Itämeri on haastava toimintaympäristö – tällaisella kalustolla Merivoimat operoi

Itämeri toimintaympäristönä on haastava: suhteellisen matalat
vesialueet, monin paikoin saarten rikkoma rannikko ja aavoillakin lyhyet
etäisyydet ainakin valtameriin verrattaessa. Oman vaikeuskertoimensa tuo
merialueiden jäätyminen. Siten täällä toimiminen vaatiikin poikkeuksellista
osaamista.

Merivoimat vietti 100-vuotisjuhliaan 2018. Nyt puolustushaara
jatkaa kohti tulevaisuutta uusimalla kalustoaan. Laivue 2020 eli tulevan
Pohjanmaa-luokan neljä monitoimikorvettia korvaavat 2020-luvulla kuusi
käyttöikänsä päähän tulevaa alusta sekä yhden jo poistuneen.

Alusluokasta on tehty suunnittelusopimus Rauma Marine Construction
-yhtiön kanssa. Nykyaluksista muun muassa molemmat ohjusveneluokat on
rakennettu Raumalla. Hallituksen ero keväällä ja sopimusneuvottelujen
keskeneräisyys ovat siirtäneet lopullisen tilaussopimuksen allekirjoittamista.
Kaupan arvo on noin 1,2 miljardia euroa.

Pohjanmaat saavat uuden ESSM Evolved Sea Sparrow
-ilmatorjuntaohjuksen, Gabriel-pintatorjuntaohjuksen sekä Torped 47
-kevyttorpedon sukellusveneiden torjuntaan. Monipuoliset sensoripaketit sekä
kaiken yhdistävä taistelunjohtojärjestelmä täydentävät paketin. Suomalainen
erikoisuus on miinoituskyky sekä soveltuvuus talvioperointiin.

Ensimmäinen havainnekuva hieman yli 100-metrisestä Pohjanmaa-luokan korvetista. Pintatorjuntaohjukset piiloutuvat yläkannen rakenteisiin. Ilmatorjuntaohjukset puolestaan ovat komentosillan ja keulatykin välissä siiloissa kannen alla. Kuva: Merivoimat

Rannikkotykistö
jatkaa edelleen

Suomella oli itsenäistyessään Pietari Suuren merilinnoituksen
jäljiltä erittäin vahva rannikkopuolustus lukuisine linnakkeineen.
Rannikkotykistö pysyikin pitkään keskeisenä osana meripuolustusta.

Täsmäaseiden kehitys kuitenkin teki kiinteät tykkitornit
haavoittuviksi ja niitä alettiin poistaa saarista.  Maailmantilanteen kiristymisen myötä tätä
prosessia on hidastettu ja moderneinta 130 mm -kalustoa onkin pidetty edelleen
käytössä.

Merivoimien aluskaluston iskuvoima on pitkään perustunut pieniin
ja saaristossa kulkukelpoisiin vesisuihkupropulsiolla eteneviin ohjusveneisiin.
Neuvostoliitosta ostettujen Tuima-luokan jälkeen rakennettiin kotimaassa
1980-luvulta alkaen Helsinki-, Rauma- ja Hamina-luokat. Niiden kaikkien
pääaseena on toiminut ruotsalaisen Saabin RBS-15-meritorjuntaohjus (MTO 85).

Tampellan valmistama 130 mm tykki (130 TK) on rannikkotykistön nykyinen pääase (ja samalla ainoa sellainen). Kantalinnoitettuun asemaan sijoitettu torni on varustettu monipuolisella optroniikalla. Kantama on maksimissaan noin 30 km. Kuva: Merivoimat

Rauma-luokan ohjusvene Naantali laukaisee Saab RBS-15-meritorjuntaohjuksen takakantensa säiliöstä. Ohjuksen takaosassa näkyvät rakettilähtömoottorit, jotka irtoavat suihkuturbiinin käynnistyttyä. Kuva: Puolustusvoimat

Sama ohjustyyppi on käytössä myös kuorma-autoalustalla. Näin on
voitu muodostaa liikkuva ja maastoutuva rannikkopuolustus. Yhdistettynä
moderniin taistelunjohtojärjestelmään se mahdollistaa yllättävän tulenavauksen.

Rauma-luokka (Rauma, Raahe, Porvoo ja Naantali) on peruskorjattu
ja jatkaa palveluksessa 2020-luvulle. Haminoita (Hamina, Tornio, Hanko ja Pori)
modernisoidaan parhaillaan, ja käyttö jatkuu pitkälle 2030-luvulle.

Myös Haminat saavat muun muassa syvyytettävän kaikumittaimen,
Torped 47 -kevyttorpedon sekä uuden Gabriel-pintatorjuntaohjuksen (PTO 2020).
Alusten 57 mm Bofors -tykit siirretään modifioituina uusiin Pohjanmaa-luokan
aluksiin ja tilalle tulee kevyempi 40-millinen ase. Denel Umkhonto -ilmatorjuntaohjukset
(ITO 04) säilyvät.

Ohjusten ohella Merivoimien toinen kynnysasejärjestelmä on
merimiina. Niitä käytettiin Itämerellä tehokkaasti jo toisessa maailmansodassa.

