Kun Neuvostoliiton hajottua moni valtio keskittyi kansainväliseen kriisinhallintaan ja ajoi alas oman puolustuksensa, Suomi ei moiseen sortunut. Tämä pätee myös monikerroksiseen ilmatorjuntaamme. Pian siihen liitetään uusinta uutta edustava David’s Sling -ohjusjärjestelmä.
Se täyttää käytöstä poistuneen neuvostoliittolaisen Buk M1 -ohjusjärjestelmän (ITO96) jättämän aukon korkeatorjunnassa. Nykyinen ykkösnyrkkimme NASAMS II Fin (ITO12) on modernisti verkottunut ja hajautettu. Sen ohjuksena on Ilmavoimien Hornetienkin käyttämä AIM-120C AMRAAM. Järjestelmä on osoittanut toimivuutensa Ukrainan sodassa sadoilla torjunnoilla.
NASAMS ei kuitenkaan yllä samoihin korkeuksiin kuin poistunut Buk. Yli kymmenessä kilometrissä puolustuksesta ovat viime aikoina vastanneet Ilmavoimien F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät.
Bukille seuraajaa etsittiin ITSUKO-hankkeessa (Ilmatorjunnan Suorituskykyjen Korvaaminen). Ensimmäiset tietopyynnöt alan toimijoille tehtiin 2018 ja lokakuussa 2020 lähetettiin tarjouspyynnöt viidelle yritykselle. Niiltä kaikilta saatiin ehdotukset uudesta puolustusratkaisusta.
Tarjoajat marraskuussa 2021 olivat saksalainen Diehl Defence (IRIS-T ja Saab Giraffe -tutka) sekä israelilaiset Rafael Advanced Systems (David’s Sling Stunner-ohjuksella ja Eltan tutkalla) ja Israel Aerospace Industries (Barak MX -järjestelmän LRAD ER -ohjuksella ja niin ikään Eltan tutkalla).
Norjalainen Kongsberg Defence and Aerospace tarjosi nykyistä NASAMS-järjestelmäämme päivitettynä uudella pidemmän kantaman AMRAAM Extended Range -ohjuksella. Englantilaisen MBDA:n esitys oli LandCeptor-järjestelmä CAMM ER -ohjuksella sekä Giraffe-tutkalla.
Tästä monipuolisesta paketista jatkoneuvotteluihin selvisivät perusteellisen vertailun jälkeen (noin 1 300 suorityskykyvaatimusta) keväällä 2022 molemmat israelilaiset järjestelmät. Niistä David’s Sling valittiin vuoden 2023 maaliskuussa.
Hankkeen hinta on 316 miljoonaa euroa ja lisäoptioiden arvo 216 miljoonaa. Paketti käsittää myös Suomen ja Israelin valtioiden välisen sopimuksen huoltovarmuudesta eli käytännössä lisämateriaalin toimittamisesta kriisitilanteessa.
Hankittavassa kokonaisuudessa on varsinaisten Stunner-ohjusten ohella niiden lavetteja, maalinosoitustutkia, johtokeskuksia ja näitä kaikkia yhdistäviä datalinkkejä sekä huoltoon ynnä muuhun tarvittavaa materiaalia.
Näillä näkymin järjestelmä saadaan Suomessa käyttöön 2020-luvun loppupuolella. Pääkoulutuspaikka on Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Panssariprikaatissa Parolassa.
Ukrainan sodassa on vastakkain kaksi valtiota, joilla molemmilla on suhteellisen nykyaikainen ilmapuolustus. Seurauksena tästä kummankaan maan sotilaskoneet eivät pysty tappioiden pelossa operoimaan vastustajan ilmatilassa. Taisteluhelikopterit ja rynnäkkökoneet ovat lentäneet omalla puolella todella matalalla ja nopeasti pystyyn vetämällä laukoneet ohjaamattomia raketteja lähes umpimähkään rintamalinjojen yli. Sitten on kaarrettu takaisin pintoihin samalla laukoen lämpöhakuisia ohjuksia harhauttavia soihtuheitteitä.
