• Historia
  • Kalusto

Königstiger oli toisen maailmansodan parhaita vaunuja

Kymmenessä vuodessa otettiin aimo harppaus kaluston kehityksessä. Königstiger on kesällä näytillä Parolan Panssarimuseossa.

Seppo Simola

Ruotsin Arsenalen-museossa kuvatun Königstigerin massiivisuus käy hyvin ilmi, kun vaunua vertaa taustalla näkyvään Pz I:een. Kuvassa havainnollistuu myös Königstigerin pitkäputkinen ja tehokas 88-millinen panssarivaunukanuuna. Ajajan näkymä oli varsin rajoittunut.

Saksa lähti syksyllä 1939 valtaamaan Puolaa Pz I-kalustolla. Vaunu oli aseistettu kahdella konekiväärillä ja se painoi reilut viisi tonnia. Miehistöksi riitti kaksi tankkimiestä. Vaunu kehitettiin vuosina 1933–1934 ja se oli tuotannossa vuoteen 1941 asti.

Normandian maihinnousua torjumaan kesällä 1944 lähetettiin uusia Pz VI Ausf. B-vaunuja kutsumanimeltään Königstiger (kuningastiikeri, oikeastaan bengalintiikeri). Se oli tavallaan risteytys vuonna 1942 tuotantoon tulleesta Pz VI Ausf. A-vaunusta eli Tiikeristä sekä vuotta myöhemmästä Pz V:stä eli Pantterista.

Königstiger muistutti ulkomuodoltaan viistoine panssareineen huomattavasti Pantteria, johon saksalaiset olivat saaneet oppia neuvostovalmisteisesta T-34:stä eli suomalaisittain Sotkasta. Tykki kuitenkin oli samaa perua kuin Tiikerin 88-millinen panssarivaunukanuuna mutta vieläkin tehokkaampi.

Königstigerin tykkiä sanotaan toisen maailmansodan parhaaksi panssarivaunukanuunaksi. Se läpäisi liittoutuneiden tavallisimmat vaunut yleensä pitkiltäkin ampumaetäisyyksiltä. Alle kilometrin etäisyyksiltä läpäisy oli varsin varma pienelläkin iskukulmalla.

Panssarivaunussa yhdistyvät taistelukentän peruselementit tuli, liike ja suoja. Königstigerissä tuli ja suoja maksimoitiin liikkuvuuden kustannuksella. Taistelupainoa vaunulle kertyi paksun panssaroinnin takia lähes 70 tonnia. Tavallinen Tiikeri painoi 55 tonnia Pantterin ollessa kymmenisen tonnia Tiikeriä kevyempi.

Tuhti panssarointi suojasi viisihenkistä miehistöä sekä vaunun ampumatarviketäyttöä, eivätkä vihollisvaunut tiettävästi pystyneet kertaakaan läpäisemään taistelutilanteessa Königstigerin panssarointia. Rungon yläetuviistopanssarin paksuus oli 150 millimetriä, ja tornin etuosassa oli terästä 180 millimetriä.

Paksusti panssaroitu vaunu oli hidas. Marssinopeus maantiellä jäi alle 40 kilometriin tunnissa, ja nopeus maastossa oli alle 20 kilometriä tunnissa. Tankkausväli maantiellä oli sata kilometriä ja maastossa runsas puolet tästä tietenkin olosuhteista riippuen. Nopeaksi panssarikiilojen kärkivaunuksi Kuningastiikeriä ei ollut suunniteltukaan.

Vaikka vaunun taisteluarvo oli tulivoiman ja suojan puolesta erinomainen, niin järeä paino vaikeutti sekä siirtoja että liikkumista taistelussa. Junakuljetuksia varten vaunuihin piti vaihtaa kapeammat kuljetustelat, ja moottorimarssina siirryttäessä piti varmistaa siltojen ja teiden kantavuus.

Königstigerin massiivinen koko rasitti myös voimansiirtoa. Vaihteisto ja muu voimansiirto sekä ohjauslaitteisto olivat alttiita rikkoutumiselle. Vaunu olisi tarvinnut myös suuremman moottorin kuin Tiikeristä ja Pantterista tutun Maybachin bensiinikäyttöisen V12-koneen, jossa kuitenkin oli jykevät 700 hevosvoimaa. Vaunun painoon nähden alitehoinen moottori oli altis ylikuumenemaan ja siten vaurioutumaan tai jopa syttymään tuleen.

