• Uutiset

Vanha maine painaa – Urheilijat eivät enää käy vain kääntymässä kasarmilla

Urheilukoulun johtajan everstiluutnantti Mikko Mönkkösen mukaan puolet urheilijoiden ajasta menee urheiluun ja toinen puoli sotilaallisen koulutukseen.

Tuomas Kaarkoski

”Mielestäni hyötyliikuntaa tulee nuorilla vähemmän kuin ennen. Koululiikuntaa lisäisin, mutta kyllähän se paljon on myös siitä kiinni minkälainen liikkumisen malli kotoa saadaan”, Urheilukoulun johtaja Mikko Mönkkönen toteaa nuorten laskevasta kuntokäyrästä.

Mielikuvat istuvat usein tiukassa, vaikka totuus saattaisi ollakin toisenlainen. Tämä tiedetään hyvin myös Santahaminassa sijaitsevassa Puolustusvoimien urheilukoulussa. Ensimmäisenä mieliin hiipivät valokuvat formulakuski Kimi Räikkösen ja jääkiekkoilija Mikko Koivun kaltaisista huippu-urheilijoista, jotka on mediaparven saattelemana marssitettu ampumaradalle kertomaan oman palveluksen tärkeydestä, vaikka todellisuudessa kasarmilla on lähinnä käyty kääntymässä.

Pari vuotta Urheilukoulua johtanut everstiluutnantti Mikko Mönkkönen tunnistaa mielikuvan ja sanoo sen olevan täysin väärä, kun sitä peilaa koulun nykyarkeen. Mönkkönen kuitenkin myöntää, että vuosien takaiset käsitykset vaihtuvat valitettavan hitaasti.

– Enemmän minua se säälittää näiden varusmiesten puolesta, kun he täällä tekevät kuitenkin kovasti hommia sekä maanpuolustuksellisessa että urheilullisessa mielessä, Mönkkönen sanoo.

Koulun johtajan mukaan kaikkien urheilukoululaisten palvelusajasta karkeasti otettuna maksimissaan puolet voi käyttää urheilukomennuksiin.

Virallisen määritelmän mukaan urheilukomennus on palvelusta, joka perustuu urheilijan henkilökohtaiseen ja esimiesten hyväksymään kilpailu- ja valmennussuunnitelmaan ja on tarkoitettu tukemaan varusmiehen henkilökohtaista valmennus- ja kilpailutoimintaa.

– Käytännön arki meillä menee siten, että maanantait ovat puhtaasti sotilaallista koulutusta. Tiistaista torstaihin aamupäivät on varattu harjoitteluun ja iltapäivät ovat taas sotilaallista koulutusta. Illalla he pääsevät tekemään huippu-urheilijan arjen mukaisesti siis vielä päivän toisen treenin.

Aivan kiveen hakattu tämä rytmi ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi syyskuun alun paikallispuolustusharjoitusten takia urheilukoululaisten arki täyttyi yksinomaan sotilaallisesta koulutuksesta.

 

Urheilukoulussa koulutetaan tiedustelijoita jalkaväen tarpeisiin. Täydessä vahvuudessa Urheilukoulussa palvelee 150 urheilijavarusmiestä. Lumilajit ovat puolestaan keskitetty Kajaaniin, jossa urheilijat palvelevat Kainuun prikaatin alaisuudessa.

Urheilijan lajitausta pyritään huomioimaan mahdollisimman hyvin tehtävää ajateltaessa.

– Jos on ammuntalaji taustaa on luontevaa laittaa hänet esimerkiksi tukiampujaksi. Jos taas lajina on joku voimalaji, voi taistelupelastajan homma olla hyvä valinta. Otetaan yksilöstä parhaimmat tehot irti maanpuolustukseen, Mönkkönen havainnollistaa.

Yleisurheilu ja suurimmat joukkuelajit ovat vuodesta toiseen vahvasti edustettuina Urheilukoulussa. Ensimmäiset e-urheilijatkin ovat jo käyneet pyrkimässä kouluun, mutta tie on tyssännyt toistaiseksi fyysisissä testeissä.

­– Meillä on tietyt raja-arvot, jotka määrittävät voidaanko kouluttaa jalkaväen tiedustelijaksi. Toki on myös pohdinnan paikka, olemmeko me e-urheilijoille paras mahdollinen paikka eli pystymmekö oikeasti kuinka hyvin tukemaan heidän omaa lajiharjoitteluaan. 

Osa urheilukoululaisista saa myös reserviupseerinkoulutuksen, joka annetaan käytännön järjestelyistä johtuen Haminan sijasta Santahaminassa.

– Heidät otetaan eriytettyyn koulutukseen aika ajoin tai sitten he treenaavat aliupseerilinjan kanssa osittain. Heillä on kuitenkin eriytyviä opintoja, koska vaatimuksetkin ovat erilaiset. Vuosittain meiltä valitaan RUK:hon 20–25 urheilijaa. Se vastaa meidän joukkotuotannon sodanajan tarvetta.

 

Viime aikoina on julkisesti paljon puhuttu varusmiesten kunnosta, tai oikeastaan sen huonoudesta. Esimerkiksi 12 minuutin cooperin juoksutestissä varusmiesten keskiarvo putosi ensimmäisen kerran alle 2400 metrin. Urheilukoulussa tätä huolta ei luonnollisestikaan ole, saapumiserän parhaimmat kipittävät johtajan mukaan lähes poikkeuksetta sinne 4200 metrin tuntumaan.

Yleisellä tasolla aihe vetää kuitenkin Mönkkösen mietteliääksi. Vaikka Puolustusvoimat on mittauksen tekijä, tulevat lähtöasetelmat muualta yhteiskunnasta.

– En halua osoittaa ketään syyttävällä sormella. Mielestäni hyötyliikuntaa tulee nuorilla vähemmän kuin ennen. Koululiikuntaa lisäisin, mutta kyllähän se paljon on myös siitä kiinni minkälainen liikkumisen malli kotoa saadaan. Ei tähän ole yksittäistä syytä tai vastausta, Mönkkönen pohtii.

Urheilullisessa mielessä Urheilukoululla on Mönkkösen mukaan moniin siellä palveleviin positiivinen vaikutus. Muiden huippujen harjoittelun näkeminen lähietäisyydeltä on monelle nuorelle avartava kokemus.

– Siitä tulee helposti positiivisesti itseään ruokkiva kierre, kun näkee toisen harjoittelevan vieressä vielä kovempaa ja voi samalla oppia jotain uuttakin. Kaikille näin ei tietenkään käy, mutta moni osaa ottaa tästä hyödyn irti. Kyllä me myös edellytämme meidän urheilijoiden harjoittelevan nousujohteisesti. Huippu-urheilun tukeminen on kuitenkin meidän hommaa maanpuolustuksen tarpeiden palvelemisen ohella.

Kuka?

Everstiluutnantti Mikko Mönkkönen

Toiminut kaksi vuotta Urheilukoulun johtajana. Sitä ennen palveli rauhanturvaoperaatioiden osastolla YK:n päämajassa New Yorkissa. 

Harrastukset: Taido-kamppailulaji, jossa toiminut aiemmin muun muassa Suomen maajoukkueen päävalmentajana