• Kalusto

Leopard 2 on kalustonäyttelyiden ykkönen

Suuri yleisö tuntee Leopard-panssarivaunut Puolustusvoimien kalustoesittelyistä ja paraateista. Omassa elementissään maastossa ne ovat varsin erilaisia petoja.

Tero Tuominen

Leopard 2 A4 (edessä) ja Leopard 2 A6 -panssarivaunut toimintanäytöksessä Lahdessa. Versioiden tornien erot näkyvät hyvin. A4:n ampujan tähtäin on tornin laatikkomaisessa etureunassa. Uudemmassa vaunussa se on siirretty katolle.

Missä tahansa Puolustusvoimat esitteleekin kalustoaan, panssariajoneuvot ovat aina suurimman huomion keskuksena. Erityisesti Leopard 2 -taistelupanssarivaunut kiinnostavat niin nuoria kuin vanhoja.

Paraateja varten puhtaiksi puleeratut ja asfaltilla telat kolisten etenevät vaunut ovat tositoimissa maastossa kovin erilaisia. Niiden läsnäolon jossain lähistöllä huomaa ensimmäiseksi matalasta ja vaihtelevasta murinasta, jossa kieltämättä on hieman uhkaava pohjasävy.

Kun Leopard ilmestyy lopulta näkyviin, se poikkeaa huimasti paraatiolemuksestaan. Keula on piilossa naamiointiin käytettyjen havujen alla ja vaunun koko alaosa telojen heittämän kuran peitossa. Tornin ulkopuolella roikkuu miehistön henkilökohtaisia varusteita.

Reserviläinen sai tilaisuuden seurata Panssariprikaatin vaunujen harjoittelua Parolan maastossa. Samalla selvisi, mitä uudet Leopard 2 A6 -versiot ovat tuoneet mukanaan.

Tältä näyttää Leopard 2 A6 suomalaisessa metsämaastossa. Kun torni käännetään sivusuuntaan, pitkät ylitykset rungon molemmilla puolilla vaativat tarkkuutta vaunua liikuteltaessa. Torniin on kiinnitetty miehistön reput. Luukustaan tähystävällä vaunun johtajalla on moderni kevlarkypärä kurkkumikrofoneineen. Kuva Tero Tuominen

Alunperin 105 mm tykillä varustettu Leopard 1 suunniteltiin 1960-luvulle tultaessa korvaamaan Saksan toisen maailmansodan jälkeen käyttöönsä saamia amerikkalaisia panssarivaunuja. Kun Neuvostoliitto otti käyttöön uutta kalustoa, aika ajoi Ykkös-Leon ohi.

Yhdessä Yhdysvaltojen kanssa suunniteltu MBT70-hanke (Main Battle Tank) johti lopulta 70-luvun lopulla Saksan omaan Leopard 2 -vaunuun. Yhdysvalloissa kehitetystä versiosta tuli M-1 Abrams. Vaunuja yhdisti sileäputkinen 120 mm Rheinmetall L44 -tykki.

Leopardin tilausmäärät kylmän sodan aikana olivat nykynäkökulmasta katsoen huimia: vuonna 1977 kakkosversiota tilattiin heti 1 800 kappaletta. Kokonaistuotanto nousi noin 2 350 vaunuun. Standardiksi muodostui Leopard 2 A4 (Ausführung eli versio). Se osoittautui myös vientimenestykseksi.

Kun Varsovan liitto hajosi, suurin osa Saksan Leopardeista pysäköitiin varikoille. Suomi hankki vuonna 2003 niiltä 124 käytettyä Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunua. Niillä korvattiin ikääntyvää neuvostokalustoa, erityisesti T-72-panssarivaunuja.

Luonto tarjoaa runsaasti naamiointimateriaalia, joka saadaan rautalangalla kiinni Leopardiin. Tornin katolla näkyvissä ampujan EMES-tähtäinperiskooppi, kaarevan panssarisuojan alla oleva varatähtäin sekä lataajan FN MAG -konekivääri. Tykin putken juuressa on Saab KASI -simulaattorijärjestelmän kaiutin ja oikealla olevan levyn päällä siihen liitetty tykin laukaisua simuloiva KADAK-paukkupanosrivi. Kuva Tero Tuominen

Vuonna 2014 avautui tilaisuus ostaa Hollannin asevoimien alasajon yhteydessä tarpeettomaksi jääneitä modernisoituja Leopard 2 A6 -vaunuja. Kaikkiaan niitä ostettiin 100 hinnan ollessa noin kaksi miljoonaa euroa kappale. Kalusto laivattiin useassa erässä Suomeen.

