Helena Immosen ensimmäinen trillerisarja syntyi aikaan, johon on mahtunut monenlaisia käänteitä suomalaisesta ja kansainvälisestäkin perspektiivistä. Ensimmäinen osa, Operaatio Punainen kettu julkaistiin vuonna 2020 koronan ravistellessa maailmaa, ja tänä vuonna julkaistun neljännen ja viimeisen osan, Operaatio Tuliketun Immonen sai valmiiksi Ukrainan sodan ja muiden turvallisuuspoliittisten aiheiden täyttäessä uutisvirran.
Myös Immosen elämä on nyt erilaista. Puolustusvoimien viestintätehtävissä aiemmin työskennelleen reserviupseerin kirjat ovat saavuttaneet niin suuren suosion, että hän on siirtynyt kokopäiväiseksi kirjailijaksi.
Kettu-sarjasta, jossa Suomi joutuu sotaan, olisi varmasti kymmenen vuotta sitten tullut erilainen kuin tässä maailmanajassa. Immonen kuitenkin sanoo, että jatkuvasti uutisissa pyörivistä sotauutisista huolimatta hän ei tarinoidensa suuria linjoja muuta kesken kirjoittamisen.
– Tarinahan elää koko ajan kirjoittaessa, mutta suuria linjoja en juonessa muuta, vaikka oikeassa maailmassa tapahtuisi mitä. Pieniä muutoksia olen kirjoittaessa saattanut tehdä esimerkiksi asejärjestelmiin liittyen, sellaisiin, jotka ovat olleet esillä mediassa ja yleisölle tuttuja, Immonen sanoo.
Esimerkkinä hän mainitsee uusimmassa Kettu-kirjassa esiintyvän Kinžal-ohjuksen, joka oli kirjoitushetkellä uutisissa esillä.
Sarjan päätösosa on noin 500-sivuinen tarina, jossa riittää hahmoja – sekä fiktiivisiä että todellisia kuten presidenttinä koko sarjan loppuun pysyvä Sauli Niinistö. Myös kalustoa mukaan mahtuu, rynnäkkökivääreistä ydinaseisiin. Immonen sanoo halunneensa kertoa kalustosta kansantajuisesti, niin, että jokainen lukija pysyy kärryillä tarinasta monimutkaisistakin asejärjestelmistä puhuttaessa.
– Työaikaa menee reilusti tiedonhankintaan ja faktantarkastukseen sekä asiantuntijoiden kanssa kommunikointiin. Tilanteesta riippuen olen monien eri alojen asiantuntijoiden kanssa keskustellut joko sähköpostilla tai kasvokkain. Iso osa työtä onkin asiantuntijoiden kuuleminen ja asioiden tarkastaminen.
Immonen teki tietoisesti ratkaisun, ettei kirjoita kalustosta yhtä yksityiskohtaisesti tai ”hifistellen” kuin esimerkiksi yhdysvaltalainen Tom Clancy aikoinaan. Immonen onnistuukin kalustoon liittyvässä kuvailussa hyvin, ja esimerkiksi venäläiseen Antonov-kuljetuskoneeseen sijoittuva kohtaus on helposti ymmärrettävä, mukaansa tempaava osa tarinaa.
Immonen on viime vuosina kunnostautunut myös lastenkirjailijana. Tänä vuonna häneltä ilmestyy yhteensä neljä kirjaa, joista kolme on lastenkirjoja. Immosen mukaan täysin erilaisten kirjojen työstäminen samaan aikaan on tehnyt hänelle hyvää.
– Jos kirjoittaisin pelkästään trillereitä tai lastenkirjoja, voisi työ olla hankalampaa. Se virkistää, kun voi välillä kirjoittaa täysin erilaista tekstiä.
Nyt, kun Kettu-sarja on valmis, suunnitteilla on jo uusi aikuisille suunnattu trillerisarja.
– Mukana on vähän jotain uutta, mutta mukana on myös sotilaallinen toimintaympäristö. Neljän Kettu-kirjan kirjoittaminen on ollut kova rutistus. On ollut tosi intensiivistä mennä tästä mankelista läpi, ja nyt on aika kehitellä jotain uutta. En tosin sano, etteikö samanlaisesta mankelista mentäisi taas läpi.
