Suurista kalustotappioista huolimatta Maanpuolustuskorkeakoululla (MPKK) nähdään panssarivaunu merkittävänä taistelukentän välineenä nykyaikaisessa sodankäynnissä. MPKK:n apulaissotilasprofessori majuri Antti Paronen korostaa, ettei ole toista välinettä, jolla pystyttäisiin toimimaan yhtä suojatusti, nopeasti ja tulivoimaisesti taistelussa.
– Taistelupanssarivaunusta on edelleen paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja, Paronen sanoo.
Parosen mukaan venäläisten kaluston menetykset eivät ole niinkään johtuneet kaluston sopimattomuudesta taisteluun, vaan syitä on ollut monia.
– Kaluston hylkääminen on voinut johtua esimerkiksi kouluttamattomasta miehistöstä vaunuissa. Olosuhteet kuten routa ovat voineet yllättää. Huolto ja nimenomaan polttoainehuolto eivät ole onnistuneet kuten toivoa sopisi. Venäläinen kenttähuolto pohjaa vahvasti rautatien kautta tulevaan huoltoon, ja se ei ole aivan toiminut, Paronen listaa syitä.
Ukrainalaiset ovat onnistuneet tuhoamaan raskaita panssarivaunuja panssarintorjunta-aseilla kuten Javelinilla. Ukraina on saanut aseapuna Javelineja muilta mailta, ja siitä on ollut selvää hyötyä puolustustaistelussa.
– Ammu- ja unohda -järjestelmiä eli NLAW:ia ja Javelinia sekä perinteisempääkin sinkoa on käytetty menestyksekkäästi. Panssarintorjuntaan liittyen Ukrainasta on saatu merkittävää vahvistusta, että se on kriittisessä osassa panssaroituja joukkoja vastaan vähänkään peitteisellä tai rakennetulla alueella.
Parosen mukaan maasto Ukrainassa on suosinut ohjustorjuntaa ja panssaritaisteluja. Maa on ollut melko vetistä ja vaunut eivät ole voineet levittäytyä kovin laajalle.
– Hyökkääjä sitoutuu tiehen eli vaunupari etenee tiellä niin kauan, että esimerkiksi saa havainnon vihollisesta tai kohtaa sen tai miinoja.
Venäläisten on nähty käyttävän Ukrainassa melko paljon T-72-panssarivaunuja, joita Suomella aikoinaan oli jopa 162 kappaletta, mutta jotka ovat kaikki jo romutettu tai poistettu palveluskäytöstä.
Sen sijaan uudempaa vaunukalustoa on ilmeisesti säästelty vielä jonkin verran, esimerkiksi T-90-vaunuja. Parosen mukaan vaikuttaa siltä, että venäläiset ajattelivat sodan olevan nopeasti ohi, ja operaatiota lähdettiin toteuttamaan nopeasti.
– Moni asia puhuu sen puolesta, että venäläiset ovat yllättyneet operaation kestosta. Muun muassa Kiovan suunnassa joukkojen käyttö on viitannut siihen. On heitetty eliittiyksiköitä liian pitkille etäisyyksille maahanlaskuina, säästetty infraa ja ajettu tuliylläköstä tuliylläkköön. Ainakaan ensimmäisinä päivinä ei ole saavutettu tavoitteita, joista on julkisestikin puhuttu. Poikkeuksia on tosin ollut esimerkiksi Krimillä, jossa on jollain tapaa onnistuttu.
Yksi 2020-luvun mielenkiintoinen panssarivaunuja koskeva kysymys liittyy lennokkien uhkaan. Jo Vuoristo-Karabahin taisteluissa nähtiin aiemmin, että dronet pystyvät aiheuttamaan merkittäviä tuhoja taistelupanssarivaunuja vastaan.
Pitäisikö Suomenkin puolustusvoimien siis panostaa droneihin?
– Lennokkien käyttöä tutkitaan meilläkin. Niitä on onnistuttu kehittämään ja koko ajan kehitetään yhä pienemmiksi. Parveilevaa teknologiaa pystytään kehittämään. Monimuotoisuutta pystytään kasvattamaan. Merkillepantavia havaintoja on saatu Ukrainastakin, mutta sota on kestänyt vasta vähän aikaa, ja lennokkien käyttö on ollut verrattain rajoitettua, Paronen vastaa.
Kaikin puolin Ukrainan puolustuskykyä on pyritty kehittämään läntisellä aseavulla, mikä on ollut isossa roolissa maaliskuun taisteluissa.
Lue seuraavaksi
-
Kalusto
