Ilmahyökkäys lähestyy matalalla rajavyöhykettä elektronisen häirinnän suojatessa. Taaempana lentävän AEW&C-taistelunjohtokoneen tutka varmistaa etenemistä. Yllätys näyttää onnistuvan, mutta rajan ylityksen jälkeen pommikoneiden elektronisen sodankäynnin järjestelmät heräävät varoittamaan kymmenistä ohjushavainnoista.
Häiveominaisuuksiinsa luottaen puolustajan neljän F-35A Lightning II -hävittäjän parvi on päässyt lähelle hyökkäysmuodostelmaa vastustajan tutkien huomaamatta. Jokainen F-35 on avannut asekuilunsa ja laukaissut kuusi AIM-120 AMRAAM -tutkaohjusta.
Tätä on häive yksinkertaistettuna. Taistelussa sitä ei ole testattu, mutta tulokset suurista Red Flag -harjoituksista kertovat häivekoneiden ylivoimasta, kun vastassa on neljännen sukupolven hävittäjiä.
Vastailmatoiminnan ohella heikko tutkanäkyvyys eli stealth tuo merkittävän edun myös maa- ja merikohteisiin vaikutettaessa. Voikin arvioida, että Lockheed Martin F-35A Lightning II valikoitui Ilmavoimien uudeksi koneeksi pitkälti siksi, että se oli ehdokkaista ainoa viidennen sukupolven hävittäjä. Häive on alusta alkaen ollut F-35:n keskeinen suunnittelukriteeri.
Ilmavoimien vetämä yli seitsemän vuotta kestänyt HX-hanke vertaili viittä konetyyppiä. Joulukuun 10. päivä kerrottiin, että Suomi on päättänyt ostaa 64 F-35A-hävittäjää. Kauppaan kuuluu laaja paketti aseita, erilaista välineistöä sekä teollista yhteistyötä.
Voittaja oli ennakkosuosikki, mutta silti lopputulos oli pieni yllätys. Tyyppiä väitettiin liian kalliiksi sekä Ilmavoimien hajautettuun taistelutapaan soveltumattomaksi. HX-vertailu kuitenkin osoitti sen edullisimmaksi sekä suorituskykyisimmäksi myös Suomen olosuhteissa.
F-35-valinnan on arvioitu jatkavan Suomen Hornet-hankinnan kautta muotoutuneita hyviä USA-suhteita. Näin varmasti tapahtuukin.
Vaikka hankinta tehdään Foreing Military Sales -kauppana Yhdysvaltojen kanssa, kannattaa muistaa, että F-35-koneen kehitys on monikansallinen projekti. Lockheed Martinin keräämään kumppanitiimin kuuluvat Iso-Britannia, Italia, Hollanti, Australia, Norja, Tanska ja Kanada.
Ne ovat alusta alkaen olleet ostamassa koneita, mikä takasi laajan tilauskannan. Muiden maiden erilaisissa kilpailutuksissa F-35 on voittanut kaikki vertailut, joissa se on edennyt loppuvaiheeseen. Suomeen verrattavia eurooppalaisia F-35-käyttäjiä ovat vaikkapa Tanska, Norja sekä pian myös Sveitsi.
Vanha ilmailusanonta muistuttaa: ”Never buy anything Mark One”. Eli ei kannata olla ensimmäinen käyttäjä. F-35-kehitystäkin ovat vaivanneet monet ongelmat ja kustannusten nousu (tosin tämä on tyypillistä lähes kaikille nykyisille ilmailuhankkeille). Suomi on HX-valinnallaan hyppäämässä mukaan kelkkaan vasta vaiheessa, jossa laajan sarjatuotannon edut ovat tuoneet hintaa alas ja useimmat vaikeudet voitettu.
Laaja käyttäjäkunta laskee myös jatkokehityskustannuksia. Ilmavoimat saa ensimmäisen F-35-koneen 2025. Se edustaa Block 4 -tuotantoversiota, johon on saatu mukaan jo monia uusia suorituskykyjä.
F-35-koneen juuret juontavat Joint Strike Fighter -kehityshankkeeseen. Se käynnistettiin 90-luvulla ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen. Siinä havaittiin, että neljännen sukupolven koneilla ei ollut asiaa vahvasti ilmapuolustettuun ympäristöön. Sen sijaan USAF:n Lockheed F-117A -stealth-pommittajat pystyivät tuhoamaan ilmapuolustuksen kohteet ja raivaamaan tietä muille.
Uutta JSF-häivekonetyyppiä lähdettiin kehittämään samaan aikaan niin ilmavoimille, merivoimille kuin merijalkaväelle. Lopputuloksena oli kolme eri versiota, mikä luonnollisesti johti kompromisseihin. Erityisesti merijalkaväen STOVL-versio (Short Take-off Vertical Landing) vaati erikoisratkaisuja pystysuoran laskeutumisen mahdollistamiseksi.
