• Uutiset

Neljännen vai viidennen sukupolven hävittäjä? HX-hanke etsii Ilmavoimille konetta 30 vuodeksi

Jokainen HX-hankkeessa mukana oleva kone luultavasti pystyisi täyttämään Suomen ilmavoimien tarpeet ainakin 2020-luvulla. Kun mennään pidemmälle ja yksityiskohtiin, valinta muuttuu hankalammaksi.

Ilmavoimat

Tämä taistelukyky pitäisi korvata: kaksi Ilmavoimien Boeing (McDonnell Douglas) F/A-18 Hornet -hävittäjää aseistettuna kuudella AIM-120 AMRAAM -tutkaohjuksella ja kahdella lämpöhakeutuvalla AIM-9M Sidewinder -ohjuksella.

Suomi osti 64 Boeing (ennen McDonnell Douglas) F-18 Hornet
-torjuntahävittäjää miljardikaupalla juuri laman puskiessa päälle 1990-luvun
alussa. Ilmavoimien käytössä Hornetien kerrotaan olleen menestystarina.

Kahdella MLU-päivityksellä (Midlife Upgrade) niiden ominaisuudet
on pidetty ajan tasalla. Ykkönen toi mukanaan muun muassa kypärätähtäimen,
jolla hävittäjän ohjaaja voi suunnata lämpöhakuisen AIM-9X Sidewinder -ohjuksensa
hakupään myös koneen sivulla lentävään maaliin.

MLU2 toi Horneteille ilmasta maahan -kyvyn. Periaatteessa se on
ollut meillä sisäänrakennettuna koko koneen käyttöiän, olihan Yhdysvaltain
merivoimien tyyppimerkintä koneelle F/A-18 (Fighter/Attack). Vasta MLU:ssa se
otettiin käyttöön ohjelmistopäivityksillä.

Nykyisin Hornetien asevarusteluun kuuluu 20 mm Gatling-tykin sekä
lämpö- ja tutkahakuisten ilmataisteluohjusten ohella ilmasta maahan
täsmäaseita. Kauaskantoisin on AGM-158 JASSM -risteilyohjus. Muut ovat
GPS/inertia -ohjautuva JDAM-täsmäpommiperhe ja JSOW-liitopommi.

Ilmavoimien F/A-18-kaluston käyttöiäksi on laskettu
rasitusseurannalla noin 30 vuotta. Arvio pohjautuu niin rakenteiden kulumiseen
lentotoiminnassa kuin koneen erilaisten järjestelmien vanhenemiseen. Hävittäjän
päivitysmahdollisuudet loppuvat muiden käyttäjien luopuessa tämän alkuperäisen
niin sanotun Legacy-Hornetin operoinnista.

Varaosahuoltokin vaikeutuu. Samaan aikaan Suomen ympäristössä
operoivaa hävittäjäkalustoa uudistetaan ja käyttöön otetaan myös kokonaan uusia
tyyppejä.

Kolmenkymmenen vuoden käyttöikä tarkoittaa, että viimeisinkin
90-luvulla Patrian Hallin tehtaan kokoonpanosta valmistuneista Horneteista
poistetaan rivistä vuoden 2030 lähestyessä. Uusia hävittäjiä tarvitaan siten jo
2025, kun ensimmäiset Hornetit ovat 30-vuotiaita.

 

Hornet-valinnasta
oppia

Ilmavoimat on hankkinut sotilaskoneita monella tavoin. Historiassa
on jouduttu usein ottamaan sitä mitä on ollut saatavilla, välillä on silloinkin
saatu ajanmukaisinta kalustoa. Parhaimmissakaan tapauksissa suuria vertailuja
ei ole voitu järjestää, usein koelentäjä on käynyt tyypittämässä tarjolla
olevan ehdokkaan.

Nyt Ilmavoimat ei ole lähtenyt etsimään pelkästään uutta
konetyyppiä. HX-hankkeen tavoitteeksi on linjattu F/A-18 Hornet
-monitoimihävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Valmistajilta on pyydetty
esitykset, miten myyjän vapaasti määrittämällä ratkaisulla päästäisiin tähän.

Ilmasta ilmaan -toiminnan ohella monitoimihävittäjän
suorituskykyyn kuuluu vaikuttaminen maa- ja merimaaleihin. Samaten tehtäviin
kuuluvat tiedustelu ja elektroninen sodankäynti.

Mahdollista olisi ollut esimerkiksi tarjota hävittäjän rinnalle
miehittämätöntä ilma-alusta, mutta yksikään valmistaja ei vaihtoehtoon
tarttunut. Kaikki viisi konevalmistajaa esittivät modernin
monitoimihävittäjänsä hankkimista.

