• Kalusto

Carl-Gustaf-sinko jaksaa vuosikymmenestä toiseen

Ruotsi on perinteisesti profiloitunut maaksi, jolle rauhanasia on tärkeä. Samaan aikaan sen aseteollisuus on tuottanut lukuisia vientimenestyksiä. Yksi niistä on Carl-Gustaf-sinko.

Saab

Uusimman Carl-Gustaf M4 -version kantokahva taittuu pois tieltä mutta on aiempaa pidempi.

Ukrainassa käynnissä oleva sota on avannut silmiä erityisesti niissä maissa, jotka ovat Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen ajaneet alas puolustustaan. Ikuinen rauha ei koittanutkaan.

Jo Venäjän hyökkäyksen alkupäivinä helmikuussa panssarintorjunta nousi keskeiseen asemaan. Kun länsimaat käynnistivät aseapunsa, Javelin ja NLAW -panssarintorjuntajärjestelmät tulivat nettivideoista ja uutisista myös suuren yleisön tietoisuuteen.

Samaten Ukraina on saanut käyttöönsä ruotsalaisvalmisteisia Carl-Gustaf-sinkoja. Kanada lähetti maaliskuussa sata vanhempaa M2-versiota sekä 2 000 kappaletta niihin sopivia ampumatarvikkeita. Myös Australia on toimittanut tarkemmin määrittelemättömän määrän näitä aseita.

Carl-Gustaf M4 ampuu Virossa. Vaara-alue aseen takana on noin 30 metriä.
US Army / Michael Gresso

Ne kaikki lienevät päätyneet käyttöön, vaikkei niistä videoita olekaan juuri tullut julkisuuteen. Väitetysti aseella on tuhottu muun muassa venäläisiä moderneja T-90M-taisteluvaunuja.

Toisessa maailmansodassa ontelopanosta hyödyntävät panssarintorjunta-aseet mullistivat sodankäyntiä. Amerikkalainen Bazooka ja saksalainen Panzerschreck antoivat jalkaväkitaistelijalle kyvyn tuhota taistelupanssarivaunuja. Jälkimmäinen näistä oli käytössä myös Suomessa – meillä ase tunnetaan Panssarikauhuna.

Reserviläinen esitteli pari vuotta sitten Kalusto-palstallaan suomalaisen 55 S 55 -singon, jota Ammus-Sytytin oy valmisti. Tähtien ollessa toisissa asennoissa siitäkin olisi ehkä voinut tulla Garl-Gustafin veroinen vientimenestys, mikäli tuotekehitystä olisi jatkettu ja markkinointiin panostettu.

Ruotsissa alun perin jo vuonna 1946 suunnitellun panssarintorjunta-aseen kanssa ei sen sijaan jääty tuleen makaamaan, vaan siitä on vuosikymmenten mittaan esitelty jo neljä eri sukupolvea aktiivisten vientiponnistelujen tukemana. Nimensä uusi sinko sai sitä valmistaneesta jo vuonna 1812 perustetusta Carl Gustafs Stads Gevärsfaktori -asetehtaasta. Nykyisin asetta valmistaa Saab.

Ruotsilla oli jo käytössä rekyylitön 20 mm Pansarvärnsgevär M/42, joka ampui tungsten-ytimellä varustettuja ammuksia. Se oli ensimmäisiä olalta laukaistavia rekyylittömiä panssarintorjunta-aseita. Läpäisy ei kuitenkaan enää riittänyt uusiin panssarivaunuihin.

Seuraajan suunnittelussa tavoitteena oli saada käyttöön ontelokranaatteja ampuva rekyylitön yhden taistelijan panssarintorjunta-ase. Kaliperiksi valittiin 84 mm, jolla saavutettiin aikalaisia verrokkeja suurempi lähtönopeus 290 m/s. Lopputulos oli Granatgevär 8,4 cm M/48 Carl-Gustaf.

