Puolustusvoimien ylijäämäkalustoa huutokaupataan Tampereen Kalkussa kaksi kertaa vuodessa. Pääasiassa myytävänä on Puolustusvoimien käytöstä poistamaa ja hylkäämää kuljetusmateriaalia.
– Siellä voi olla myös veneitä tai vaikka teollisuusmallin ompelukoneita, sanoo huutokauppoja järjestävä Millog oy:n logistiikkapäällikkö Petri Lundelin.
Seuraava huutokauppa 9. lokakuuta on 80-vuotishuutokauppa. Myyntijärjestelmä juontaa juurensa jatkosodan jälkeiseen aikaan.
Joulukuussa 1944 Puolustusvoimat palautti käyttämäänsä kalustoa siviiliyhteiskunnan käyttöön. Se päätettiin tehdä huutokauppaamalla kalusto. Tampere valikoitui paikaksi, koska siellä sijaitsi Puolustusvoimien varikko. Sittemmin tapa on jäänyt päälle ja paikkakuntakin pysynyt samana.
Nykyään kalusto päätyy huutokaupattavaksi siten, että joukko-osastossa ei nähdä enää tarvetta sille. Puolustusvoimien Logistiikkalaitos omistaa kaiken kaluston, joten se arvioi, mitä hylätylle tavaralle tehdään. Välillä joku muu joukko-osasto haluaa sen käyttöönsä, välillä se taas menee romuraudaksi. Joissain tapauksissa se päätyy Kalkkuun huutokaupattavaksi.
Millog on Puolustusvoimien strateginen kumppani, jonka pääasiallinen tehtävä on kaluston kunnossapito. Yrityksen toimipaikkoja löytyy myös eri joukko-osastoista, mutta yhtenä osana Puolustusvoimien kanssa solmittua sopimusta on huutokauppojen järjestäminen.
Koska Puolustusvoimilla on toimintaa laidasta laitaan, myös myytävä tavara on värikästä. Ajoneuvojen lisäksi joskus saatetaan myydä esimerkiksi Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta tulevaa tavaraa. Osaa kalustosta suojaa ostosopimus, jolla alkuperäinen myyjä on halunnut varmistaa, ettei tavaraa myydä eteenpäin kolmannelle osapuolelle. Sellaista tavaraa ei voida huutokaupata.
– Olikohan viime vuosikymmenellä, kun myimme varuskunnassa harjoitusmaalina olleen panssarivaunun raadon Ranskaan jollekin museolle. Se oli ollut alun perin mukana sodassa, joten historia nosti sen hintaa. Myyntihinta oli yli 212 000 euroa, Lundelin muistelee mieleenjääneitä kauppoja.
– Tässä näkee hyvän kattauksen Puolustusvoimien vehkeistä. Mikään ei oikein yllätä enää, sen verran kauan olen ollut mukana.
Asiakaskunta on keskenään hyvin erilaista. On ihmisiä, jotka tarvitsevat esimerkiksi moottorikelkkaa tai henkilöauton peräkärryä, ja tulevat sellaista ostamaan. Sitten on keräilijöitä, jotka haluavat nimenomaan armeijan vihreää kalustoa kokoelmiinsa.
Lisäksi on harrastajia, jotka tulevat ostamaan materiaalia projekteihinsa. Perässävedettävästä lavasta voi tehdä vaikka saunan tai metsästysmajan. Näkemiään tuotoksia Lundelin kehuu hienoiksi.
Hän on huomannut, että erityisesti ajoneuvot kiinnostavat. Jos mukana on etenkin moottoripyöriä, yleisö on taattua. Välillä huudatetaan sitten pienempää yleisöä.
Lundelin vetää huutokaupat itse eli on meklari. Siihen eivät kaikki pysty tai halua ryhtyä.
– Siinä on jatkuvasti ihmisten keskellä ja tarkkailtavana. Pitää olla vähän heittäytymiskykyä, ja olenkin aina ollut tällainen puupää. Ei ole ikinä ollut mitään herranpelkoa, Puolustusvoimilla aikoinaan itsekin työskennellyt Lundelin summaa.
