– Ilmoittautukaa pöydän ääressä, hakekaa
puvustosta rooliasu ja vaihtakaa vaatteet! Meillä on jo kiire kuvauksiin!
Komppanian kokoinen joukko
pari-kolmekymppisiä miehiä vaihtoi siviiliasujaan jatkosodan aikaisiin
asepukuihin. Valmiit sotilaat järjestyivät nelijonoihin noustakseen iäkkääseen
linja-autoon.
Hektinen aamu Pahkajärvellä oli
lähtölaukaus Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan
kuvausviikolle ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) avustajakurssille. MPK
on kesän ja syksyn kuluessa tukenut elokuvan kuvauksia järjestämällä kaikkiaan
kymmenen avustajakurssia, joiden tarkoituksena on ollut sotilastaitoisten
avustajien tarjoaminen tuotantoyhtiölle.
Kuvauksiin on osallistunut yhteensä
satoja avustajia MPK:n ja Veikkauksen kautta. MPK:n avustajakursseille
osallistuneet ovat toimineet muun muassa muiden avustajien ryhmänjohtajina.
Kuvauspaikalla meille tarjoutui hetken
hengähdystauolla mahdollisuus tutustua toisiimme. Johtamassani ryhmässä oli
kahdeksan jäsentä, heistä viisi armeijan käyneitä. Joukkueesta löytyi niin
reserviläisiä, varusmiehiä, lukioikäisiä nuoria kuin Puolustusvoimien
henkilökuntaakin.
”Siitä se ajatus sitten lähti”
Helsinkiläinen Wilson Nuckols kavereineen osallistui kurssille MPK:lta saamastaan
sähköpostikutsusta innostuneena. Nyt kuvattava Tuntematon sotilas oli hänelle ensikosketus elokuvaproduktioihin.
– Mahdollisuus päästä toimimaan
jatkosodan aikaisessa varustuksessa innosti melkein eniten. Odotin myös
näkeväni, miten elokuvan tuotanto toimii, Nuckols kertoo.
Rene Hokkanen osallistui Pahkajärvellä jo
toiselle kuvausviikolleen. Haminassa järjestetylle ensimmäiselle kuvausviikolle
hän päätti osallistua MPK:n nettisivuja selailtuaan.
– Kertausharjoituksissa tuli jätkien
kanssa puhetta MPK:n kursseista. Nämä avustajakurssit huomattuani olinkin jo
ilmoittautunut. Nyt kuvauspäiviä on takana parikymmentä, nimetyn roolin saanut Hokkanen
kertoo sähköpostissa muutamaa viikkoa myöhemmin.
”Kiitos, alkupaikat!”
Elokuvissa kohtauksia kuvataan monesti eri
kuvakulmista ja eri hahmojen näkökulmista useita kertoja peräkkäin. Avustajien
kannalta tämä tarkoittaa useimmiten saman toiminnan toistamista kerta toisensa
jälkeen mahdollisimman tarkasti useiden kameroiden edessä. Lopulta useista
otoista valitaan parhaiten onnistuneet. Toiminta alkaa ja päättyy ohjaajan
käskystä alkaakseen kohta taas alusta:
– Kiitos, alkupaikat!
Toisissa kohtauksissa erikoistehosteet
edellyttävät kaiken onnistumista kerralla. Kerran pitkällä objektiivilla
varustettu kamera poimi erään avustajan lähikuvaan kesken toiminnan. Kolmas apulaisohjaaja Timo Lahtinen kertoi jälkeenpäin, että kuvaan päätynyt avustaja oli
katsonut juuri sillä hetkellä suoraan kameraan.
– Saa nähdä, voidaanko sitä kuvaa
käyttää.
”Nyt on avustajilla hyvä meininki siellä takana!”
Avustajien keskuuteen syntyi viikon
kuluessa vahva ryhmähenki ja iloinen ilmapiiri. Nuckols kertoo, että uudet
kaverit tuntuivat loppuviikosta jo vanhoilta ystäviltä. Hokkanen toteaa rankan
tekemisen ja intistä tutun tiiviin yhdessäolon varmasti auttaneen yhteishengen
kehittymistä.
– Kun tekee muiden kanssa asioita, joita
ei yleensä vapaa-aikana tehdä, sitä tutustuu aika hyvin taistelutovereihin. Oli
kuin olisimme tunteneet jo kauemminkin, minkä varmaan huomasi jutuista,
Hokkanen nauraa.
Molemmat kehuvat kuvausviikkoa hienoksi
kokemukseksi.
– Olimme sateessa ja paahteessa, välillä
suossa tai purossa, mutta hauskaa oli, Hokkanen kiittelee.
Artikkeli on julkaistu Reserviläisen numerossa 6/2016.