Puolustusvoimat modernisoi
merkittävän määrän ensimmäisen sukupolven 7.62 rynnäkkökivääri RK 62 -aseita
täyttämään nykyajan vaatimukset. Aseen modernisoitu versio tunnetaan
vastaisuudessa lyhenteellä 7.62 RK 62M.
Rynnäkkökiväärillä tarkoitetaan
itselataavaa sarjatulta käyttävää käsiasetta, joka sijoittuu pistooli- ja
kiväärikaliberien väliin. Ensimmäisenä käyttöön otettuna alansa edustajana
pidetään saksalaista Sturmgewehr StG 44 -asetta. Kerrotaan, että
rynnäkkökivääri-nimen olisi keksinyt itse Hitler, mutta tälle tiedolle ei ole
vahvistusta.
StG 44:n valmistusmäärät
jäivät suhteellisen pieniksi, mutta 40-luvulla Neuvostoliitossa käynnistettiin
Avtomat Kalashnikova AK-47 -rynnäkkökiväärin tuotanto. Se otettiin käyttöön
1949 ja sittemmin asetta on nähty lähes kaikilla maailman kriisialueilla.
Suomessa 7,62 x 53R
-patruunaa ampuville pulttilukkoisille kivääreille alettiin etsiä modernia
seuraajaa 50-luvun puolivälissä. Vuonna 1956 Puolasta hankittiin kaksi 7,62 x
39 -patruunaa käyttävää AK-47-rynnäkkökivääriä. Niiden perusteella päätettiin
tehdä kotimainen koeversio Valmet m/58. Sitä seurasi RK 60, jonka perusteella
aloitettiin sarjatuotanto.
Useita RK-versioita
Ensimmäiset nykymuotoiset
RK 62 -rynnäkkökiväärit toimitettiin Puolustusvoimille 1965. Asetta valmistivat
Sako ja Valmet. Vuosien varrella aseesta on tehty useita eri versioita mm.
taittoperäisenä.
Rynnäkkökivääri X oli
kokeilu, jolla aseen koneistamalla tehty laatikko olisi korvattu halvemmalla
levypuristeisella. Se ei kuitenkaan päätynyt tuotantoon. Uusin versio on RK
95TP, jossa on muun muassa suujarru kolmihaaraisen liekinsammuttimen paikalla ja
taittoperä. Aseella voi myös ampua kiväärikranaatteja.
Vielä 70-luvulla
rynnäkkökiväärejä oli tarjolla vain etulinjan joukoille. Vaikka niitä käytettiin
varusmiesten koulutuksessa, taaemmalle portaalle esimerkiksi ylemmän johdon
viestiyksiköissä oli tositilanteessa jaossa vielä vanhoja pulttilukkoisia 7,62
X 54R ”pystykorvia”.
Jotta koko reserviarmeijan
voitaisiin varustaa rynnäkkökivääreillä, Puolustusvoimille on hankittu
edullisia AK47-perheen rynnäkkökiväärejä myös Kiinasta ja Itä-Saksan
jäämistöstä. Niitä tuli lehtitietojen mukaan yhteensä noin 200 000 kappaletta.
Erikoisjoukoille 5.56-kaliberi
Aika ajoin on Suomessakin
noussut esiin keskustelu siirtymisestä NATO-standardin mukaisiin kevyempää 5,56
X 45 patruunaa käyttäviin aseisiin. Erikoisjoukoille hankittiinkin pari vuotta
sitten belgialaisia 5,56 FN SCAR -rynnäkkökiväärejä (Special Operations Forces
Combat Assault Rifle).
Suurelle reserviläisarmeijalle
on kuitenkin varastorasvoissa satoja tuhansia RK 62 -rynnäkkökivääriä, joiden
korvaaminen uutta kaliberia käyttävällä aseella ei ole järkevää eikä
taloudellisesti mahdollista. Siksi on päädytty modernisointiin, jossa tietty
määrä aseita päivitetään nykyajan vaatimusten mukaisiksi.
Puolustusministeri Jussi
Niinistö (ps.) teki joulukuussa 2016 päätöksen modernisoinnin tilauksesta. Kuluvana
vuonna tehtävän työn lisäksi sopimukseen kuuluu optio jatkosta vuosille 2018–2020.
Hankinnan kokonaisarvo on
optioineen 12,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 osuus on 3,1 miljoonaa.
Aseiden uudistamisen
Puolustusvoimille toteuttaa kumppanuussopimuksen perusteella Millog oy.
Hankkeen kotimaisuusaste on peräti 80 prosenttia ja sen työllistävä vaikutus on
50 henkilötyövuotta.
Osa Taistelija-hanketta
RK 62 -modernisointi on osa
Maavoimien kehittämisohjelmaan kuuluvaa Taistelija-hanketta, jonka tavoitteena
on kehittää yksittäisen sotilaan tulivoimaa, suojaa, liikkuvuutta ja
oheisvarusteita. Vaikka hankkeen painopiste on Maavoimissa, siihen osallistuvat
myös Ilma- ja Merivoimat.
Nykyaikaisessa taistelussa
korostuu tulen aloituksen nopeuden vaatimus. Tavoitteena on myös parantaa tulen
tarkkuutta etenkin nopeissa tilanteissa. Tämän lisäksi pimeätoimintakyky on
entistäkin tärkeämpää. Siksi aseisiin on voitava kiinnittää erilaisia
järjestelmiä, jotka parantavat edellä mainittuja kykyjä.