Aiempia stealth-koneita rakennettiin vain pieniä sarjoja. Esimerkiksi äärimmäisen kalliita Northrop B-2 -pommittajia (noin miljardi euroa kappale) valmistui vain 20, samaten F-22 Raptor -hävittäjiä tehtiin alle 200. Siksi F-35 suunniteltiin heti suursarjat mielessä. Tässä on myös onnistuttu: vuonna 2022 kokoonpanosta valmistuu 148–153 hävittäjää. Lopulliseksi määräksi arvellaan yli 3 000 F-35-konetta.
Suomelle yhden F-35:n hinnaksi muodostunee noin 74 miljoonaa euroa. Myös käyttökustannusten kerrotaan jäävän alle 250 miljoonan euron, joka oli rajana kilpailutuksessa.
Ensimmäisissä stealth-koneissa heikko näkyvyys tutkassa saavutettiin muotoilemalla koneen pinnat niin, että tutkasäteet eivät heijastuneet takaisin antenniin. Tyypillisiä piirteitä olivat viistot pinnat, terävät kulmat sekä erilaisten luukkujen sahalaitaiset reunat. Toki myös pinnoitemateriaalit vaimensivat heijastuksia.
Tällainen lentolaite ei ollut aerodynamiikan kannalta optimaalinen. Tekniikan kehittyessä häivepinnoitteet paranivat ja muotoilu voitiin tehdä vapaammin. F-22 ja B-2 edustavat tätä polvea.
Pinnoitteet olivat myös arkoja ja vaativat paljon huoltoa. Tässäkin on menty eteenpäin ja kestävyys on parantunut. Aiemmin huoltoluukkujen avaaminen aiheutti tarpeen pinnoittaa saumat uudelleen. F-35 on suunniteltu niin, että suurin osa huolloista voidaan tehdä rikkomatta suojakerroksia.
Häiveeseen kuuluu myös moottorin ilmanottojen muotoileminen niin, että moottorin puhaltimen siivet eivät näy tutkalle. Ohjaamon kuomussa on ohut kultapinnoite, joka näkyy tutkalle yhtenäisenä pintana. Muuten esimerkiksi ohjaajan kypärä voisi toimia tutkaheijastimena.
Toinen viidennen sukupolven tunnusmerkki on sensorifuusio, joka parantaa lentäjän tilannekuvaa ja vähentää työkuormitusta. Aiempien hävittäjäsukupolvien ohjaamoita leimasivat lukemattomat mittarit ja kytkimet. F-35:ssä on yksi suuri monitoiminen kosketusnäyttö sekä muutamia fyysisiä kytkimiä.
Toisen maailmansodan hävittäjien tähtäimistä kehittyi HUD-näyttö (Head Up Display), jossa on esitetty tärkeimmät tiedot lentotilasta sekä aseiden maaleista. Näin ohjaajan ei tarvitse suunnata taistelussa katsettaan alas mittareihin.
F-35-koneessa HUD on korvattu lentäjän HMDS-kypärän (Helmet Mounted Display System) visiirin heijastusnäytöllä. Jokaiselle ohjaajalle yksilöllisesti sovitettava kypärä mahdollistaa peruslentotietojen näkemisen ja aseiden kohdistamisen. Hävittäjän ulkopuoliset 360 astetta kuvaavat AN/AAQ-37 DAS -lämpökamerat (Distributed Aperture System) mahdollistavat näkemisen ikään kuin koneen rungon läpi vaikkapa suoraan alas.
Kehittynyt sensorifuusio yhdistää koneen AN/APG-81 AESA -tutkan, AAQ-40 EOTS -infrapuna/kamerasensorin sekä elektronisen sodankäynnin AN/ASQ-239-järjestelmän tuottaman materiaalin.
Lisäksi saadaan F-35-koneiden välisen tehokkaan MADL-linkin ja muihin yhteydessä olevan vanhemman Link 16 -tietovuon kautta kolmansien osapuolien dataa. Vastaavasti tieto kulkee myös toiseen suuntaan.
Hävittäjän tietokoneet yhdistävät ja jalostavat tästä datamassasta tilannekuvan, joka esitetään ohjaajalle mahdollisimman helposti omaksuttavassa muodossa. Suomen tilaamassa Block 4 -versiossa tässä käytössä on aiempaa enemmän prosessoritehoa.
Järjestelmä analysoi maaleja ja erilaisia uhkia kuten ilmatorjunnan tutkia ehdottaen lentäjälle mahdollisia vastatoimia. Ohjaamon suurella näytöllä esitettävää kuvavirtaa voi muokata taktisen tilanteen ja lentäjän mieltymysten mukaiseksi avaamalla, sulkemalla ja zoomaamalla näyttöikkunoita.
Uuden tekniikan tulo ohjaamoon ei aina ole pelkästään positiivista. Kosketusnäyttöä on hävittäjän vaihtelevissa lentotiloissa hankalampi käyttää kuin fyysisiä kytkimiä. Kypärän heijastusnäyttöä vaivannutta viivettä on onnistuttu leikkaamaan, mutta edelleen F-35-piloteistakin löytyy perinteisen HUD-näytön puolestapuhujia.