Leopard 2 A6 -vaunussa on parannettu erityisesti panssarisuojaa. Siinä missä A4:n torni on edestä lähes laatikkomainen, A6:n etuosassa on kiilamainen lisäpanssarointi. Tämä ero onkin paras tapa tunnistaa, kummasta Leopard-versiosta on kyse.

Lisäpanssarointi jatkuu jonkin matkaa myös tornin sivuille. Leopardeissa on moderni useista materiaaleista koostuva kerrospanssarointi, mutta sen rakenteen tarkemmat yksityiskohdat ovat turvaluokiteltua tietoa.

Vastaavissa rakenteissa on tyypillisesti käytössä panssariteräksen ohella esimerkiksi keraameja, kumia ja komposiittimateriaaleja. Lisäksi A6-versiossa on rungon sisäseinille lisätty sirpalesuojalevyjä.

Kiilamainen lisäosa on aiheuttanut myös sen, että ampujan tähtäin on nostettu tornin etuosasta sen katolle. Vastaavasti johtajan periskooppitähtäin on tuolta paikalta siirretty hänen luukkunsa taakse.

Leopard 2 A6 -vaunun torni ylhäältä nähtynä. Oikealla on johtajan luukku ja sen takana 360 astetta kääntyvä tähtäinperiskooppi. Kartan takana on ballistisena suojanakin toimiva tähystysprisma ja sen edessä kalustolaatikko ja ampujan EMES-tähtäin. KASI-simulaattoriin liitetyt KADAK-paukkulaukaukset ovat tykin putken vasemmalla puolen. Konekivääri on FN MAG. Kuva Tero Tuominen

Taistelupanssarivaunun tärkein tehtävä on tuhota vihollisen vastaavaa kalustoa. Leopard 2 A6:n pääaseena on sähköisesti vakautettu 120 mm Rheinmetall L55 -tykki. Sen putki on A4-version asetta noin 120 senttimetriä pidempi. Tämä tarkoittaa viisi prosenttia suurempaa lähtönopeutta ammukselle.

Leopardien tärkeimmät A-tarvikkeet ovat panssarivaunuja vastaan käytettävä alikaliperi- eli nuoliammus ja elävään voimaan sekä kevyemmin panssaroituihin maaleihin tarkoitettu sirpaloituva ontelokranaatti.

Edellisessä on pitkä ja kapea tiheästä metallista kuten volframista valmistettu nuolimainen ammus. Laukaisussa nuolta tykin putkessa ohjaava kaulusmainen osa (sabot) irtoaa.

Nuoli tunkeutuu maalin panssaroinnin läpi pistemäisestä osumasta pelkällä liike-energiallaan. Siksi Leopard 2 A6 -version aiempaa pidemmän tykin mahdollistama suurempi lähtönopeus tarkoittaa myös parempaa tunkeutumiskykyä.

Pääsääntöisesti tykki on aina ladattu nuoliammuksella. Hyvä lataaja kykenee parhaimmillaan nopeuteen kuusi laukausta minuutissa.

Uutuutena Leopardeihin on tulossa Israelista ostettu moderni IMI Systems M339 -sirpalelaukaus, joka voidaan ohjelmoida esimerkiksi tunkeutumaan rakenteiden läpi ennen räjähtämistään. Vaihtoehtoisesti se räjähtää avoimessa maastossa olevan kohteen yllä sirpalevaikutteisesti tai perinteisesti iskusytytyksellä.

Tällaisesta vaikutusvalikoimasta on hyötyä erityisesti kaupunkitaistelussa. M339-ammusten ja niiden ohjelmointilaitteiden toimitukset alkavat vuonna 2021.

Leopard 2 A6:ssa on tykin vieressä FN MAG -konekivääri, joka suunnataan yhdessä pääaseen kanssa. Tornissa lataajan luukussa on käsin suunnattava FN MAG.

2 A4:ssä on käytössä MG3-konekivääri. 

Leopardin rungon aukko, kun torni on nostettu pois. Oikealla näkyy mustana ajajan istuin. Vasemmalla tila tykin laukausille. Mustat tangot lattiassa liittyvät telapyörien jousitukseen. Kuva Tero Tuominen

Kummassakin Leopard-versiossa on neljän hengen miehistö. Ajaja, ampuja ja johtaja istuvat ajosuuntaan katsottaessa oikealla puolella. He kaikki kulkevat korkeussuunnassa porrastetuille istuimilleen johtajan torniluukusta. Lataaja on tornissa johtajan ja tykin vasemmalla puolella.

Tilat ovat ahtaat sekä erilaisia ulokkeita täynnä.

