• Puolustusvoimat

Paluu omaan tupaan 50 vuotta alokasajan jälkeen

Saapumiserässä 2/73 Vekaranjärvellä saman alokastuvan jakaneet pääsivät vierailemaan omassa tuvassaan. Karjalan prikaati järjesti palvelustovereille ”Vekara-päivän”.

Puolustusvoimat

Karjalan prikaati järjesti 6. kesäkuuta vierailun palvelustovereille, jotka jakoivat saman tuvan Kranaatinheitinkomppaniassa kesällä 1973. Kuvassa keskellä Arto Havo.

Parhaimmillaan alokastuvan yhteishenki muodostuu niin hyväksi, että palvelustoverit haluavat pitää yhteyttä toisiinsa vielä kotiuduttuaankin. Hyvä esimerkki tästä nähtiin kesäkuussa Vekaranjärvellä, kun saapumiserässä 2/73 samassa tuvassa palveluksen aloittanut porukka kokoontui varuskuntaan muistelemaan 50 vuoden takaisia inttiaikojaan. Eikä kyseessä suinkaan ollut heidän ensimmäinen tapaamisensa kotiutumisen jälkeen.

– Alussa tapasimme viiden vuoden välein, mutta jossain vaiheessa totesimme alkavamme olla niin vanhoja, että tavataan vuoden välein, Arto Havo kertoo.

Kranaatiheitinkomppaniassa kesäkuussa 1973 aloittaneessa tuvassa oli Havon muistelun mukaan 11 alokasta, joista kahdeksan on pitänyt yhtä. Ihan kaikista ei ole intin jälkeen kuulunut enää mitään.

­– Kun 50 vuotta oli kulunut, halusimme tehdä jotain komeampaa ja olin yhteydessä Vekaranjärvelle (Karjalan prikaatiin). He järkkäsivät meille ”Vekara-päivän”.

Karjalan prikaatin henkilöstö piti vieraistaan hyvää huolta. Havo kertoo päivään kuuluneen kierros kasarmilla, jonka aikana heille esiteltiin kalustoa, josta erityisesti Etelä-Koreasta hankitut K9-panssarihaupitsit jäivät mieleen. Joukko pääsi seuraamaan myös kovapanosammuntoja ja jututtamaan varusmiehiä.

Varusmiehet esittelivät kalustoa vierailijoille. Heidän käytöksensä saa kehuja Havolta.
Puolustusvoimat
Kovapanosammunnoissa tutustuttiin tämän päivän koulutukseen läheltä.
Puolustusvoimat

­– Oli mukava Pahkajärvellä jutskata ihan tämän päivän varusmiestenkin kanssa ja täytyy kyllä ihailla, että oli oikein tyylikkäitä heppuja, joilla on ajatus kohdallaan, Havo sanoo.

– Nelisen tuntia vietimme varuskunnassa ja koimme itsemme oikein hyvin huomioiduksi.

Vuonna 1973 Havo oli juuri täyttänyt 20 vuotta. Hän kertoo viihtyneensä armeijassa oikein hyvin ja arvostaneensa tapaa, jolla varusmiehiä Vekaranjärvellä tuolloin kohdeltiin. Varuskunta oli silloin melko uusi ja Havon mielestä ainakin hänen tupansa varusmiehiä johdettiin hyvin.

Havo nostaa esimerkeiksi pari tapahtumaa, jotka nostivat alokkaiden yhteishenkeä.

– Juhannus tuli pian palveluksen alettua ja saimme mahdollisuuden viettää juhannusta omaisten seurassa leirialueella. Se lisäsi totta kai fiiliksiä. Toisena tapahtumana mieleen tulee komppanioiden välinen juoksu Ahvenlampea ympäri, jossa meidän tuvasta oli siinä viimeisessä virityksessä useita juoksijoita. Tulimme lopulta toiseksi ja saimme siitä vähän lomaakin. Kaikki tällainen tehosi nuoriin kundeihin, hän sanoo.

– Tulkkaan jälkikäteen tätä niin, että siellä otettiin harppauksia sellaiseen moderniin johtamiseen.  

Alokastuvasta porukka hajosi eri tehtäviin ja Reservialiupseerikouluun tai Reserviupseerikouluun asti. Havo itsekin palveli osan armeija-ajastaan Lahden Hennalassa Lääkintäkoulussa viihtyen myös siellä.

– Lääkintäkoulutus oli todella tärkeää ihan siviilielämääkin ajatellen.

Nykyisin Havo viettää eläkepäiviään Lappeenrannassa ja muut alokasajan ystävistä asuvat eri puolilla Suomea, yksi Virossakin. Paljon on Vekaranjärven varuskunnassa muuttunut, mutta Havo kertoo tuvan kuitenkin löytyneen ja kaverusten päässeen käymään sielläkin vierailunsa aikana.

Myös tupatarkastukselle järjestyi aikaa Karjalan prikaatissa.
Puolustusvoimat