Maanpuolustus on aihe, josta Suomessa eivät kirjat ihan heti ole loppumassa. Kirjailija Joona Vuorenpää kuitenkin koki jo vuosia sitten, että genressä on selkeä aukkopaikka.
– Mielestäni yleissivistävä teos nimenomaan tämän päivän Puolustusvoimista on puuttunut. Siinä on ollut selkeä aukkopaikka, Vuorenpää pohtii.
Tätä aukkoa paikkaamaan syntyi tuhti 300-sivuinen ja kattavasti kuvitettu Sotamies-kirja (Tammi 2020). Vuorenpää pyöritteli ideaa mielessään jo 2010.
– Olin pidempään tietoinen tästä aukosta ja vähän ihmettelinkin, että tämmöinen selkeä yleisteos puuttui. Tältä alalta löytyy mielettömästi osaamista eri ihmisiltä, mutta moni ei sitten ole uskaltanut laittaa kaikkia asioita yksiin kansiin, ja sehän tässä suuri haaste olikin.
Vuorenpään kirja perkaa kattavasti tämän päivän Puolustusvoimia alkaen aina kalustosta, yleisen asevelvollisuuden järjestämiseen ja kansainväliseen toimintaan. Vuorenpää on kuitenkin realisti, jotain piti jättää myös pois. Kokonaismaanpuolustuksen tarkastelu jäi kirjasta pois.
– Päätin keskittyä kovaan puolustamisen ytimeen. Huoltovarmuus on toinen asia.
Vuorenpää ei ole tietokirjailijana ensimmäistä kertaa asialla. Hän on aiemmin kirjoittanut vastaavanlaiset kirjat rannekelloista ja moottoripyöristä. Kellomies, Prätkämies ja nyt Sotamies. Vieläkö Vuorenpäällä on mies-sarjaan lisää teoksia tulossa?
– Koskaan ei pidä sanoa ei, mutta nyt ei ole mitään jatkoa mielessä, Vuorenpää nauraa.
Kaikki kolme kirjaa osoittavat tekijältään omistautumista, joka on vaatinut huolellista paneutumista ja harrastuneisuutta asiaan. Riittääkö aika helposti kaikkeen?
– Prätkät kulkevat mukana yhä, nehän ovat elämäntapa. Kellot kiinnostavat edelleen, mutta kahdeksan vuoden aktiivibloggaamisen jälkeen jätin kelloista kirjoittamisen. Aika on riittänyt, vaimon kanssanihan meillä ei lapsia ole ja töistä olen ottanut aina virkavapaita näitä kirjoja varten.
Työkseen Vuorenpää toimii turvallisuusjärjestö Finnsecurity ry:n toiminnanjohtajana. Puolustusvoimat alkoi kiinnostaa Vuorenpäätä jo 1980-luvulla hänen palvellessaan Rannikkotykistökoulussa. Yliopisto-opintojen jälkeen tie vei rauhanturvaajaksi Libanoniin. Tämän ohella reservin majuri on ollut myös tuttu näky kertausharjoituksissa.
– Libanonissa ollessani pääsin YK-pataljoonan tilannekeskukseen ja se oli lisäpolttoainetta kiinnostukselle. Kun on näissä hommissa ollut mukana syvällä reisiään myöten sen 20–30 vuotta, myös kirjan kirjoittaminen aiheesta tuntui luontevalta.
Vuorenpää siis tuntee sekä Puolustusvoimat että rannekellot. Mikä on hänen niin sanottu inttirolexinsa eli kello, jonka hän pukee ranteeseensa kertausharjoituksiin lähtiessä? Yksittäistä merkkiä tai mallia Vuorenpää ei halua nimetä, vaikka myöntääkin intticasion olevan käsite. Kelloon kohdistuvat vaatimukset tulevat sen sijaan kuin apteekin hyllyltä.
– Sellainen vähän robustimpi kello. Tykkään itse mekaanisista kelloista. Edullinen, kestävä ja hyvä lume eli kellonajan näkee helposti pimeässäkin ja sellainen, joka ei heitä minuutteja päivässä.
