Noin 21 000–22 000 henkilöä koulutetaan vuosittain suomalaisessa varusmiespalveluksessa, samanlaisissa varusteissa. Niiden suunnittelussa pyritään huomioimaan laaja kokojakauma mahdollisimman hyvin.
Näin laajassa otannassa on luonnollisesti ymmärrettävää, vaikkakin valitettavaa, etteivät samat varusteet silti istu kaikille yhtä hyvin.
Puolustusvoimien varusteissa on suunnittelija Sami Suomalaisen mukaan hyvä ja laadukas kokovalikoima pituuden ja leveyden osalta. Vaatteiden istuvuuseroihin vaikuttavat myös leikkaukset.
– Varusteiden kokojakauma palvelee hyvin laaja-alaista asevelvollisten joukkoa, mutta yksilöiden erot aiheuttavat sen, ettei esimerkiksi vaatteen alaosan leikkaus sovi jonkun rakenteeseen yhtä hyvin kuin toisen, Suomalainen Pääesikunnan logistiikkaosastolta kertoo.
Varusteiden sopivuuserot eivät aina liity sukupuoleen, sillä leikkauksen kanssa esiintyy ongelmia yhtä lailla miehillä kuin naisilla.
Parhaillaan ollaan kuitenkin analysoimassa kerättyä tietoa myös sen osalta, miten Puolustusvoimien varusteet istuvat naisille ja missä olisi parantamisen varaa. Asevelvollisilta ja henkilökunnalta, eri aselajeista ja joukko-osastoista, on kerätty tietoa varusteiden sopivuudesta ja käytettävyydestä eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä.
– Meillä on alkuvaiheessa uuden vaatetusjärjestelmän kehitystyö, jossa analysoidaan sähköisellä kyselyllä naisilta kerättyä laajamittaista dataa. Vielä ei tiedetä, mitä tullaan kehittämään, mutta ennen kaikkea alusvaatteet on tunnistettu kehittämistarpeeksi, Suomalainen avaa.
Ainoa varuste, joka jaetaan naisille ja miehille varusmiespalveluksessa erilaisena, on uimapuku. Naisille ei ole tarjolla esimerkiksi urheilurintaliivejä, joita on kysytty. Suomalaisen mukaan varusraha ajaa muun muassa sitä asiaa, jotta naisten olisi mahdollista ostaa palvelukseen haluamansa yläosa.
Niin vaatteiden kuin jalkineiden kokoihin pyritään varautumaan joukko-osastoissa jo ennen alokkaiden palveluksen aloittamista.
– Vaate- ja kengänkokoa kysytään ennen palvelusta, jotta kaikille voitaisiin tarjota mahdollisimman sopivaa materiaalia jo palveluksen alussa. Ääripäitä toki löytyy, mutta esimerkiksi varusmiesten kengän koko vastaa hyvin suomalaisten yleistä keskiarvoa, Suomalainen sanoo.
Naisten yleisin kengännumero on Suomessa 39 ja miesten 43.
Suomalaisen mukaan joukko-osastoissa voidaan huomioida myös erityistilanteet varusteiden sopivuuden suhteen.
– Esimerkiksi pienijalkaisille voidaan hankkia sopivat jalkineet ja liian pitkien lahkeiden suhteen voidaan tehdä ratkaisuja asun muokkaamisesta. Päätös tällaisista erityistapauksista perustetaan yksilölliseen, todelliseen tarpeeseen.
Vaatesuunnittelun kehittäminen on suuressa roolissa Puolustusvoimien huoltopalveluhankkeessa. Suomalaisen mukaan varustuksessa on hyvin vahvasti se näkökulma, että meillä on kenttä- eikä palkka-armeija.
– Meillä on reserviläisistä koostuva asevelvollisuusarmeija, johon kuuluvat eivät voi kävellä kauppaan ja ostaa juuri itselleen sopivat tuotteet. Sen sijaan meidän varusteiden huolto- ja korjausjärjestelmä on ihan huippuluokkaa muiden valtioiden armeijoihin verrattuna.
Vaakakupissa painaa aina kustannustehokkuus.
– Varusteiden pitää olla suorituskykyisiä taistelukentällä, mutta on myös tärkeää, että niitä saadaan huollettua ja elinjaksoa pidennettyä tarpeeksi, jotta ne ovat kannattavia hankintoja yhteiskunnalle, Suomalainen huomauttaa.
Varusteiden suunnittelussa kiinnitetään huomiota erilaisiin vartalotyyppeihin ja -muotoihin, mutta istuvuuteen vaikuttavat myös yksilöiden tottumukset.
– Osa haluaa vaatteilta teknisiä ominaisuuksia ja toivoo kireää paitaa, kun taas osa toivoo löysempää mallia ja kehuu sellaista. On toivottu myös merinovillaa tai sekoitetta, mutta merino esimerkiksi ei aina kestä kannattavaa huolto- ja korjausprosessia. Teemme kovalla vaivalla työtä, jotta saamme kehitettyä varusteita pitkäjänteisesti ja ne palvelisivat meidän tarpeitamme, Suomalainen toteaa.
-
Kalusto
