Ensin kuopus, sitten keskimmäinen lapsi ja viimeiseksi veljessarjan vanhin. Suomenlahden kolme valtiota – Viro, Suomi ja Ruotsi – ovat nyt kaikki puolustusliitto Naton jäseniä. Presidentti Alexander Stubbin kauden alussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan vetoa syntyy paitsi jännitteistä Itämerellä, myös kasvaneista panoksista arktisella alueella. Tuomas Iso-Markku Ulkopoliittisesta instituutista pitää selvänä, että myös jatkossa voimavarat jakautuvat näiden kahden suunnan välillä.
– Pohjoisen ja Itämeren puolustuksessa on osittain erilaiset yhteistyökumppanit, mutta paljon on myös samaa. Arktisella korostuu pohjoismainen yhteistyö, Itämerellä suhteet Baltiaan lähenevät. Ruotsi ja Yhdysvallat toimivat Suomen kumppaneina molemmissa tapauksissa, Iso-Markku toteaa.
Alexander Stubb on niitä, jotka ovat pitäneet Natoa pinnalla jo kauan ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022. Iso-Markku arvioi, että Stubbille Nato-kehys tuntuu omalta.
– Vastaavasti Euroopan unioni on luonnollisesti ollut Stubbille läheinen ja mieluisa toimija. Erona Naton ja EU:n välillä on kuitenkin Suomessa perustuslailliset jaot toimivallan osalta, Iso-Markku pohtii.
Tällä hän tarkoittaa perustuslain määritelmää, jonka mukaan presidentti toimii yhteistyössä valtioneuvoston eli Suomen hallituksen kanssa. Hallitus vastaa EU-asioiden valmistelusta ja pääministeri osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin, presidentti puolestaan edustaa Suomea Naton huippukokouksissa. Professori Vesa Vares Turun yliopistosta korostaa, että jo presidentti Sauli Niinistön kaudella ulkopoliittisesta ruorimiehestä ehdittiin käydä hännänvetoa. Kuuluisaksi tuli muun muassa Niinistön venytetty “ajatusviiva”, jolla pyrittiin laajentamaan presidentin ulkopoliittista mandaattia.
– Se, että kokoomuksella on nyt käytännössä ulko- ja turvallisuuspoliittinen värisuora, saattaa helpottaa toimintaa. Vastaavasti se, että kaksi presidenttiä on samasta puolueesta, lisää mahdollisesti jatkuvuutta, Vares toteaa.
Iso-Markku katsoo myös, että kokoomuksen värisuora voi lieventää vallanjakoon liittyviä jännitteitä. Valtasuhteiden paaluttaminen tulee silti väistämättä eteen jossain vaiheessa. Niinistön laajaa toimivaltaa puolti laaja kansansuosio, jonka sisällä epävirallinen vallankäyttö onnistui.
Nato-jäsenyyden osalta pikkuveli-Suomi kiritti puolueettomuuden nimiin kauan vannonutta Ruotsia. Viro ja muut Baltian maat ehtivät Natoon jo 20 vuotta sitten. Vares katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan viitekehystä on Suomessa muokannut sekä kylmä reaalipolitiikka että samaistumisen halu.
– Kylmän sodan aikaan Suomi oli hankalassa tilanteessa. Liittoutuminen länteen ei tullut Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen vuoksi kuuloonkaan, joten oli luonnollista, että Suomi haki ystävyyttä nimenomaan Pohjoismaista, Vares kertoo.
Vaikka Ruotsissa ei Vareksen mukaan Suomen omaa puolueettomuuspolitiikkaa täysin ostettu, ymmärrystä naapuria kohtaan löytyi.
– 1970-luvulle tultaessa myös Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin hyväksymään Suomen “puolueettomuuspolitiikka”, hän kuvailee.
Samalla kun samaistumista haettiin Ruotsista, Baltiaan tehtiin pesäeroa.