Jo Saab 35 Draken ja MiG-21BIS -koneet 90-luvulla Horneteilla
korvannut DX-hanke sai siihen osallistuneilta konevalmistajilta kiitosta
perusteellisuudestaan. Toki hävinneiden suunnasta kuultiin joitain ei niin
positiivisia kommentteja. Nyt käynnissä olevaan koneiden uusintaan on haettu
pohjaa niin DX-hankkeen dokumentoinnista kuin siinä mukana olleiden
kokemuksista.

HX-hanketta vetää entinen Ilmavoimien komentaja Lauri Puranen puolustusministeriön
strategisten hankkeiden osastolla. Prosessi käynnistyi vuonna 2015. Lopullisen
hävittäjäehdotuksen pitäisi olla valmiina 2021.

Kuudessa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista, esimerkiksi 2019
eduskuntavaalien yhteydessä hallituspohja mitä suurimmalla todennäköisyydellä
vaihtuu. Hävittäjähankinnan kustannuksiksi on arvioitu 7–10 miljardia euroa,
joten on varmaa, että siihen liittyy myös poliittisia intohimoja.

 

Perusteellinen
vertailu

Jokainen HX-hankkeessa mukana oleva kone luultavasti pystyisi
täyttämään Suomen ilmavoimien tarpeet ainakin 2020-luvulla. Kun mennään
pidemmälle ja yksityiskohtiin, valinta muuttuu hankalammaksi.

Jo valmistajayrityksille lähetetty tietopyyntö on yli
700-sivuinen. Melkoinen loikka siihen verrattuna, miten 60-luvulla Ilmavoimille
ostettiin Neuvostoliitosta ensimmäisiä ohjuksilla aseistettuja koneitamme eli
MiG-21F-hävittäjiä suurin piirtein niitä näkemättä.

HX-hankkeessa on määritetty viisi eri tasoa, jotka
hävittäjäkandidaattien on täytettävä. Neljä alinta voidaan läpäistä minimitason
ylityksellä. Ne ovat järjestelmän määrittäminen, huoltovarmuus,
elinkaarikustannukset ja teollinen yhteistyö. Jos taso ei ylity, valmistajan
kanssa voidaan neuvotella uudelleen.

Viimeisenä prosessissa on itse hävittäjäkoneen suorituskyvyn
evaluointi. Siinä aiemmat vaiheet läpäisseet ehdokkaat vertaillaan muun muassa
koelennoilla, sotapeleillä ja simulaattoritestauksella. Sitten ne laitetaan
pisteytyksen kautta paremmuusjärjestykseen.

Lopputuloksena prosessista on ehdotus uudesta Ilmavoimien
hävittäjästä ainakin seuraavaksi 30 vuodeksi. Kun Hornetit hankittiin 90-luvun
alussa, päätöksen teki maan hallitus Ilmavoimien komentajan esityksestä.
Todennäköisesti näin toimitaan myös vuonna 2021.

Kun HX-hanke julkistettiin, puolustusministeriöstä kerrottiin sen etenevän
mahdollisimman avoimesti. Tämä onkin pitänyt paikkansa valintaprosessin
vaiheiden suhteen.

Sen sijaan valmistajilta saatavia konetyyppien vertailutietoja,
puhumattakaan niistä tehtävistä johtopäätöksistä, on turha odottaa julkisuuteen
jo pelkästään kilpailutusteknisistä syistä. Joka tapauksessa suurin osa
tarjouksiin liittyvästä materiaalista on salaista niin valmistajien kuin myös
koneen hankkivan Suomen kannalta.

Myös tulevan hävittäjän kappalehintaa on vaikea arvioida
etukäteen. Maailmalla tehdyistä kaupoista voi hakea vertailupohjaa, mutta
konehankinnat ovat niin erilaisia, että ei voida sanoa tietyn hävittäjän maksavan
tarkalleen X euroa. Hintaan vaikuttavat sopimuksiin kirjatut tuotetuki,
teollinen yhteistyö, koulutus, varaosat ja luonnollisesti valtioiden väliset
suhteet.

Elinkaarikustannukset ovat oma lukunsa. Suomi on kuitenkin
tietopyynnössään linjannut, että hankittavan HX-hävittäjän kulujen pitää mahtua
nykyisen puolustusbudjetin mukaiseen Hornetien kustannusrakenteeseen.

 

Neljännen vai
viidennen sukupolven hävittäjä?