Aseen rekyylittömyys saadaan aikaan suuttimeksi muotoillulla peräkappaleella niin sanotun venturi-ilmiön avulla. Siinä palokaasujen virtauksen nopeus kasvaa paineen pienetessä.

Singossa aseen putken pitää kuitenkin aina ottaa vastaan ruutipanoksen paine toisin kuin esimerkiksi suomalaisille perin tutuissa kevytsingoissa, jotka käytännössä ovat olalta laukaistavia raketinheittimiä kuituvahvisteisine putkineen. Metallirakenteita vaativa oikea sinko onkin aina painava.

Carl-Gustafilla voidaan ampua seisten, polvelta tai makuuasennosta myös jalustaa hyödyntäen. Kaikissa asennoissa pitää huomioida singoille tyypillinen voimakas liekki- ja painevaikutus takasektoriin. Se on vaarallinen muille taistelijoille noin 30 metrin etäisyydelle ja jopa kauemmas. Tämä estää suljetuista tiloista ampumisen. Nykyisin tähän tarpeeseen on kuitenkin kehitetty erikoisampumatarvike.

Aseessa on olkatuki sekä kaksi pistoolikahvaa, joista takimmaisen yhteydessä on liipaisin. Singossa on kiinteät tähtäimet, jotka mahdollistavat ampumisen kaikissa olosuhteissa. Nykyisin kuitenkin käytetään erilaisia Picatinny-kiskoon kiinnittyviä tähtäinkaukoputkia ja punapistetähtäimiä. Huippua edustaa ballistinen laskin FCD 558 (Fire Control Device).

Tässä ladataan Carl-Gustaf M3 -sinkoa. Venturiputki kääntyy sivulle. Ammus on 7,62 mm sisäpiipulla varustettu 553B.
US Army / Gerhard Seuffer

Tyypillisesti Carl-Gustafia käyttää kaksi taistelijaa. Toinen heistä on ampuja ja toinen lataa sekä tähystää. Jälkimmäinen kantaa maastossa myös neljä-kuusi laukausta. Sinkoparia voidaan tarvittaessa täydentää toisella a-tarvikkeita kuljettavalla sotilaalla.

Ase ladataan takaa kääntämällä venturisuutin sivulle ja työntämällä kohteen mukaisesti valittu ampumatarvike putkeen. Useissa lyhyen kantaman panssarintorjunta-aseissa ammukset on siivekestabiloitu, mutta Carl-Gustafin putki on rihlattu tätä tarkoitusta varten. Asetta pidetään varsin tarkkana.

Carl-Gustaf saavutti ilmeisesti jonkin verran vientimenestystä jo alkuperäisessä muodossaan. Vuonna 1964 esiteltiin kevennetty M2-versio, joka oli suunnattu nimenomaan ulkomaille myyntiin.

Seuraava kehitelmä M3 tuli käyttöön 1986. Sitä oli kevennetty edelleen korvaamalla kokoteräsputki ohuemmalla sisäputkella ja sitä ympäröivällä hiilikuituvaipalla. Paino luonnollisesti putosi jälleen ja vientiasiakkaiden määrä kasvoi edelleen.

Nykyisin Carl-Gustafeja on käytössä ainakin 15 maassa. Se tunnetaan monella lempinimellä kuten Charlie G ja Charlie Swede.

Aseen käyttötarkoitus muuttui vuosien varrella panssarintorjunnasta yhä enemmän muiden taistelukentän maalien suuntaan. Elävän voiman sekä bunkkerien kaltaisten kiinteiden ja ”kovien” kohteiden tuhoamista varten kehitetyt erikoisampumatarvikkeet toivat kaivattua tulivoimaa jalkaväkitaistelijoille myös kaupunkiympäristössä.

Panssarintorjuntaan on kehitetty tandem-taistelukärjellä varustettu ammus, joka läpäisee kahdessa vaiheessa kerrospanssaria sekä mahdolliset reaktiivipanssarin lisälevyt. Erilaisten sirpaloituvien laukausten ohella tarjolla on esimerkiksi savu- ja valaisuammukset. Harjoittelua varten on 7,62 mm sisäpiipulla varustettu lataus, jolla ammutaan valojuovia.

