Aleksi Rikkisen ja Emil Kastehelmen kartoitustyö arkistoissa ja Lapin maastoissa on poikinut toisen kirjan. Siinä missä kolme vuotta sitten ilmestynyt ja kehuttu Sturmbock – tutkimusmatka Lapin sodan linnotteisiin keskittyi nimensä mukaisesti Sturmbock-linjaan, vie kaksikon tuore teos Operaatio Nordlicht lukijan seikkailuille Kilpisjärven maastoihin.
Kirja kertoo natsi-Saksan sotilaiden viimeisistä vaiheista Suomessa ja erityisesti saksalaisten Kilpisjärvi-Stellungin linnakkeesta.
– Pyrimme luomaan yleisymmärrettävän ison kuvan saksalaisten viimeisistä vaiheista Suomessa sodan aikana. Tämän lisäksi halusimme keskittyä vielä Kilpisjärven tapahtumiin tarkemmin, Aleksi Rikkinen taustoittaa.
Kirjassa suuren huomioarvon saa Kilpisjärvi-Stellung, joka oli saksalaisten rakentama puolustusasema Kilpisjärven läheisyydessä. Asemassa taisteli saksalaisten 6. vuoristodivisioona, joka oli jo aiemmin pohjoisempana karaistunut arktisiin oloihin taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.
Saksalaiset joutuivat kuitenkin vetäytymään kohti Norjaa, joka vielä loppuvuodesta 1944 oli yhä saksalaisten hallussa.
Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa suomalaisten velvollisuudeksi tuli häätää loput saksalaiset pois Lapista. Näistä asetelmista suomalaiset ja saksalaiset iskivät vastakkain myös Kilpisjärven maastossa, vaikka muualla Suomessa sota oli jo pitkälti ohi.
Suomessa on kirjoitettu toisen maailmansodan tapahtumista tuhansia ja taas tuhansia hyllymetrejä kirjallisuutta. Rikkinen myöntää suoraan yllättyneensä, miten vähän tutkimuskirjallisuutta saksalaisten loppuvaiheista Suomessa ja vuosien 1944–1945 asemasodasta Lapissa kuitenkaan on tehty.
– Lapin sota on jännä. Luin juuri Sampo Ahdon Aseveljet vastakkain -teosta, joka on 1980-luvulta. Kirjan esipuheessa Ahto sanoi, että Lapin sodan osalta arkistoja on yhä paljon perkaamatta. 40 vuotta myöhemmin asiat eivät ole juuri muuttuneet, Rikkinen toteaa.
Rikkisen mukaan kysymys on osittain itseään ruokkivasta kierteestä. Tehty tutkimus avaa uusia uria tuleville tutkimuksille ja aihe nousee enemmän esille.
– Aiheet lumipalloutuvat. Monesti sotahistoriasta kiinnostuneita ihmisiä kiinnostavat juuri ne aiheet, joista he tietävät jo ennakkoon jotain. Toivottavasti meidän kirjamme voisi tulevaisuudessa toimia jollekin taas perusteoksena, josta lähteä ammentamaan eteenpäin.
Kaksikon teos on mielenkiintoinen sekoitus, jossa yhdistyvät historia, päiväkirjamainen pohdinta omasta kartoitustyöstä sekä Lapin luonnossa liikkuminen. Rikkinen toivookin, että historiaihmisten lisäksi kirja löytäisi tiensä juuri Lapissa retkeilystä pitävien käsiinkin.
– Onhan se poikkeuksellista, että ne korsut ja majoitteet ovat siellä nähtävissä ja tuttujen reittien läheisyydessä ja vielä verrattain helposti saavutettavissakin, mutta silti näistä ei ole juuri mitään kirjoitettu. Puhutaan kuitenkin lisäksi kiistatta yksistä Suomen upeimmista maisemista, Rikkinen kehuu.
Pelkkää elämysbongailua kirja ei toki ole, onhan kyseessä tietokirja. Varsinkin kirjassa läpi käydyt venäläisvankien olot rakennustyömailla ovat kolkkoa luettavaa. Talvisissa ja äärimmäisen vaativissa oloissa on rakennettu komeita linnoituksia, mutta kääntöpuolena rakentamisen inhimillinen hinta oli kova.
– Orjatyöllähän ne linnoitteet ja korsut ovat tehty, eikä siinä ole ihannoitavaa. On käsittämätöntä, mitä silloin on saatu aikaan verrattain rajatussa ajassa. Vangit olivat jo ennen tuota urakkaa todella riutuneita.
Lisää kaksikon hankkeista löytyy netistä: https://www.forgottenfronts.fi/ sekä Instagram-tililtä forgottenfronts.
Korjaus 1.12 klo 14.00: Virhe saksalaisvangeista tekstissä vaihdettu venäläisvangeiksi.