HX-hankkeessa on mukana viisi konetyyppiä: yhteiseurooppalainen
Eurofighter (sitä edustaa englantilainen BAE Systems), ruotsalainen Saab JAS 39
Gripen E, amerikkalainen Lockheed Martin F-35A Lightning II, ranskalainen
Dassault Rafale ja amerikkalainen Boeing F/A-18E/F Super Hornet (sekä sen
elektronisen häirinnän versio EF-18G Growler).

Hävittäjät jaetaan ominaisuuksiensa perusteella hieman häilyvällä
tavalla sukupolviin. Useimmat nykyisin käytössä olevat koneet (kuten Suomen
Hornet) kuuluvat neljänteen. Viidennen sukupolven koneiden erona ovat
tutkaheijastusta vähentävät häiveominaisuudet sekä kehittynyt sensorifuusio.

Viidestä tarjokkaasta F-35A on ainoa, joka luokitellaan viidenteen
sukupolveen. Se kuljettaa tarvittaessa asekuormansa rungon sisällä ja
suunnittelussa on keskeistä tutkaheijastuksen minimoiminen. Kaikkien
ehdokkaiden ominaisuuksiin kuitenkin kuuluu sensorifuusio muodossa tai
toisessa.

HXhanke_terotuominen_reservilainen_1018_2

Lockheed Martin F-35A -hävittäjän luonnollisen kokoinen malli Ilmavoimat 100 -lentonäytöksessä kesäkuussa 2018 Tikkakoskella. Yleisö pääsi tutustumaan ohjaamoon. Taustalla Boeing F/A-18G Growler. Kuva: Tero Tuominen

Ehdokkaat voidaan jakaa kahteen ryhmään myös valmistajamaan
perusteella. Tarjolla on kolme eurooppalaista niin sanottua euro-canard-konetta
(delta-siipi ja kääntyvä canard-etusiipi) ja kaksi amerikkalaista kahdella
sivuvakaajalla varustettua hävittäjää.

Vaikka aerodynaamiset ratkaisut poikkeavat, kaikki ovat
pituussuunnassa staattisesti epävakaita. Käsin lentäessä niitä ei voisi edes
hallita, mutta kun välissä on Fly-By-Wire-tietokone, ohjaaja voi hyödyntää
ominaisuutta nopeaan liikehtimiskykyyn.

Käytännössä kaikissa HX-koneissa on amerikkalaista teknologiaa
ainakin jossain muodossa. Eniten yhden valtion tuotantoa on Rafale. Vaikka alun
perin ajatuksena oli rakentaa yhteiseurooppalainen hävittäjä, hanke jakautui
kahteen: monikansalliseen Eurofighteriin ja ranskalaiseen Rafaleen.

HXhanke_dassault_reservilainen_1018_21

Uusien hävittäjien tutkat perustuvat elektronisesti keilaavaan AESA-tekniikkaan (Active Electronically Scanned Array). Niissä on runsaasti itsenäisesti mittaavia elementtejä, joiden tulosten perusteella tutkan laskentateholla muodostetaan näyttökuvaa. Dassault Rafalen Thales RBE2 -tutkan antennin yläpuolella IRST-laitteen sensorit sekä vasemmalla ilmatankkauspuomi. Kuva: Dassault

Sotilaskoneiden yhteydessä mainitaan usein, että se on ”taistelussa
testattu” (Combat Proven). Viimeaikaiset ilmasotatoimet eivät kuitenkaan kerro
kovin paljoa hävittäjien ominaisuuksista modernilla taistelukentällä.
Esimerkiksi Afganistanissa on saatu lentää ilman, että vastassa olisi
olkapääohjuksia kehittyneempää ilmatorjuntaa, vihollisen hävittäjistä
puhumattakaan.

Täsmäaseiden toimivuudesta nämä sodat ovat toki kertoneet. Samalla
ne ovat osoittaneet, että vastustajan saadessa ilmaherruuden maajoukkojen
toiminta vaikeutuu merkittävästi.

HXhanke_terotuominen_reservilainen_1018_17

Hävittäjän suorituskyvyn keskeinen osa ovat sen aseet. Eurooppalainen MBDA Meteor -ilmataisteluohjus edustaa ainakin julkaistujen tietojen perusteella alansa huippua erityisesti kantamaltaan ja maaliinhakeutumisvaihteen liikehtimiskyvyltään. Kuva: Tero Tuominen

Tuotanto ja
aseet

Suomi luonnollisesti haluaa jo huoltovarmuudenkin takia
mahdollisimman laajan tuntemuksen uudesta HX-hävittäjästä ja sen teknologiasta.
Aiemmin suurin osa Fouga Magister ja BAE Systems Hawk -suihkuharjoituskoneista
sekä Boeing (McDonnell Douglas) F/A-18 Hornet -hävittäjistä onkin koottu
Patrian tehtaalla Jämsän Hallissa.