Venäjä yritti hyökkäystä käynnistäessään helmikuussa 2022 lamauttaa ilmatorjuntaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Ukrainan vanha Neuvostoliiton aikainen kalusto on sittemmin saanut täydennystä moderneista läntisistä järjestelmistä.
Kahden samalla teknisellä tasolla olevan osapuolen sota on myös paljastanut, miten paljon nykyaikainen taistelukenttä syö ampumatarvikkeita. Ilmatorjuntaohjukset ovat kalliita ja niitä harvoin on varaa ostaa varastoihin tositilanteen kulutusta vastaavia määriä.
Kylmän sodan päättymisen jälkeinen suuntautuminen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin leikkasi varustautumista entisestään. Niissä on harvoin ollut tarvetta ilmatorjuntaan, joten alaan ei ole panostettu. Ukrainan sota on kuitenkin toiminut herättäjänä ja ilmatorjunta on kokenut monessa maassa renessanssin.
Israel on vähitellen vallannut alaa Suomen aseistajana. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Ranger-tiedustelulennokit, Spike-panssarintorjuntaohjukset, Eltan vastatykistötutkat sekä Merivoimien Pohjanmaa-korvettien tulevat Gabriel-pintatorjuntaohjukset.
Sikäläinen osaaminen luonnollisesti – ja valitettavasti – kumpuaa siitä, että Israel on vuosikymmeniä ollut käytännössä koko ajan sotatoimien kohteena. Jatkuva raketti- ja ohjusiskujen uhka on kannustanut kehittämään ehkäpä maailman parhaan ilmatorjunnan.
Sen ydin on eri ohjusten tuottama kerroksellinen puolustus, joka toimii yhteisen taistelunjohdon alaisuudessa. Lähitorjunnasta vastaa Iron Dome -järjestelmä, jonka leipälajina on pudottaa Gazasta ammuttuja raketteja. Se torjuu vain ne maalit, jotka ovat tulossa asutulle alueelle, muut päästetään läpi. Torjuntoja on tehty yli 5 000 ja nykyisin niistä onnistuu jopa 96 prosenttia. Ballististen maalien kaukotorjunnasta vastaavat puolestaan Arrow-perheen ohjukset.
Suomen hankkima David’s Sling on suunniteltu täyttämään aukkoa näiden kahden välissä. Se soveltuu lähes kaikkien lentävien maalien tuhoamiseen. Järjestelmällä on kyky torjua ballistisia ohjuksia (ainakin paikallisesti), vaikka kyseessä ei meillä olekaan sen päätehtävä.
David’s Sling -järjestelmän kehitys käynnistettiin 2000-luvun alussa. Ensimmäiset onnistuneet koeammunnat tehtiin 2015. Operatiiviseen käyttöön ohjus otettiin Israelissa 2017 eli kyseessä on todella uutta tekniikkaa. Ensimmäiset torjunnat sotatoimissa tehtiin toukokuussa 2023.
Suomi on järjestelmän ensimmäinen ulkomainen asiakas. Kauppa vaati myös Yhdysvalloilta FMS-vientiluvan (Foreign Military Sales), koska Rafaelin kumppanina hankkeessa on vuodesta 2006 alkaen ollut amerikkalainen asejätti Raytheon.
Israelissa David’s Sling -ohjukset on asennettu kuorma-autolla hinattavaan kaksiakseliseen TEL-perävaunuun (Transporter Erector Launcher). Siihen voidaan ladata 6 tai 12 ohjusta kuljetus/laukaisukoteloissaan. Suomessa ohjukset asennetaan liikkuvuuden parantamiseksi suoraan ajoneuvoalustalle.
Laukaisu tapahtuu pystysuoraan, joten torjuntasuunta on 360 astetta. Stunner-ohjus hakeutuu maaliinsa tutkansa ja elektro-optisen/infrapunasensorin ohjaamana. Ilmeisesti juuri kaksoishakupään takia arviolta 4,6 metriä pitkässä ohjuksessa on sille tunnusomainen epäsymmetrinen ”delfiininokka”. Monen sensorin yhdistelmä parantaa ohjuksen kykyä läpäistä häirintää.