– Ulkoasiainhallinnon kahvipöydissä Baltiasta puhuttiin “kaalimaana”. Kylmän sodan jälkeen Baltian maiden nopeaa siirtymistä Natoon vierastettiin. Suomessa hyvät idänsuhteet koettiin toimiviksi, eikä venettä ollut syytä keikuttaa, Vares kuvailee tunnelmia vuosituhannen vaihteessa.
Myös Iso-Markku muistuttaa, että pragmaattisuuden nimiin vannoneessa Suomessa balttien kärkästä kieltä Venäjästä pidettiin pitkään tarpeettomana. Samassa keskustelussa Stubbin kaltaisia Nato-haukkoja arvosteltiin jopa sodanlietsojiksi.
Suuriin kurssinmuutoksiin Iso-Markku ei Stubbin osalta usko. Myös Vares katsoo, että suurin käännös koettiin jo kaksi vuotta sitten, kun Nato-kanta Suomessa ja Ruotsissa kääntyi liki yhdessä yössä. Kuitenkin jo tätä ennen, Krimin miehityksestä lähtien, lähentyminen länttä kohti on kulkenut askel askeleelta.
Itämerelle on tilanteen kehittyessä tullut myös uusia ja nousevia toimijoita, kuten Iso-Britannia ja Puola.
– Puolan painoarvo Euroopassa kasvaa ja maasta on tulossa merkittävä sotilaallinen toimija. Puolalla ei kuitenkaan ole tiukkaa kytköstä Itämereen laajemmin. Uuden, EU-myönteisen hallituksen kanssa Suomen saattaa silti olla helpompi toimia, Iso-Markku muistuttaa ja jatkaa:
– Britannian kiinnostus Pohjois-Eurooppaa kohtaan on kasvanut, ja se näkyy myös Itämerellä, mutta erityisesti Pohjois-Atlantilla.
Muun muassa Britannialla ja Yhdysvalloilla on jo joukkoja Baltiassa. Hiljattain myös suomalaissotilaiden viemisestä Viroon on keskusteltu. Suomen kannalta Itämeren uhkakuvissa leijuu Baltian kohtalon ohella Ahvenanmaa ja Itämeren huoltovarmuus.
Pohjoisessa Venäjä on korottanut panoksiaan, ja niin on tehnyt myös Nato. Maaliskuussa arktisella järjestetyssä Naton suurharjoitus Nordic Responsessa vieraili myös presidentti Stubb.
Suuressa kuvassa Vares huomauttaa, että tilanne, jossa Stubb presidenttiytensä aloittaa, vertautuu historian suuriin murroskohtiin.
– Oli sitten kyse vuodesta 1918 tai 1939, Venäjä on muodostanut Suomelle eksistentiaalisen uhkan. Luonnollinen ratkaisu on ollut lähentyä länttä. Ukrainan sodan vaikutus on hyvin samanlainen, Vares toteaa.
Kumpikin haastatelluista katsoo, että entistä tasapainoilua Baltian ja Ruotsin välillä ei enää tarvitse tehdä. Tilannekuva on jaettu, kaikki alueen valtiot näkevät Venäjän uhkana ja läntisen yhteistyön turvana. Synkimmissä puheenvuoroissa helmikuussa valitusta presidentistä maalailtiin jo sodanajan ylipäällikköä. Stubb itse korosti kampanjansa aikana halukkuuttaan turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen aktiiviseen hoitamiseen. Vaikka Stubbin ulkopoliittinen linja on jatkumoa Niinistölle, Iso-Markku pitää mahdollisena ainakin kärkkäämpää kieltä. Sekä arktisella että Itämerellä kuilut kumppanimaiden kanssa ovat historiallisen matalat. Turvallisuuspoliittisesti Suomen painoarvon kurssi on Naton pisimpänä puolustuslinjana ja maanpuolustuksen ylläpitäjänä nousussa.
Nähtäväksi jää, kuinka presidentti Stubb uutta asemaa hyödyntää.
Lue myös
-
Puolustusvoimat
Puolustusvoimain ylipäällikön roolissa on tulkinnanvaraa
-
Historia