Tässä vertailussa viidettä sukupolvea edustavan ja todennäköisesti
pisimpään tuotetukea saavan F-35A-koneen valmistus on jaettu kolmeen tehtaaseen
Yhdysvaltoihin, Italiaan ja Japaniin. Myös raskaat huollot on keskitetty vain
tietyille toimijoille.

Erityisesti Saab on todennut, että teollinen yhteistyö olisi
tärkeä osa kauppaa. Nykyisin Hornetien huollosta vastaava Boeing on
todennäköisesti samaa mieltä, eivätkä loputkaan sitä vastustaisi.

HXhanke_saab_reservilainen_1018_24

Pitkän kantaman ohjukset ovat monitoimihävittäjien pääaseita. Suomen Hornet-koneisiin on juuri integroitu AGM-158 JASSM-ohjus. Vaikka sitä ei ole tarjolla HX-ehdokkaiden varustuksessa, vastaavia on kuitenkin tarjolla. Tässä havainnekuvassa Saab JAS 39 Gripen E -hävittäjässä on neljä RBS-15 Gungnir meri/maamaaliohjusta. Rungon alla kaksi MBDA Metor -ilmataisteluohjusta. Kuva: Saab

Eurofighterin, Rafalen ja Gripenin valtti on eurooppalainen pitkän
kantaman BMDA Meteor -tutkaohjus, joka vuonna 2025 on käytössä kaikissa niissä.
Tämä ilmaa hengittävällä moottorilla varustettu ase pystyy säätämään
työntövoimaansa. Siten se poikkeaa merkittävästi kiinteää polttoainetta
käyttävistä ohjuksista.

Siinä missä esimerkiksi Suomen pääase AIM-120 AMRAAM kiihdyttää
matkavauhtiin ja moottorin sammuttua liikehtii kohti maalia vain kineettisellä
energiallaan, Meteor voi alkukiihdytyksen jälkeen ”vetää kaasun kiinni” ja
lisätä tehoja loppulähestymistä varten.

Kaikissa HX-kandidaateissa on kuitenkin monipuolinen asevalikoima
niin ilmataistelu- kuin ilmasta maahan -tehtäviin. Ilmavoimien
kaukovaikutuskyvyn mahdollistavaa nykyistä JASSM-risteilyohjusta ei ole
kuitenkaan integroitu yhteenkään niistä.

Vastaavia pitkän kantaman aseita on toki saatavissa kaikkiin,
mutta uuden ohjuksen integrointi on kallis operaatio. Siksi hankinnassa
edellytetään, että asepaketti on valmiiksi osa tarjousta. 

HXhanke_terotuominen_reservilainen_1018_12

Espanjan ilmavoimen Eurofighter on saapunut Tikkakosken lentokentälle ja käyttää aerodynaamista jarrutusta pitäen koneen nokan korkealla laskukiidossa. Etualalla helikopterin Bambi Bucket -sammutussäiliö. Kuva: Tero Tuominen

HXhanke_terotuominen_reservilainen_1018_15

Boeing esitteli poikkeuksellisesti F/A-18G Growler -konettaan (Super Hornet) Tikkakosken lentonäytöksessä epäsymmetrisellä kuormalla, joka vastaa operatiivista käyttöä. Tästä kulmasta erottuu hyvin aiempia Hornet-versioita suurempi siipi etureunajatkeineen. Kuva: Tero Tuominen

Ohjaajalle
oleellisin tieto

Nykyaikainen hävittäjä on suhteellisen helppo lentää, mutta sen
järjestelmien tuottaman tietomäärän hallinta on eri asia. Siksi kaikkien
keskeinen osa on sensorifuusio.

Se tarkoittaa koneen tutkan, optisten sensoreiden, elektronisen
sodankäynnin järjestelmän ja erilaisten varoittimien datan yhdistämistä.

Lisäksi verkottunut järjestelmä saa datalinkin kautta tilannekuvaa
niin maassa olevilta sensoreilta kuin toisilta ilmassa olevilta koneilta.
Samalla omat havainnot välitetään muille tietovuon kautta.

Lopulta kaikki data on seulottava ja yhdistettävä niin, että
lentäjä saa nähtäväkseen vain tehtävän kannalta oleellisen tiedon. Se vaatii
koneen järjestelmiltä tehokasta tiedonkäsittelykykyä.

