• Uutiset

Ranskalaisten rooli Talvisodassa

Henrik Talan teos avaa ranskalaisten osuutta Talvisodassa. Talan teoksen mukaan ranskalaisten rooli on suurempi kuin moni osaa ajatellakaan.

null

ranskaHenrik Tala: Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat -Ranskan Apu Suomelle 1939–1940

Minerva 2014, 336s.

Poliittinen historia ei ole tylsää, jos asian saa määritellä
vaikka tämän kirjan perusteella. Filosofian tohtori Henrik Tala on muokannut väitöskirjastaan helppolukuisen ja
erinomaisen mielenkiintoisen teoksen, jota lukee kuin juonellista jännäriä,
vaikka lopputulos on tunnettu. Keinot, jolla lopputulokseen päästiin, lienevät vain
harvan sotahistoriaa harrastavankin tiedossa. Suosittelen ehdottomasti tätä
kirjaa kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille. Talvisodan
taustoista paljastuu aivan hämmästyttäviä kytkentöjä.

Kirjan otsikolle oli ensin helppo hymähtää ja pitänee
minunkin tunnustaa, että kirja oli vähällä jäädä lukujonoon pölyttymään. Mutta
kun hyppää mukaan, niin vuoden 1939 loppu ja 1940:n alku saavat maamme kannalta
todella uusia ulottuvuuksia. Suursodan osapuolijako oli tuolloin vielä aivan
toinen, kuin johon olemme sittemmin tottuneet. Saksa ja Neuvostoliitto olivat
liittolaisia ja asetelmaksi oli muodostumassa diktatuurit vastaan demokratiat.

Ranska oli vuonna 1939 eurooppalainen suurvalta, ja sillä
oli todellista voimaa ja vaikutusvaltaa. Kun Suomi joutui 30.11.1939
hyökkäyksen kohteeksi, niin Ranskassa puhkesi ennennäkemätön sympatia-aalto. Sanomalehdistö
oli tulvillaan Suomen asiaa ja jopa ranskalaissotilaat pohtivat länsirintamalla
kirjoittamissaan kirjeissä Suomen asemaa ja kohtaloa.

Pelastus ilman
laukauksia

Ranskan pääministeri Édouard
Daladier
, joka hoiti myös ulko- ja puolustusministerin pestiä, teki Suomen
eteen hartiavoimin töitä, mutta hän näki sodan asetelmassa keinon ajaa myös
Ranskan etua. Eikä Suomen avustamisessa ollut kyse siitä, että Ranska
lähettäisi tänne vain joukon seikkailunhaluisia vapaaehtoisia.

Ranska alkoi organisoida merkittävää sotavoimaa Suomen
avuksi ja taivutteli vastahakoisen Englannin mukaan. Joukon koko oli suurimpien
kaavailujen mukaan jopa 50 000 miestä tukenaan merkittävät ilma- ja merivoimat.
Tarkoitus oli oikeasti tulla Suomen avuksi, mutta siinä sivussa olisi otettu
haltuun Ruotsin malmivarat Kiirunan – Jällivaaran alueilla. Ne olivat Saksan
sotakoneistolle ratkaisevan tärkeät ja Saksan hyökkäystä länteen pelättiin jo
marraskuussa 1939.  Maginot-linjakin
oli miehitettynä.

Neuvostoliitto puolestaan halusi ehdottomasti välttää
konfliktin länsivaltojen kanssa ja kun oli olemassa vakava uhka joutua
pohjoisessa sotaan niitä vastaan, niin Stalin teki rauhan Suomen kanssa, vaikka
puolustuksemme oli luhistumassa millä hetkellä hyvänsä. Lisäksi Ranska uhkasi hyökätä
Neuvostoliittoon Lähi-idän suunnalta, koska maa toimitti etelän öljykentiltään
energiaa Saksaan.

Suomen johto häilyi rauhanteon ja länsivaltojen avun
odottamisen välillä sillä aikaa kun rintamasotilaat tietämättään pelasivat
sinnikkyydellään aikaa poliittiselle ratkaisulle. Ranska todellakin pelasti
Suomen keväällä 1940 laukaustakaan ampumatta, mutta Ranskan vuoro jäädä
suursodan jalkoihin koitti jo kesällä 1940.