Merivoimien nykyiset Hämeenmaa-luokan miinalaivat (Hämeenmaa ja
Uusimaa) sekä Pansio-luokan miinalautat (Pansio, Porkkala ja Pyhäranta)
pystyvät tehokkaasti sulkemaan meriväyliä ja tarvittaessa kanavoimaan
vihollisen liikettä oman tulen alle.

Edelleen toimivien perinteisten kosketusmiinojen ohella käytössä
on erilaisilla sensoreilla varustettuja herätemiinoja. Uudet älykkäät
miinatyypit mahdollistavat jopa sen ylittävän kohteen tunnistamisen akustisten
ja muiden herätteiden perusteella.

57 mm Bofors -tykillä ja Umkhonto-ilmatorjuntaohjuksilla
varustetut Hämeenmaat toimivat myös johtoaluksina. Miinakannelle asennettavien
asuinkonttien avulla ne toimivat myös koululaivoina.

Näiden julkisuudesta useimmin esiintyvien alusten ohella Merivoimien
vahvuudessa on myös vähemmän tunnettuja mutta kokonaistehtävän kannalta yhtä
tärkeitä alusluokkia.

Miinalaiva Hämeenmaa Northern Coast 2006 harjoituksessa. Aluksen perässä näkyy portti, joka johtaa katetulle miinakannelle. Umkhonto-ohjukset ovat piilossa kansirakenteissa. Pituus 77 m, leveys 11,5 m uppouma 1300 t, miehistö 60. Kuva: Tero Tuominen

Pansio-luokan miinalautta Porkkala Helsingissä peruskorjauksen jälkeisessä asussa. Aluksella on mm. uusi komentosilta ja nosturi. Aseistuksena kauko-ohjattu Trackfire RWS-asetorni Pituus 43 m, leveys 10 m uppouma 608 t, miehistö 20. Kuva: Tero Tuominen

Huipputekninen
Katanpää-luokka

Siinä missä Merivoimat laskee miinoja, sillä on oltava myös kyky
löytää ja tuhota alueillemme mahdollisesti tehtyjä miinoitteita. Moderneimmat
tähän käytettävät välineet ovat Katanpää-luokan miinantorjunta-alukset
(Katanpää, Purunpää ja Vahterpää). Normaalista kotimaiselta telakalta tilaamisesta
poiketen alukset hankittiin Italiasta, jossa on ollut alan osaamista jo 1980-luvulta
alkaen.

Katanpäiden monipuolinen kaikumittainvarustus sekä neljä erilaista
veden alla itsenäisesti tai kauko-ohjattuna liikkuvaa sukellusalusta
mahdollistavat uusimpienkin pohjamiinojen paikantamisen sekä tuhoamisen.

Ympäristövahinkojen torjuntaan soveltuvat huoltoalukset Halli,
Hylje ja Louhi palvelevat normaalioloissa huolto-, kuljetus- ja täydennystehtävissä.

Aluksissa on kykyjä myös kaapelin laskemiseen merenpohjaan sekä
sukeltajien emäaluksena toimimiseen. Ne voivat tukea myös miinasodankäyntiä.

Merivoimilla on myös useita pienempiä mutta kokonaistehtävän
kannalta tärkeitä alustyyppejä. Lisäksi on pieniä koulutusaluksia sekä työ- ja
kaapeliveneitä.

Katanpää-luokan miinantorjunta-aluksella on keulassa 40 mm tykki. Takakannelta lasketaan veteen miehittämättömät sukellusalukset. Pituus 52,5 m, leveys 9,9 m, uppouma 680 t, miehistö 38. Kuva: Intermarine

Monitoimialus Louhi kykenee moniin eri tehtäviin kuten kuljetuksiin ja toisten alusten merellä tehtäviin materiaalitäydennyksiin sekä öljyntorjuntaan. Aluksen jääluokitus on 1A Super. Pituus 71,4 m, leveys 14,5 m, uppouma 3000 t, miehistö 40. Kuva: Tero Tuominen

Öljyntorjunta-alus Hylje soveltuu myös kuljetustehtäviin. Alus on valmistunut 1981 ja se peruskorjattiin 1990-luvun alussa. Hylje kykenee kulkemaan jäissä. Pituus 54 m, leveys 12,5 m uppouma 1400 t, miehistö 18. Kuva: Tero Tuominen

Kiiski-luokan raivausvene 523 harjoittelemassa. Lasikuiturakenteinen alus soveltuu heräte- ja kosketusmiinojen raivaukseen. Pituus 16 m, leveys 16 m uppouma 20 t, miehistö 4. Kuva: Tero Tuominen

Syöksy-luokan komentovene Jymy (tunnuksena herttaässä) soveltuu taistelunjohdon ohella myös erilaisiin kuljetustehtäviin. Pituus 14 m, leveys 4,5 m uppouma 19 t, miehistö 2. Kuva: Tero Tuominen

Merivoimat käyttää nopeita RIB-veneitä (Rigid Inflatable Boat) eri tehtävissä. Tässä alustarkastusryhmä lähestyy Boomeranger-veneellä L-luokan linnakevenettä, jossa harjoituksen maaliryhmä on. Kuva: Tero Tuominen