jälkeen hänet määrättiin RTR 12:n komentajaksi Suursaareen.

Everstiluutnantti Martti Miettinen palkittiin Mannerheim-ristillä onnistuneen torjuntataistelun ansiosta.
SA-Kuva

Syyskuussa 1944 saarella palveli noin 1 700 miestä, ja se oli jaettu neljään puolustuslohkoon. Aselevon jälkeen osa kalustoa oli viety jo pois tai odotti Suurkylän satamassa kuljetusta. Tykkien ohella saaren turvana oli ilmatorjuntaa sekä raskaita kranaatinheittimiä. Jalkaväkikomponentin muodostivat neljä torjuntakomppaniaa, kaksi rannikkopataljoonan komppaniaa sekä koulutuskomppania.

Sotilaiden lisäksi saarella oli vielä jonkin verran työvelvollisia, vaikka saaren linnoitustyöt oli lopetettu aselevon astuttua voimaan. Siellä palveli myös parikymmentä lottaa ja sotilaskotisisarta.

Saksalaista valtausosastoa komensi kommodori Karl-Conrad Mecke. Hänelle välitetyssä tilannekuvassa todennäköisin vaihtoehto oli se, että suomalaiset luovuttaisivat saaren taisteluitta. Siihenkin oli varauduttu, että suomalaiset sittenkin panevat hanttiin ja jopa siihen, että puna-armeija olisi jo ehtinyt vallata saaren.

Mecken Tallinnasta lähtenyt osasto käsitti noin 40 alusta. Maihinnousuosasto koostui noin 2 700 taistelijasta. Koska saari uskottiin saatavan haltuun taisteluitta, osaston kokoonpano soveltui paremminkin saaren miehitysjoukoksi kuin maihinnousuosastoksi.

Suursaaren eteläpuolella sijaitseva Tytärsaari oli jatkosodan ajan saksalaisten hallussa. Tulenjohtotornista oli esteetön näköala Suursaareen.
SA-Kuva

Saksalaiset olivat luvanneet noutaa saarella vielä olleen yhteysupseerin sekä tutka-aseman miehistön aamuyöllä 15.9. Tämä oli osa juonta. Noutajat tulivat satamaan kahdella aluksella, mutta everstiluutnantti Miettinen kielsi niiden kiinnittymisen laituriin. Laivasto-osastoa komentaneen, Miettiselle ennestään tutun komentajakapteeni Emil Kiefferin mukana laiturille nousi silti merisotilaita kummastakin aluksesta.

Kieffer esitti antautumisvaatimuksen Miettiselle, mutta tämä kieltäytyi jyrkästi noudattamasta sitä. Neuvottelussa ei päästy eteenpäin. Kumpikin komentaja soitti esimiehelleen, mutta tilanne ei muuttunut.

Miettinen käski saksalaisia poistumaan, mutta nämä ryhtyivät sijoittamaan rannalle konekivääreitä tuliasemaan. Nyt myös kommodori Mecke itse nousi laiturille ja yritti vielä saada keskusteluyhteyden Miettiseen. Tämä oli kuitenkin jo poistunut satamatoimistosta ja valmistautui johtamaan saaren puolustusta.

Kotakalliolta avautui hyvä näköala Suurkylän sataman alueelle, josta taistelut käynnistyivät.
SA-Kuva

Everstiluutnantti Miettisen käskyllä aallonmurtajan molemmille puolille asettuneet varmistusryhmät avasivat tulen rannassa olleita saksalaisia vastaan. Nämä olivat tiettävästi suomalaisten ja saksalaisten välisen sodan ensimmäiset laukaukset. Suurimmat taistelut käytiin tunnetusti Lapissa.

Saksalaiset aloittivat maihinnousun satama-alueella ja onnistuivat saamaan haltuunsa nelisen kilometriä rantaa saaren pohjoiskärjestä ja koillissivulta. Syvimmillään saksalaisten sillanpää ulottui vajaan kilometrin saaren sisäosiin. Saksalaiset yrittivät koukata meritse suomalaisten selustaan, mutta saarelle lännestä pyrkineet alukset torjuttiin jo merelle.

Maihinnousuosaston taistelua tukivat saksalaiset laivatykit. Saksalaisten alusten kimppuun puolestaan hyökkäsi Kotkasta lähtenyt komentajakapteeni Jouko Pirhosen johtama torpedoveneosasto upottaen ja vaurioittaen useita aluksia. Saksalaisten tavoitteena oli katkaista Suurkylän ja Kiiskinkylän välinen maantie, jolloin saaren pohjoisosan taistelualue olisi voitu eristää. Tässä he eivät onnistuneet, mutta suomalaiset sen sijaan saivat pilkotuksi saarelle päässeet saksalaisjoukot kolmeen osaan.

Neuvostoliiton tiedustelu oli havainnut meneillään olevan taistelun, ja päivän valjettua punatähtiset koneet rynnäköivät saksalaisten kimppuun. Tämä apu tuli suomalaisille pyytämättä ja yllätyksenä.