Etenkin ajajan paikalle siirtyminen vaatii oikeaa tekniikkaa. Kokenut miehistö kuitenkin pujahtaa ensin vaunun kannelle ja sieltä luukuista alas helpon näköisesti.

Miehistö näkee ulos vaunusta kiinteiden tähystysprismojen ja kääntyvän tähtäimen läpi. A6-version uutuus on vaununjohtajan oma lämpökamera. Hän voi paikaltaan myös suunnata tykin PERI R17 -periskoopillaan maaliin ja sitten jatkaa uusien etsintää.

Ampujan EMES 15 -tähtäimessä on 4X ja 12X -suurennukset. Hän voi automaattisesti laskea korotuksen mittaamalla laserilla etäisyyden maaliin. Samaten ennakko liikkuvaan kohteeseen lasketaan parissa sekunnissa maalia seuraamalla.

Lataajalla on tornin takaosassa suojaoven takana mutta silti helposti esille otettavissa 15 laukausta. Rungon etuosaan on sijoitettu lisäksi varalle 27 ammusta.

Leopardin siivekestabiloituja ampumatarvikkeita. Muoviputkessa on moderni nuoliammus ja siitä oikealle sirpaloituva ontelokranaatti. Rheinmetall 120 mm tykin ammusten hylsy palaa suurelta osalta laukaisuvaiheessa. Jäljelle jää oikealla näkyvä metallinen tumppihylsy. Kuva Tero Tuominen 

Leopard 2 A6 -kaluston käyttöönotto on Panssariprikaatissa ja Karjalan Prikaatissa sujunut hyvin. Miehistön muuntokoulutus versioiden välillä vie 2–3 päivää. Kerrallaan koulutuskäytössä on parisenkymmentä vaunua, muut ovat varastossa tai huoltokierrossa.

Vaunuihin tehtiin niiden Suomeen tulon jälkeen pieniä modifikaatioita. Ne maalattiin suomalaiseen naamiokaavioon ja esimerkiksi puhelaitejärjestelmä vaihdettiin meillä käytettävään.

Yksityiskohtana voi mainita telaa suojaavassa helmassa olevat astimet: niitä piti suurentaa, jotta suomalainen talvisaapas mahtuisi aukkoon. Kannen ja tornin yläpintoihin tehtiin liukkautta vähentävä karhennus.

Laatikkomaisessa ulokkeessa oleva peruutuskamera helpottaa ajajan toimintaa. Kuva Tero Tuominen 

Lisäpanssarointi nosti A6-vaunun painoa aiemmasta noin 5 000 kilolla. Iskutilavuudeltaan 47,6 litraisen V12 MTU MB873 -moottorin teho säilyi kuitenkin samana eli 1 500 hevosvoimana. Käyttäjien mukaan A6 lähteekin liikkeelle hieman laiskemmin kuin A4 mutta suorituskykyero ei ole häiritsevä.

Panssarivaunua käytetään usein niin, että se ajaa suojasta tuliasemaan, ampuu ja peruuttaa heti takaisin. Merkittävänä A6-version uutuutena voi pitää peruutuskameraa. Vaikka johtaja tornista vastaakin taaksepäin ajosta, ajajalle takasektoria kuvaava kamera tuo ymmärrettävästi helpotusta.

Syyriasta on julkaistu kuvia, joissa näkyy tuhottuja turkkilaisia Leopard 2 A4 -vaunuja. Suomessa ne eivät ole herättäneet huolta. Ongelmana on tapa, jolla panssarikalustoa on käytetty, ei se, että Leopard olisi erityisen haavoittuva. Meillä on maksimoitu maaston tarjoaman suojan hyödyntäminen sekä naamiointi.

Leopard 2 A6 liikkeessä. Tornin etuosan ja rungon panssarivahvistukset näkyvät selvästi. Kansallisuustunnuksen takana tornissa savuheittimet. Teloja suojaavassa helmassa olevia astinaukkoja jouduttiin suurentamaan suomalaisen talvikumisaappaan mittoihin. Kuva Tero Tuominen

Peruuttaminen on tärkeä osa taistelupanssarivaunulla toimimista. Leopard 2 A6 liikkeessä Parolan entisen lentokentän laitamilla. Kuva Tero Tuominen


Lue seuraavaksi

  • Puolustusvoimat

Panssarivaunu on yhä merkittävä väline taistelukentällä, vaikka Venäjä onkin kokenut merkittäviä kalustotappioita Ukrainassa, majuri Paronen sanoo

”Taistelupanssarivaunusta on edelleen paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja”, MPKK:n apulaissotilasprofessori sanoo.