Maavoimat esitteli kesällä medialle Santahaminassa uutta taistelijavarustustaan. Osa materiaalista on jo varusmiesten käytössä, osa vasta tulossa. Suurinta kiinnostusta herättivät kolme eri versiota uudesta Sakon valmistamasta ehdokkaasta RK62-rynnäkkökiväärin seuraajaksi.
Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat allekirjoittivat maaliskuun 2023 lopussa puitesopimuksen Sako oy:n kanssa yhteisestä asejärjestelmästä. Aiesopimus kiväärihankkeesta on tehty vuonna 2020.
Ruotsi tilasi nyt 78 miljoonalla eurolla kiväärejä jo sarjatuotantoon, mutta kotimaahan niitä hankitaan vasta testikäyttöön. Tilaukset etenevät kummankin valtion omaa tahtia. Optioiden myötä sopimus voi jatkua jopa vuoteen 2053.
Tilaus on merkittävä päänavaus nykyisin italialaisen Berettan omistamalle Sakolle. Se luo jopa 70 uutta työpaikkaa Riihimäelle. Viimeksi Suomessa valmistettiin rynnäkkökiväärejä vuonna 1997.
Kansainvälisillä markkinoilla on tarjolla jos jonkinlaisia sarjatuliaseita käytössä koeteltuina versioina. Päätös tilata kokonaan uusi kotimainen rynnäkkökivääri on yhdistelmä huoltovarmuutta sekä mahdollisuutta osallistua aseen kehitystyöhön varmasti suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvaksi.
Tarkoituksena on vähitellen korvata rynnäkkökiväärit, itselataavat tarkkuuskiväärit sekä raskaat pulttilukkoiset tarkkuuskiväärit. Tekniikaltaan uusi rynnäkkökivääri muistuttaakin jo aiemmin Sakolta testikäyttöön tilattua tuki- ja tarkka-ampujien M23-aseperhettä (7.62 KIV 23 ja 7.62 TKIV 23).
Tämän kerta-automaattisen kiväärijärjestelmän kaliiperi on 7.62×51 NATO. Perusratkaisuna on maailmalla erittäin yleinen AR10-rakenne eli ”kymppiarska”. Eugene Stoner kehitti sen alun perin Armalitelle Yhdysvalloissa 1950-luvulla.
Nyt luvassa olevissa rynnäkkökivääreissä on luonnollisesti myös sarjatuli. Kiväärijärjestelmä M23 perustuu pääosin AR-10- ja rynnäkkökiväärit AR15-konstruktioon. Sakon käyttämässä rakenteessa on lyhytiskuinen kaasumäntä.
Suomen maaliskuussa tilaamassa rynnäkkökiväärien ja henkilökohtaisten suoja-aseiden testisarjassa on kivääreitä sekä 5.56×45 että 7.62×51 NATO-kaliipereissa. Myös Yhdysvaltain uutta 6.8×51 -patruunaa tarkastellaan edelleen mahdollisena vaihtoehtona.
Tilatuissa aseissa piipun pituuksia on vertailussa kolme. Testirynkkyjen hankinnan arvo on noin 700 000 euroa.
Maanpuolustuskoulutusyhdistys on jo tilannut käyttöönsä Sakolta itselataavaa kertatulta ampuvia 5.56X45 -rynnäkkökiväärejä, jotka perustuvat samaan tekniikkaan.
Uusi rakenne mahdollistaa helpon käytön sekä oikea- että vasenkätisille. Pituudeltaan säädettävä perä puolestaan tarjoaa optimaalisen ampuma-asennon erikokoisille käyttäjille. Samaten siitä on hyötyä suojaliivit päällä tai ilman toimittaessa.
Puolustusvoimat alkoi 50-luvulla etsiä korvaaja sotien aikaiselle aseistukselleen, jossa perusaseena oli edelleen pulttilukkoinen 7.62x53R -kertatulikivääri. Toisen maailmansodan aikana Saksassa kehitetty Sturmgewehr StG-44 -rynnäkkökivääri oli jo kuitenkin näyttänyt suuntaa jokaisen taistelijan sarjatuliaseesta.
Vuoden 1956 kevytasetoimikunnan aloitteesta Suomeen hankittiin Neuvostoliitossa kehitettyjä lyhyttä 7.62×39-patruunaa ampuvia Kalashnikov-rynnäkkökiväärejä. Tämän legendaarisen AK-47-konstruktion perusteella syntyi lopulta kotimainen 7.62 RK62.
Se saatiin käyttöön 60-luvun puolivälin vaiheilla. Asetta valmistivat vuosien varrella Sako ja Valmet. Jokaiselle varusmiespalveluksen käyneelle tuttua aseperhettä on sittemmin hankittu Suomeen lisää niin Kiinasta kuin Itä-Saksan jäämistöstä.