HX-hankkeessa mukana olevissa koneissa on erilaisia tapoja esittää
tietoa ohjaajalle. Kaikissa Rafalea lukuun ottamatta on moderni kypärätähtäin,
jonka visiiriin voidaan heijastaa lentotietoja ja tilannekuvaa ympäristöstä.
Lentäjän katseen suunnalla voidaan myös lukita aseita kohteisiin. Netissä julkaistun kuvan perusteella myös Rafalen vientiversioon saa kypärätähtäimen, vaikka Ranskassa sellaisia ei ainakaan vielä ole käytössä.

HXhanke_terotuominen_reservilainen_1018_16

Kaikissa ehdolla olevissa HX-koneissa Rafalea lukuunottamatta on ohjaajan kypärässä heijastusnäyttö, jonka visiirissä ovat nähtävissä tärkeimmät lentoarvot sekä maalitilanne. Hävittäjän järjestelmä seuraa kypärän asentoa ja pystyy lukitsemaan aseet maaliin katsetta suuntaamalla. Kuvassa Eurofighter Typhoonin Striker -kypärä. Kuva: Tero Tuominen

Pisimmälle tämä on viety F-35-koneessa, jossa ohjaaja voi konetta
ympäröivien kameroiden avulla katsoa alas ikään kuin ohjaamon lattian läpi.
Lockheed Martin luottaakin kypärään niin paljon, ettei hävittäjässä ole muiden
varustukseen kuuluvaa HUD-heijastusnäyttöä (Head Up Display).

Keskeistä on myös konetyyppien odotettavissa oleva tuotannon jatko
ja käyttäjämäärä maailmalla. Niiden avulla voidaan arvioida hävittäjän
2050-luvulle jatkuvaa elinkaarta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaikki
viisi ovat tuotannossa ainakin siihen asti, kun ensimmäiset Suomen koneet
pitäisi toimittaa.

F-35:llä on suurin tilauskanta, ja sen käyttöikä jatkuu pitkään.
Uusi Gripen E on vielä koelentovaiheessa, mutta se valmistunee sopivasti Suomen
tarpeisiin. Tilausmäärät ovat ainakin vielä pieniä. Muut sijoittuvat näiden
kahden väliin.

HX-hanke jatkuu vielä monta vuotta. Yllätyksiäkin voi tulla.
Poliitikkojen suunnasta esimerkiksi on kuultu vaatimuksia, että koneita
hankittaisiin vähemmän kuin 64. Tämä määrä on linjattu kuitenkin
ilmapuolustuksemme minimitarpeeksi.

Lopulta ratkaisevaksi tekijäksi saattaa muodostua hinta. Tulevan
konehankinnan pitäisi mahtua 7–10 miljardin hintahaarukkaan ja
käyttökustannusten puolustusbudjettiin. HX-hankkeen lopputulemaa voikin odottaa
mielenkiinnolla.

HXhanke_dassault_reservilainen_1018_20

Dassault Rafalen ohjaamo edustaa hyvin neljännen ja viidennen sukupolven rajamailla olevan hävittäjän tekniikkaa. Suuri HUD-heijastusnäyttö tuulilasin edessä, iso värinäytöt mittaripaneelissa sekä HOTAS-sivusauvaohjaus (Hands on Throttle and Stick). Kuva: Dassault

Ehdokkaat Hornetin korvaajaksi

Eurofighter

Pituus 15,96 m

Kärkiväli 10,95 m

Tyhjäpaino 11 150 kg

Nopeus 2450 kmh

Käyttöön 2005

  

Gripen E

Pituus 15,2 m

Kärkiväli 8,6 m

Tyhjäpaino 8000 kg

Nopeus 2450 kmh

Käyttöön 2023

(arvio, Gripen A 1997)

 

F-35A

Pituus 15,67 m

Kärkiväli 10,67 m

Tyhjäpaino 12 020 kg

Nopeus 1960 kmh

Käyttöön 2016

 

Rafale

Pituus 15,27 m

Kärkiväli 10,90 m

Tyhjäpaino 9850 kg

Nopeus 2205 kmh

Käyttöön 2004

 

F/A-18E/F

Pituus 18,38 m

Kärkiväli 13,68 m

Tyhjäpaino 14 552 kg

Nopeus Mach 1960 kmh

Käyttöön 2001

HXhanke_lockheedmartin_reservilainen_1018_19

Tältä näyttää nykyaikainen lentokonetehdas. Lockheed Martin F-35 -hävittäjää siirretään kokoonpanotelakan yllä. Kuva: Lockheed Martin