Torjuntamenetelmä on Hit to Kill eli ase tuhoaa maalinsa törmäämällä siihen suurella nopeudella. Stunnerissa on kuitenkin myös pieni räjähde tehon varmentamiseksi.
Yleensä ohjusten rakettimoottorit toimivat laukaistaessa ja kun se on palanut loppuun, lento jatkuu saavutetun liike-energian varassa koko ajan hidastuen. Stunnerissa on monipulssimoottori. Se toimii kolmessa vaiheessa, joista lähtönopeuden tuottava laukaisumoottori irtoaa toimittuaan. Kolmas vaihe säästää osan työntövoimasta vasta lopulliseen torjuntaan.
Näin liikehtimiskyky maalia lähestyttäessä on omaa luokkaansa. Lennon aikana voidaan datalinkin välityksellä lähettää ohjukselle tuoretta maalitietoa.
Koska kyseessä on Israelin puolustukselle keskeinen järjestelmä, David’s Slingin tarkat tiedot ovat erittäin salaisia. Julkisuudessa nähtyjen arvioiden mukaan sen korkeusulottuvuus on yli Suomen vaatimat 15 kilometriä ja torjuntaetäisyys jopa 300 km. Ohjuksen nopeudeksi arvioidaan suurimmillaan Mach 7,6 eli yli seitsenkertainen äänennopeus.
Järjestelmään kuuluu siirtolavalle sijoitettu Elta Systems ELM-2084 3D AESA -monitoimitutka sekä Elbit Systemsin konttiin asennettu kuuden työpisteen Golden Almond -taistelunjohtokeskus. Tutka sekä valvoo ilmatilaa että tuottaa maalitietoa ohjuksille myös lennon aikana. AESA-antenniteknologiassa (Actively Electronically Steered Array) jopa tuhannet yksittäisesti ohjattavat antennielementit mahdollistavat useiden tehtävien toteuttamisen samaan aikaan.
Israelissa tiedetään kokemuksesta, että jatkuva torjuntakäyttö syö tavaraa varikoilta pienen eläimen lailla. Siksi ohjukset pyritään rakentamaan mahdollisimman edullisiksi – mitä se sitten aseista puhuttaessa ikinä tarkoittaakaan. Samaten David’s Sling on suunniteltu mahdollisimman joustavasti liitettäväksi jo olemassa oleviin taistelunjohtojärjestelmiin ja siten täydentämään olemassa olevia kykyjä.
Suomessa uusi järjestelmä sulautuu kokonaisuuteen, joka alkaa Stinger-olkapääohjuksista (ITO15) ja päätyy NASAMS-järjestelmään (ITO12). Siihen väliin mahtuvat ASRAD (ITO05) sekä Crotale (ITO90M). Näistä jälkimmäinen alkaa pian jo olla poistuvaa kalustoa, vaikka sekin on edelleen varsin suorituskykyinen. Myös ammusilmatorjunta on kokenut uuden tulemisen drone-uhkan ilmestyttyä kirjaimellisesti räjähtäen taistelukentälle.
Suomi saa lähivuosina turvakseen muitakin huippuluokan suorituskykyjä David’s Sling -järjestelmän (toistaiseksi ITO2X) rinnalle. Merivoimien Pohjanmaa-luokan korveteille asennetaan uusimman sukupolven Evolved SeaSparrow Block 2 -ilmatorjuntajärjestelmä, jota ohjaa Saabin taistelunjohtojärjestelmä. Ilmavoimat saa uudet Lockheed Martin F-35A Lightning II -häivehävittäjät.
Tästä kaikesta muodostuu yhteisen JADEC2-johtamisjärjestelmämme (Joint Air Defence Command and Control) alla toimiva kaikkia puolustushaaroja palveleva ilmapuolustuksen kokonaisuus, joka on maailmanlaajuisestikin arvioiden huippuluokkaa.
David’s Sling Stunner -ohjus
- Pituus 4,6 m
- Siivekkeiden kärkiväli 1,1 m
- Paino noin 400 kg
- Max nopeus Mach 7.5
- Torjuntaetäisyys 40–300 km
- Korkeusulottuvuus yli 15 km
- Data: ArmyRecognition.com