Jo vuosikymmeniä varikoilta onkin löytynyt rynnäkkökivääri ja ampumatarvikkeita jokaiselle reserviarmeijamme taistelijalle. Hyllyissä on siis rasvoissa useita satoja tuhansia aseita ja miljoonittain patruunoita.
Aika on kuitenkin ajamassa RK62-rynnäkkökiväärin ohi. Hajonneen Varsovan liiton ampumatarvike ei nykyisenä Nato-aikana ole paras mahdollinen. Ase on uudempiin konstruktioihin verrattuna raskas. Suurena miinuksena on hankaluus kiinnittää siihen nykyaikaisella taistelukentällä tarpeellisia erilaisia lisävarusteita kuten tähtäimiä, pimeänäkövarustusta ja valaisimia.
Puolustusvoimat on päivittänyt parikymmentä tuhatta rynnäkkökivääriä RK62M-versioiksi.
Niihin on pultattu lisävarusteiden kiinnittämiseen tarvittavat kiskot ja vaihdettu säädettävä perä. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut kustannustehokkaaksi tavaksi päivittää aseistustamme ja muutokset kasvattivat painoa entisestään.
Vaikka uuden aseen tarve on ollut pitkään selvä, valtavien varastomassojen korvaaminen on silti hanke, johon ei hevin ole haluttu ryhtyä. Nyt kuitenkin aika on koittanut käynnistää RK62 ja RK95TP -kaluston uusinta. Selvää on sekin, että prosessiin menee vuosikymmeniä.
Rynnäkkökiväärin korvaajan kaliiperi on puhuttanut alan harrastajia ja asiantuntijoita jo vuosia – ellei vuosikymmeniä – niin netin palstoilla kuin kuppilakeskusteluissa. Mielipiteitäkin tuntuu olevan miltei yhtä paljon kuin markkinoilla erilaisia vaihtoehtoja.
Patruunan kokonaissuorituskyky muodostuu monimutkaisesta kokonaisuudesta, johon vaikuttavat kaliiperin ohella muun muassa luodin massa ja aseen piipun pituus. Ampumatarvikkeen paino ja koko ratkaisevat sen, kuinka paljon patruunoita yksittäinen taistelija voi kuljettaa. Tätä yhtälöä säädetään, kunnes Puolustusvoimien haluamat ominaisuudet kuten kantama, läpäisykyky ja vaikutus kohteessa ovat halutut.
Vaikka jo nyt on testikäytössä ampumavalmiita aseita, lopullinen kaliiperi on yhä siis lukitsematta. Kiirettä ei haluta pitää, sillä nykyaseistus on yhä toimivaa. Uudesta rynnäkkökivääristä halutaan selvästi edeltäjäänsä parempi. Sen on oltava myös heti valmis vuosikymmeniä kestävään sarjatuotantoon.
– Selvitykset ja testit ovat edelleen käynnissä. Ratkaisuja kaliiperista voidaan odottaa vuoden 2024 aikana, arvioi jalkaväen tarkastaja eversti Juhana Skyttä Reserviläiselle.
– Myös huoltovarmuustekijät kuten patruunoiden tuotantokapasiteetti Suomessa ja liittolaismaissa on huomioitava, Skyttä muistuttaa.
– Lopullisia uuden rynnäkkökiväärin tilauksia sekä toimituksia voidaan odottaa 2020-luvun loppupuolella. Sitten alkaa vuosia kestävä siirtymäkausi uuteen aseistukseen.
Uusiin rynnäkkökivääreihin tulee perinteisten jyvän ja hahlon ohella käytännössä aina jokin modernimpi optinen ratkaisu. Esimerkiksi punapistetähtäin mahdollistaa nopeamman maalin hahmottamisen ja siten tulenavauksen. Testisarjan aseiden STANAG 4694 -standardin mukaiset varustekiskot mahdollistavat kaiken tarjolla olevan lisälaitevalikoiman kiinnittämisen rynnäkkökivääriin.
Keskeisen tärkeää nykyisellä taistelukentällä on pimeätoimintakyky. Valonvahvistimia ja myös lämpökameroita on luvassa. Tulevaisuutta ajatellen Puolustusvoimat seuraa myös maailmalla kehitettävien uusien maalia seuraavien ja siihen lukittuvien älytähtäinten kehitystä.
Keveys ja aseen aiempaa parempi ergonomia parantavat jaksamista. Kun uusi kaliiperi lisäksi mahdollistaa kantoon nykyistä suuremman määrän patruunoita, uusi ase tähtäimineen lupaa merkittävästi lisää tulivoimaa tulevaisuuden suomalaiselle taistelijalle.
Lue myös
-
Kalusto