Vaunun valmistussopimuksesta kilpaili kaksi tehdasta, Henschel ja Porsche. Tavallista oli, että samaa vaunumallia valmisti – eli käytännössä kokosi valmiista komponenteista – monta tehdasta valtakunnan eri osissa. Vaihteistot, moottorit, aseet ja optiikka sekä monet muut panssarivaunun rakenneosat tulivat niihin erikoistuneilta valmistajilta. Tornien valmistajaksi kumpaakin vaihtoehtoa varten oli valittu terästeollisuuskonserni Krupp.

Porsche oli niin voitonvarma, että tilasi Kruppilta jo etukäteen 50 tornia. Kilpailija kuitenkin vei voiton, ja tuotantovaunun torni erosi Porschen versiosta. Porschen torneja ei jätetty hyödyntämättä, vaan Königstigereitä näkyy sota-ajan kuvissa kahdella torniversiolla. Porschen tilaamat tornit tunnistaa tornin etuosan kuperasta muodosta kun taas Henschelin tilaama torni levenee alaspäin myös etusektorista.

Tämä Budapestissä lokakuussa 1944 kuvattu vaunuyksilö on varustettu Henschelin tilaamalla tornilla, joka valittiin tuotantosarjan torniksi. Sen tuntee alaspäin levenevästä etuosasta.
Bundesarchiv
Porschen tilaamassa tornissa oli kupera etupanssari, joka saattoi kimmauttaa vihollisen ampuman panssarikranaatin taistelutilan katosta läpi. Vaunukaksikko on kuvattu Ranskassa.
Bundesarchiv

Porsche-tyyppisen tornin kupera etuosa altisti vaunun tuholle, mikäli vihollinen osuisi edestäpäin tornin alaosaan. Tällöin ammus saattaisi kimmota tornista rungon katon läpi tuhoisin seurauksin.

Kuningastiikereitä ehti valmistua hieman alle 500, joista suurin osa vuonna 1944. Ne toimitettiin sekä Wehrmachtin että SS:n raskaille panssarivaunupataljoonille. Kovissa puolustustaisteluissa vaunut olivat ensi kertaa Normandiassa kesällä 1944. Itärintamalle lähetetyillä vaunuilla puolustettiin lopulta pääkaupunki Berliiniä päälle vyöryvältä puna-armeijalta.

Hyökkäyksessä Kuningastiikerit kunnostautuivat Ardenneilla vuodenvaihteessa 1944–1945, jolloin Saksa yritti vielä kerran vakauttaa tilanteen lännessä suuren hyökkäysoperaation avulla.

Kuningastiikeriin pääsee tutustumaan lähietäisyydeltä Panssarimuseossa Parolassa huhtikuun puolimaista syyskuun lopulle asti. Tuolloin Bovingtonin panssarimuseosta Englannista Ruotsin Arsenaleniin lainattu vaunu tulee kiertueellaan Suomeen ennen paluutaan Bovingtoniin.

Parolaan tuleva Porsche-tornilla varustettu yksilö on toinen kolmesta varhaisesta kokeiluvaunusta, eikä se ole osallistunut taisteluihin. Vaunu jäi sodan lopulla brittien sotasaaliiksi ja päätyi kanaalin yli testattavaksi ja lopulta Bovingtoniin.

Pz VI Ausf. B Königstiger:

  • Pituus 7,38 m (runko)
  • Leveys 3,63 m (ilman helmalevyjä)
  • Korkeus 3,09 m
  • Paino 69,8 tonnia
  • Moottori Maybach V12 bensiini, tilavuus noin 23 litraa
  • Pääase 88 mm:n KwK 43 L/71, johon 84 laukausta
  • Konekivääri 7,92 mm (2–3 kpl)
  • Miehistö 5 henkeä (johtaja, ajaja, ampuja, lataaja, radisti)
  • Panssarointi 25–180 mm
  • Valmistusmäärä 489

Lähteitä:

Ralf Raths: Deutsches Panzermuseum Munster, Katalog (2015)

Niall Barr – Russel Hart: Panzer – The Illustrated History of German Armour in WWII (1999)

Thomas Anderson (suom. Lauri Mäkelä): Tiger – raskas panssarivaunu (2014)

Arsenalen-museon näyttely, Ruotsi

Lue seuraavaksi

  • Historia

Schwerer Gustav oli kaikkien aikojen suurin ja järjettömin tykki

Sevastopolin piirityksessäkin käytetyn saksalaisten rautatietykin kokoamiseen kului 250 mieheltä kolme päivää.