Valtausosastoa komentanut kommodori Mecke joutui lievästi haavoittuneena vangiksi, mutta onnistui pakenemaan ensiavun saatuaan. Siinä vaiheessa saksalaisia oli vankeina jo enemmänkin. Suomalaisten puolella näkemänsä perusteella Mecke totesi tilanteen toivottomaksi ja ilmoitti everstiluutnantti Miettiselle joukkojensa antautuvan.

Saksalaisilta saatiin mittava sotasaalis kuten tämä ehjänä säilynyt maihinnousulautta.
SA-Kuva
Sotasaaliin joukossa oli myös 88-millisillä tykeillä varustettuja pattereita.
SA-Kuva
Saksalaissotilailta jäi runsaasti myös kevyitä aseita sekä mieskohtaista välineistöä.
SA-Kuva

Sodan turhimmaksi operaatioksi mainittu Suursaaren valtausyritys maksoi saksalaisille 155 kaatunutta ja 1 231 vangiksi jäänyttä. Noin 900 saksalaista ei ehtinyt maihin saakka, ja heistä valtaosa hukkui maihinnousualusten upotessa.

Vangitut saksalaiset aavistivat joutuvansa lopulta puna-armeijan haltuun. Niinpä moni heistä yritti paeta kuljetusten aikana tai vankileiriltä Vääksystä, kommodori Mecke muiden mukana. Jotkut onnistuivat pääsemään pohjoisen kautta Ruotsiin tai omiensa yhteyteen, mutta suurin osa päätyi junakyydillä Siperiaan. Lähes tuhat saksalaista jäi sille reissulle, mutta kommodori Mecke palasi vankeudesta vuonna 1955 ja eli vuoteen 1982 asti.

Sotavangiksi jäi toista tuhatta saksalaista, jotka jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Heidän määränpäänsä oli työleiri kaukana idässä.
SA-Kuva

Suomalaisia kaatui taistelussa 36 ja 67 haavoittui. Kahdeksan miestä katosi. He olivat mahdollisesti joutuneet saksalaisten vangeiksi aluksille ja uponneet niiden mukana.

Mieleen tulee väkisinkin kysymys, olivatko uhrit turhia, koska saaren luovutus Neuvostoliitolle oli jo tiedossa. Puolustamalla Suursaarta raivokkaasti suomalaiset todistivat Neuvostoliitolle ottavansa aselepoehdot todesta. Saaren luovuttaminen sovinnolla saksalaisille olisi voinut huonontaa varsinaisen rauhansopimuksen ehtoja tai pahimmillaan antanut Neuvostoliitolle syyn miehittää koko Suomi. Tässä vaiheessahan oli voimassa vasta aselepo, rauhansopimus allekirjoitettiin Suursaaren taistelun jälkeen 19.9.1944.

Taistelun strateginen merkitys tunnustettiin myös korkeimmalta taholta. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim antoi everstiluutnantti Martti Miettiselle Mannerheim-ristin lokakuun alussa. Sotilasurallaan Miettinen eteni kenraaliluutnantiksi asti.

Suursaari monen vallan alla

Suursaari on noin 11 kilometriä pitkä ja 1,5–3 kilometriä leveä kallioinen saari keskellä itäistä Suomenlahtea noin 40 kilometriä Kotkasta etelään. Saaren korkein huippu Lounatkorkia kohoaa 176 metriä merenpinnasta.

Ruotsi joutui luovuttamaan Suursaaren Kaakkois-Suomen maa-alueiden mukana keisarilliselle Venäjälle suuren Pohjan sodan päätteeksi vuonna 1721. Alueet liitettiin takaisin Suomeen vuonna 1809 Suomen sodan jälkeen, kun Suomesta tuli keisarillisen Venäjän suuriruhtinaskunta.

Suursaaressa oli kaksi kylää, Suurkylä ja Kiiskinkylä. Saarella asui vuoden 1939 lopulla 772 henkeä. Talvisodan rauhanteossa keväällä 1940 Suomi joutui antamaan Suursaaren muiden alueluovutusten mukana Neuvostoliitolle. Jatkosodan aikana maaliskuussa 1942 Suomi valtasi Suursaaren takaisin mutta joutui luovuttamaan sen uudelleen osana rauhansopimuksen ehtoja syyskuun lopussa 1944.

Lähteitä:

Niilo Lappalainen: Suursaari toisessa maailmansodassa (1987)

Jyrki K. Talvitie – Kalevi Keskinen: Merisodan pikkujättiläinen (2015)

Antero Uitto – Carl-Fredrik Geust: Taistelu Suomenlahden ulkosaarista (2016)

Jatkosodan historia osa 6 (1994)

Lue seuraavaksi

  • Historia

Nopein voitti Ahvenanmaalla kesäkuussa 1941

Suomi onnistui varmistamaan saariryhmän hallussapidon jatkosodassa.