Koska koko 15 erilaisen ammustyypin valikoimaa on luonnollisesti mahdotonta pitää mukana, nykyisin kannossa ovat yhdistelmänä esimerkiksi 448 HE (ohjelmoitava), 551 HEAT (panssaroidut ajoneuvot) ja 502 HEDP (panssaroidut ajoneuvot ja rakennukset).

Saab Carl-Gustaf M4 ja ohjelmoitava HE448-ammus. Aseessa on Aimpoint-tähtäin ja ballistinen FCD 558 -laskin (Fire Control Device). Aseen etukahva ja olkatuki ovat säädettäviä, samoin kiinnike jalustalle.
Tero Tuominen
Singon yläpuolella on kantokahvan ohella kiinnikkeet kantohihnalle sekä kiinteät tässä alas taitetut tähtäimet. Carl-Gustaf M4 laskee ammutut laukaukset ja mahdollistaa siten huoltotarpeen seurannan.
Tero Tuominen

Uusin malli Carl-Gustaf M4 esiteltiin vuonna 2014. Se on saatu aiempia malleja kevyemmäksi käyttämällä rakenteen sisäosissa titaania ja ulkopuolella hiilikuitua. Paino on versioiden myötä pudonnut 12 kilosta alle seitsemään. Nykyversio onkin ladattuna kevyempi kuin vanha tyhjänä.

Lisäksi asetta on lyhennetty alle metrin mittaiseksi niin painon säästämiseksi kuin käsiteltävyyden helpottamiseksi. Ase on yhteensopiva aiempien ampumatarvikkeiden kanssa.

Yhtenä detaljina voi mainita M4-mallin uuden pidennetyn ja taittuvan kantokahvan. Se mahdollistaa aseen kantamisen tasapainossa niin tyhjänä kuin ammus putkessa. Jälkimmäinen on mahdollista, koska yksi M4-uutuuksista on kuljetuksen ammus ladattuna mahdollistava varmistimen lukitus. Samaten pitkästä kahvasta saa paremmin otteen esimerkiksi ojennettaessa sinko ajoneuvosta alas toiselle taistelijalle.

Carl-Gustafiin tarjolla oleva ammusvalikoima on laaja.
Tero Tuominen
Carl-Gustaf luottaa rihlaukseen ammuksen vakauttamisessa.
Tero Tuominen

Suurin uudistus on kuitenkin Carl-Gustaf M4:n FCD 558 -laskin. Uusissa ammuksissa on kontaktinastat, joiden kautta se kytkeytyy Firebolt-protokollan kautta laskimeen ja välittää tiedon ladatusta tyypistä sekä sen ruudin lämpötilasta.

Näin tähtäin voi laskea tähtäyspisteen aiempaa tarkemmin yhdistämällä latausinformaation laserilla mitattuun etäisyystietoon ja ilmanpaineeseen. Aseen käyttäjä voi puolestaan jo ladattuun HE448-ammukseen ohjelmoida, toimiiko sytytin maalissa kosketus- vai ilmaräjähdyksenä. Rakettiavusteisilla ampumatarvikkeilla Carl-Gustafilla voidaan vaikuttaa jopa yli 1 000 metrin päähän.

Carl-Gustaf M4

  • Paino alle 7 kg
  • Pituus alle 1 m
  • Tulinopeus 6 laukausta/min
  • Kantama (panssarivaunu) 500 m
  • Kantama(rakenteet) 700 m
  • Kantama(joukot) yli 1 000 m
  • Panssarinläpäisy max 500 mm
  • Ammusten paino 3,1–4,0 kg
Saabin kaksi kärkeä panssarintorjunnassa: Carl-Gustaf M4 ja kertakäyttöinen NLAW-lähipanssarintorjuntaohjus (Next Generation Light Anti-tank Weapon). Jälkimmäinen on käytössä myös Suomessa (102 RSLPSTOHJ).
Tero Tuominen