• Historia

Petri Sarasteen kirja valottaa isän kokemuksia sotavankeudessa

Elinaikanaan veteraani Kauko Saraste vaikeni kovista kokemuksistaan.

Sabrina Bqain / Otava

Toimittaja-kirjailija Petri Saraste avaa uusimmassa kirjassaan isänsä vaiettuja kokemuksia sotavankeudesta Neuvostoliitossa.

Sotaveteraani Kauko Sarasteen (1923–1996) pöytälaatikossa muhi jälkipolvia varten melkoinen yllätys. Sieltä löytyivät muistiinmerkinnät sotavankeudesta Neuvostoliitossa.

Ukrainassakin sotakirjeenvaihtajana toiminut toimittaja-kirjailija Petri Saraste on julkaissut isänsä sotavankeusmuistelmat uusimmassa kirjassaan sellaisenaan. Selviytymistarina valottaa myös yhteiskunnan suhtautumista sotavankeuden kokeneisiin. Heidät otettiin kuntoutuksen piiriin vasta 1980-luvun puolivälissä.

– Isäni puhui sota-ajasta joskus jotakin mutta sotavankeudesta ei mitään, muistelee Saraste.

Kauko Saraste joutui vangiksi hajalle lyödyn joukkonsa mukana kesäkuussa 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella oli kestänyt viikon verran. Kotiin lähes luurangonlaihaksi kuihtunut nuorukainen palasi jouluksi 1944 suuren vankijoukon mukana.

– Omien veljiensäkään kanssa en kuullut isäni sodasta puhuvan. Minkäänlaista sankaruutta hän ei kokenut.

Utelias toimittajan taimi iti Sarasteessa kuitenkin jo nuorena, ja vaitelias veteraani-isä saattoi saunaillan mittaan jotakin kysyjälle kertoa nauttimiensa saunaoluiden määrästä riippuen.

– Eihän se hyvältä tunnu, jos joutuu ampumaan ihmisen, vastasi isäni ja jatkoi, että kyseessähän saattoi olla jonkun poika, veli tai isä, mutta oma henkihän siinä oli kyseessä.

Muistikuvansa veteraani kirjasi paperille sotien jälkeen, kun ahdistus alkoi hellittää. Ehkä kovien kokemusten analysointi tekstiksi toimi myös traumaterapiana – sitä kun ei valtion puolesta ollut aikoinaan tarjolla.

– Isän muistelmat sotavankeudesta tulivat minulle ja veljilleni täysin yllättäen. Äitimme antoi isän muistiinmerkinnät luettaviksemme tämän kuoltua.

Kukin veli vetäytyi omaan rauhaansa sulattelemaan isänsä järkyttäviä kokemuksia.

– Kyllä siinä hiukset nousivat pystyyn, kun ymmärsimme, mitä kaikkea isä oli joutunut käymään läpi.

Kirja avaa myös perheen näkökulman vaiettuun aiheeseen, ja moni asia sai vankeusmuistiinpanojen myötä selityksen. Vankikertomuksesta Saraste ymmärsi, miksi isältä puuttui hampaita jo nuorena ja mistä hänen fyysiset kipunsa olivat peräisin.

– Myöhemmällä iällä lisääntynyt alkoholin käyttö oli todennäköisesti lääkintää henkisiin haavoihin.

Teos kertoo myös suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta sotavankeihin sekä heidän kuntouttamisestaan, joka alkoi vasta 1980-luvulla. Sotavangit olivat Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa ilmeisen arka aihe.

– Yllättävin havaintoni kirjani taustatutkimusta tehdessäni oli, että kuntoutukseen alettiin panostaa vasta vuosikymmenet sodan jälkeen.

Kuntoutuksen ja korvausten viivästyminen vuosikymmenillä vaikuttaa nykynäkökulmasta käsittämättömältä. Jo pelkästään rintamakokemukset ovat traumatisoineet monia puhumattakaan sotavankeudesta, joka oli jatkuvaa kurjuudessa ja epävarmuudessa elämistä. Silloisen näkökulman mukaan palaaminen hengissä sotavankeudesta oli riittävä korvaus.

Teos kertoo myös Kauko Sarasteen vaiheet sotien jälkeen pidettynä suomen kielen lehtorina.

– Isäni oli kirjallisuusihminen kiireestä kantapäähän ja häntä kutsuttiin joskus ”Rovaniemen Rousseauksi”. Hänen päiväkirjamerkintänsä kovista kokemuksista ovat hyvin koskettavasti ja kauniisti kirjoitetut.

Kirjan julkaisun jälkeen Petri Saraste on saanut runsaasti yhteydenottoja ihmisiltä, joiden suvussa on samantyyppisiä kokemuksia.

– Monet ovat kertoneet minulle sukulaisensa vankikokemuksista. Harmi, ettei näitä kertomuksia ollut tiedossani kirjaa tehdessäni.

Taustatutkimustensa kautta Sarasteelle selvisi, että entisiä sotavankeja oli haastateltu C-kaseteille kuntoutuksen yhteydessä 1980-luvun puolivälissä.

– Siellä ne nauhat mätänevät Kansallisarkiston laatikoissa. En saanut tutustua edes omaa isääni koskevaan materiaaliin, harmittelee kirjailija.

Petri Saraste

  • Ammatti: Toimittaja, kirjailija
  • Syntymävuosi: 1958
  • Kotoisin: Oulusta
  • Sotilasarvo: Ratsumies
  • Asuinpaikka: Tallinna
  • Palkintoja: Bonnierin suuri journalistipalkinto vuonna 2008 Kiinan kirjeenvaihtajana
  • Uusin kirja: Isäni vaiettu sotavankeus (Otava, 2024)