Alkuperäiset AK-47- ja RK
62 -rynnäkkökiväärit on suunniteltu aikana, jolloin rivitaistelijan käyttämistä
aseen lisävarusteista ei ollut tietoakaan – ehkä kiikaritähtäintä lukuun
ottamatta. Nykyisin on käytössä erilaisia eli punapistetähtäimiä,
valonvahvistimia, taktisia valaisimia ja laserosoittimia, jotka halutaan
kiinnittää aseeseen.
Alan kiinnitysstandardiksi
on muodostunut Picatinny-kisko, joka on saanut nimensä Yhdysvaltojen Picatinnyn
asevarikolta. Porrasmainen kisko hyväksyttiin Mil-STD 1913 -standardiksi vuonna
1995.
Siitä johdettiin pienin
tarkennuksin NATO Accessory Rail (STANAG 4694). Se määrittää nykyisin
kiinnityskiskon mitoituksen.
Modernisoinnissa RK 62 saa
uuden säädettävän Magpul Industries -teleskooppiperän. Varusmiesten
nykyvarustukseen kuuluvat paksut suojaliivit aiheuttavat sen, että
rynnäkkökiväärin alkuperäinen kiinteä perä on monille taistelijoille turhan
pitkä ja vie takatähtäimen liian kauas silmästä.
Säädettävällä perällä
varustettu rynnäkkökivääri mahdollistaa aseen pituuden optimoinnin jokaisen
taistelijan mittojen mukaan. Se parantaa myös rekyylin hallintaa.
RK 62M saa modernisoinnin
yhteydessä uuden varmistettu/kerta/sarjatuli -vaihtimen. Keskeinen uudistus on
NATO Accessory Rail -kiskolla varustettu optisen tähtäimen jalusta.
Tähtäimen kiinnityskisko
asennetaan rynnäkkökiväärin laatikon vasempaan kylkeen. Myös kädensuojuksen
etupuolelle piipun alle tulee pätkä varustekiskoa esimerkiksi valaisimen
asentamista varten.
Tyypillinen RK
62M-lisävaruste on esimerkiksi Punapistetähtäin 2009, joka merkittävästi parantaa tulivoimaa.
Valonvahvistimet sekä etenkin laserosoittimet eivät puolestaan ole jokaisen
rivitaistelijan varusteita.
Rynnäkkökiväärin
perinteinen kantohihna soveltuu lähinnä aseen kantamiseen ja
sulkeisharjoitteluun. RK 62M saakin modernisoinnin yhteydessä nykytyylisen
nopean tulenaloituksen mahdollistavan taktisen hihnan. Vaikka modernisointi
nostaa aseen painoa, lisäys on niin pieni että sillä ei liene merkitystä
käytännössä.
Useita prototyyppejä
Modernisointihankkeessa
valmistettiin useita esisarjan aseita vuosina 2011 – 2014. Niitä testattiin ja
tuloksien perusteella tehtiin yksittäisiäkin koeversiota. Näitä RK 62M-tunnuksen
saaneen rynnäkkökiväärin protoja on sittemmin nähty erilaisissa
Puolustusvoimien tapahtumissa ja lehdistötilaisuuksissa.
Vuoden 2015 aikana
tutkittiin käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja lopullinen versio lukittiin
2016.
Modernisointiin valitaan
varikoilta vain aseita joiden kuntoluokitus on hyvä tai erittäin hyvä. Näin
varmistetaan että niillä on pitkä elinkaari edessään. Hanke varmistaa
rynnäkkökiväärin käytettävyyden 2020-luvun taistelukentällä.
Tavoitteena on ollut
kustannustehokas tapa parantaa taistelijan tulivoimaa. Modernisoitavien aseiden
tarkkaa määrää ja siten yksittäiseen aseeseen käytettävän työn hintaa ei ole
kerrottu.
RK 62M-rynnäkkökiväärien
toimitukset joukko-osastoihin käynnistyvät kuluvan vuoden aikana. Onkin
odotettavissa, että uusia RK 62M-aseita nähdään pian varusmiesten käytössä ja
siten myös suurelle yleisölle suunnatuissa kalustonäyttelyissä.
Rynnäkkökivääri 7.62 RK 62
Kaasurekyyliperiaatteella
toimiva ase, jolla voi ampua kerta- ja sarjatulta
Reikätähtäimet
päiväkäyttöön ja tritium-ampulleilla varustetut avotähtäimet hämäräkäyttöön
Kaliiperi 7.62 x 39
Pituus 94 cm
Paino ase 3,5 kg, lipas 0,8
kg
Tulinopeus kertatulella
20-30 tähdättyä laukausta minuutissa
Tulinopeus sarjatulella
teoreettinen 700 ls/min, lippaan vaihdot mukaan lukien 120-180 ls/min
Lähtönopeus 715 m/s
Tehokas ampumaetäisyys 300
m
Lue myös: 26.4.2019 Esittelyssä kolme eri versiota RK 62 M:stä – Uudistetut rynnäkkökiväärit käyttöön kaikissa joukko-osastoissa
