Nato-jäsenyyden edellyttämä sotilaallinen yhteensovittaminen Suomen puolustukseen on käynnissä. Puolustuksemme perusfundamentit eivät tässä yhteydessä muutu. Suomen puolustusratkaisun perustana säilyy jatkossakin yleinen asevelvollisuus. Puolustusvoimien päätehtävänä on Natossa Suomen alueen puolustaminen, jossa laajan reservin merkitys on keskeinen. Uutta ovat viidennen artiklan tuomat turvatakuut, osallistuminen Naton operatiiviseen suunnitteluun ja komentorakenteeseen sekä johtamis- ja asejärjestelmiemme integrointi tarvittavilta osin Naton järjestelmiin. Nato-jäsenyys tuo mukanaan myös ”muskettisoturiperiaatteen” eli velvoitteen osallistua liittolaisten puolustamiseen.
Nato asettaa uusia vaatimuksia henkilökunnalle, varusmiehille ja reserviläisille. Puolustusvoimat tarvitsee lisää palkattua henkilökuntaa, jolle kansainväliset tehtävät tulevat luonnolliseksi osaksi urakiertoa. Entä sitten varusmiehet ja reserviläiset? Miten Nato vaikuttaa varusmiespalvelukseen ja reservin harjoitustoimintaan? Näyttää siltä, että melko vähän. Nato-lippua ei tule varusmiehen tai reserviläisen maastopuvun hihaan kotimaan tehtävissä. Yhteiset harjoitukset liittolaismaiden kanssa lisääntyvät, mutta niitä on jo nyt kaikilla puolustushaaroilla varsin paljon. Englannin kielen käyttö koulutuksessa varmasti kasvaa jonkin verran.
Natossa jokainen jäsenmaa päättää itse osallistumisesta ja sen laajuudesta liittolaismaan tukemiseksi. Palkatun henkilökunnan osalta velvoittavuus Nato-operaatioihin tulee laajenemaan, mutta varusmiesten ja reserviläisten osalta muutos on pienempi. Varusmiehiä ei edelleenkään tulla lähettämään kansainvälisiin operaatioihin ja reserviläisten osalta tullaan jatkamaan nykyperiaatteella, joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen. On kuitenkin tunnistettu tarve kehittää reserviläisille tarjottavia sitoumuksia ja sopimuspohjaa, jolla mahdollistetaan reserviläisten yksilöllinen ja joustava käyttö esimerkiksi määräaikaisiin Naton asiantuntijatehtäviin.
Reserviläisen koulutuspolku laajenee Naton myötä merkittävästi. MPK rakentaa parhaillaan kansainvälisen koulutuksen koulutusohjelmaa, jossa tullaan kouluttamaan muun muassa yhteysupseereita tukemaan liittolaismaiden joukkojen maahantuloa. Maanpuolustuskorkeakoulun opetusta tullaan avaamaan reserviläisille. Esimerkkinä voidaan mainita sotatieteen maisterikurssilla olevat esikuntatekniikan opinnot, joissa reserviläiset kyetään perehdyttämään Naton esikuntaprosesseihin. Naton tarjoama laaja verkko-opetus ja Nato Schoolin kurssit ovat jo avoinna reserviläisille.
Samalla kun mahdollisuuksia tulee entistä enemmän, on tärkeää keskittyä johdonmukaiseen kouluttautumiseen. Ei siis poimita vain rusinoita pullasta, vaan laaditaan nousujohteinen koulutuspolku yhdessä Puolustusvoimien kanssa. Keskeistä on harjoitella oman sodan ajan tehtävän mukaista toimintaa, johon MPK ja reserviläisjärjestöt kykenevät hyvin vastaamaan.
Puolustusvoimilla on Nato-jäsenyyden myötä kasvava tarve osaaville reserviläisille erityisesti kotimaan eri tehtävissä. Reserviläisten käytön joustavoittamiseen tähtäävät lainsäädännön muutokset ovat jo arvioitavana ja määräaikaisten reserviläisten tehtävänkuvauksia hiotaan. Toivotan aurinkoista Nato-kevättä kaikille!
Eversti Jukka Nurmi
Kirjoittaja on vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastaja.
Lue myös
-
Vapaaehtoinen maanpuolustus