F-35:n elektronisen sodankäynnin järjestelmää voidaan käyttää myös tiedon keräämiseen elektromagneettisen spektrin alueelta. Näin kerätyn datamäärän hyödyntäminen on oma haasteensa. Taistelussa järjestelmä häiritsee vastustajan tutkia ja radioliikennettä. Moottorin tehokas sähköntuotto mahdollistaa voimakkaatkin lähetteet.
Yksi osa F-35:n häivettä on aseiden kuljettaminen rungon sisäisissä kuiluissa. Suomen tilaama Block 4 -versio F-35-hävittäjästä voidaan kuormata Sidekick-laukaisutelineen ansiosta kuudella AIM-120 AMRAAM -tutkaohjuksella aiemman neljän sijasta. Lämpöhakuiset AIM-9X Block II+ Sidewinder -ohjukset on sijoitettava siiven alle ripustimiin, mutta niiden vaikutus koneen tutkaheijastukseen on pieni. Joka tapauksessa AMRAAM on koneen pääase.
Kuiluissa voidaan kuljettaa myös GPS/inertia-ohjattuja JDAM-pommeja sekä risteilyohjuksia kuten norjalainen Kongsberg Joint Strike Missile. Myös nykyisen JASSM-ohjuksemme pidemmän kantaman versio AGM-158B-2 JASSM-ER (Joint Air to Surface Standoff Missile – Extended Range) kuuluu F-35:n aseistukseen mutta siiven alla kuljetettavana.
Uusi kyky on pieni SDB Stormbreaker -liitopommi (Small Diametre Bomb). Sen II-versio pystyy osumaan myös liikkuviin maaleihin tutkalla ja lämpökameralla ohjattuna.
Ainoana konetyypin versioista F-35A:ssa on 25 mm tykki. Sekin piileksii luukun takana. Täyttö on 180 ammusta, mutta nykyajan ilmataistelussa tykkiä ei pitäisi edes tarvita. Kuitenkin se on hyvä olla varalla.
Kuilujen lisäksi F-35 voi kuljettaa aseita siipiripustimissa, mutta tuolloin häiveominaisuudet kärsivät. Kokonaiskuorma on jopa 10 000 kiloa. Ulkopuolisia lisäsäiliöitä koneeseen ei ole toistaiseksi saatavissa, sillä sisäisen polttoainekuorman arvioidaan riittävän.
Vaikka koneen mukana tulee kattava asepaketti, Suomi katsoo tulevaisuuteen jättämällä osan tilauksista tuonnemmaksi. Näin pystytään varautumaan tekniikan kehitykseen sekä estämään aseiden vanheneminen varastoihin.
Ensimmäinen LOT 17 -tuotantoerästä valmistuva hävittäjä luovutetaan Ilmavoimille Yhdysvalloissa vuoden 2025 viimeisellä neljänneksellä. Samoihin aikoihin siellä käynnistyy myös 18 ensimmäisen suomalaisen F-35-lentäjän koulutus. Tähän käyttöön varataan kuusi konetta. Palattuaan Suomeen pilotit aloittavat kurssituksen kotimaassa. Aluksi koulutetaan jo aiemmin Hornetilla lentäneitä.
Koska F-35-kone on yksipaikkainen, simulaattorit näyttelevät keskeistä osaa koulutuksessa. Itse asiassa tähän päivään mennessä suomalainen ohjaaja ei ole vielä edes lentänyt F-35:llä, vaan HX-vertailukin tehtiin simulaattoreissa. Suomessa HX Challege -testitapahtumassa konetta lensivät amerikkalaiset pilotit.
Suomeen ensimmäinen F-35 laskeutunee vuonna 2026. Alustava operationaalinen valmius saavutetaan 2028, kun toinen kahdesta lennostosta on saanut täyden konemäärän. Hornetien käyttö rinnalla jatkuu aina vuoteen 2030, jolloin viimeinen F-35 luovutetaan. Uusilla hävittäjillä lennetään 2060-luvulle asti.
Teollisena yhteistyönä Patria valmistaa 400 eturunkoa F-35-koneisiin. Meille tulevien hävittäjien Pratt & Whitney F135 -moottorit kootaan niin ikään kotimaassa. Näin kerätään osaamista huoltoja varten.
HX-kaupan myötä Suomi saa maailman ehdotonta huippua edustavan hävittäjän. Se ei ole pelkästään Ilmavoimien asejärjestelmä, vaan palvelee monipuolisilla kyvyillään koko puolustustamme niin maalla kuin merellä.
Lockheed Martin F-35A Lightning II
Kärkiväli 10,67 m
Pituus 15,67 m
Siipipinta-ala 42,7 m2
Tyhjäpaino 13 290 kg
Suurin nopeus Mach 1,6
G-raja +9
Lakikorkeus 15 000 m
Suurin lentoonlähtöpaino 31 751 kg
Polttoainekuorma 8278 kg
Toimintasäde taistelussa 1100 km
Asekuorma 10 ripustinta
Tykki 25 mm GAU-22/A Gatling
Moottori Pratt & Whitney F135-PW100
Työntövoima jälkipoltolla 191 kN
Ensilento prototyyppi 2000, sarjatuotantokone 2006
Lue seuraavaksi
-
Kalusto
