Kun Alexander Stubb maaliskuun alussa astui tasavallan presidentin virkaan, tuli hänestä samalla Puolustusvoimien ylipäällikkö. Suomen perustuslaissa on määritelty ylipäällikön tehtäviä, mutta melko lyhyesti ja yleispiirteisesti. Perustuslaki antaa siis tulkinnanvaraa ja mahdollisuuksia toimia sen mukaan, minkälaiset olot maassa vallitsevat.
Rauhan aikana ylipäällikön tehtävät liittyvät enimmäkseen ulkopolitiikan hoitoon, mutta tasavallan presidentti myös esimerkiksi nimittää suomalaiset upseerit. Nimitykset ylimpiin sotilasvirkoihin ja tehtävään määräämiset presidentti tekee puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Sauli Niinistö ehti kautensa lopulla nimittää kenraaliluutnantti Janne Jaakkolan Puolustusvoimain komentajaksi puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) esittelystä.
Ylipäälliköllä on myös tehtäviä, jotka liittyvät poikkeusoloihin. Vaalien aikana käytiin keskustelua, pitäisikö presidentin olla ylipäällikkö kaikissa oloissa. Perustuslain mukaan ylipäällikkyyden voi luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle. Toisin kuin vuoden 1919 hallitusmuodossa, nykyisessä perustuslaissa ylipäällikkyyden luovuttamista toiselle Suomen kansalaiselle ei ole rajattu vain sodan aikaan, vaan luovuttaminen on mahdollista muissakin oloissa, kuten aseellisen selkkauksen tai vastaavan poikkeustilan aikana. Stubb sanoi vaalien aikana, ettei luopuisi ylipäällikkyydestä poikkeusoloissakaan.
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen sanoo, että perustuslain esitöiden mukaan perustuslaki mahdollistaa ylipäällikkyyden luovuttamisen toiselle Suomen kansalaiselle paitsi määräajaksi tai toistaiseksi myös osaksi tai kokonaan. Perustuslaissa ei ole tarkemmin määritelty tehtäväjaosta tilanteessa, jossa ylipäällikkyys luovutettaisiin vain osaksi toiselle Suomen kansalaiselle.
– Nykyinen perustuslaki lähtee vuoden 1919 hallitusmuodon tapaan siitä, että ylipäällikkyys on perusteltua osoittaa valtionpäämiehelle eli tasavallan presidentille, Ojanen sanoo.
Jos Puolustusvoimain ylipäällikkyys tai osa siihen liittyvistä tehtävistä luovutettaisiin toiselle henkilölle, ei perustuslaki määrittele tarkasti, kuka tehtäviä voisi hoitaa.
– Perustuslain näkökulmasta muita vaatimuksia ei ole kuin että henkilö, jolle ylipäällikkyys tai osa siihen kuuluvista tehtävistä luovutettaisiin määräajaksi tai toistaiseksi, on Suomen kansalainen. Perustuslaissa ei siis edellytetä, että hän olisi esimerkiksi ammattisotilas tai syntyperäinen Suomen kansalainen, Ojanen sanoo.
Perustuslain mukaan tasavallan presidentin kuitenkin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen.
Suomessa presidentti ei täysin yksin päätä tällaistakaan asiaa, vaan mahdollinen ylipäällikkyyden luovuttaminen tapahtuisi valtioneuvoston esityksestä.
– Jos ylipäällikön tehtäviä jaettaisiin, haasteena olisi, miten pitää eduskunnan luottamuksen varassa toimiva valtioneuvosto kartalla siitä, miten valtaa käytettäisiin ylipäällikkyyden luovuttamistilanteessa, Ojanen sanoo.
Ojanen nostaa esille myös sen, että vaikka presidentti ylipäällikkönä päättää lain mukaan sodasta ja rauhasta, sekin päätös tehdään eduskunnan suostumuksella. Liikekannallepanosta presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä. Jollei eduskunta liikekannallepanosta päätettäessä ole kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle. Monissa ylipäällikölle kuuluvissa tehtävissä näkyy siten vahvasti suomalainen malli, jossa presidentti ei ole itsevaltias.
Oma lukunsa ylipäällikön tehtäväkentällä ovat sotilaskäskyasiat. Presidentti päättää laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista, kuten sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista, samoin kuin rajajoukkojen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista.
Ylipäällikkönä presidentti voi myös ottaa päätettäväkseen minkä tahansa Puolustusvoimain komentajan, Rajavartiolaitoksen päällikön tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian.
Presidentin tehtäviin kuuluu myös poikkeustilanteissa kertausharjoituksista päättäminen ja reserviläisten kutsuminen ylimääräiseen palvelukseen.
Sotilasarvoltaan Alexander Stubb on korpraali reservissä. Sauli Niinistö puolestaan on reservin kapteeni. Vuonna 2020 Niinistö herätti huomiota esiintymällä Panssariprikaatin tarkastuksellaan kapteenin arvomerkit rinnassaan. Niinistö ei enää tuolloin ikänsäkään puolesta kuulunut reserviin, ja mediassa levinneet kuvat herättivät keskustelua, mikä Niinistön valinnan taustalla oli. Myöhemmin hän on esiintynyt armeijan vaatteissa myös ilman arvomerkkejä, joten yleisestä tavasta ei kyse ollut.
Panssariprikaatin tarkastuksellakin presidentin rooli ylipäällikkönä ja ulkopolitiikan johtajana näkyi siten, että Niinistö kertoi medialle havaintojaan prikaatista ja yleisesti maanpuolustuksesta, mutta kommentoi myös tuolloin ajankohtaisia ulkopoliittisia kysymyksiä harjoitusalueella järjestetyssä mediatilaisuudessa.
Kokonaisuudessaan ylipäällikön tehtävät ovat sellaisia, jotka myös armeijaa käymätön kykenee hoitamaan, eikä Tarja Halonen ikänsä ja sukupuolensa vuoksi olisi voinutkaan aikoinaan suorittaa asepalvelusta.
Stubb tullaan luultavasti näkemään Niinistön tavoin silloin tällöin vierailuilla Puolustusvoimien joukko-osastoissa.
– Vierailut varuskunnissa tai Puolustusvoimien harjoituksissa ovat ylipäällikölle arkipäiväisempää käytännön tason toimintaa, joka usein näkyy kansalaisille mediankin kautta, Ojanen sanoo.
Varsinainen operatiivinen toiminta kuuluu kuitenkin oloissa kuin oloissa Puolustusvoimille.
