Valtiosta riippumatta erikoisjoukkojen ympärillä leijailee omanlainen auransa. Salamyhkäisyys vain lisää kiinnostavuutta. Näin on myös Suomessa ja Utin jääkärirykmentin ympärillä. Rykmentin komentajan eversti Jussi Kososen mukaan valokeilasta sivussa olemiselle on kuitenkin täysin rationaaliset syynsä.
– Siihen on syynsä, miksi kaikesta ei viestitä. Operaatioturvallisuus on tietysti yksi tekijä. Emme halua antaa tietoa, joka voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa meidän henkilöstöä tai suoritettavaa tehtävää.
Tänä vuonna Utissa on aihetta moneen juhlaan. Helikopteritoiminta ja rykmentin edeltäjä Laskuvarjojääkärikoulu aloittivat molemmat 60 vuotta sitten. Tämän lisäksi jääkärirykmentti juhlistaa tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Vaikka yksikkö on pysynyt samana, on muutoksia riittänyt. Vuoden alusta Erikoistoimintaosasto Merivoimien Rannikkoprikaatissa siirrettiin osaksi Utin Jääkärirykmenttiä, jonka lisäksi Uttiin perustettiin oma Tukipataljoona.
Erikoistoimintaosaston koulutus tapahtuu yhä Upinniemessä, mutta koko erikoisjoukkojen keskitetty hallinto on luotu helpottamaan johtamista.
– Erikoisjoukkotoiminta on keskitetty Maavoimien alaisuuteen ja samalla se myös tehostaa erikoisjoukkojen käytettävyyttä.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Kososen mukaan Utin jääkärirykmentti on ainutlaatuinen joukko-osasto suorituskyvyltään. Kärki ei ehkä ole leveä, mutta sitäkin laadukkaampi ja tilanteisiin mukautumiskykyinen.
– Turvallisuuskentässä tapahtuu paljon yllätyksiä ja me varaudumme toimimaan yllätyksellisissä tilanteissa. Suorituskyvyn volyymi on kuitenkin pieni. Tämän takia päättäjien on valittava huolella käyttökohteet, rykmentin komentaja Kosonen tarkentaa.
Erikoisjoukkojen tehtävät ovat jaettu kolmeen kategoriaan: tiedusteluun, vaikuttamiseen ja tukitehtäviin. Vaikuttamistehtävien englanninkielinen termi direct action kuvaa ehkä suoremmin, mistä vaikuttamisessa on kyse.
– Se tarkoittaa toimintaa, jonka tehtävänä on vaikuttaa omalla toiminnalla kohteeseen. Kyse voi olla puolustuksellisesta tai hyökkäyksellisestä tehtävästä.
Palkattua henkilöstöä Utissa on noin 450 ihmistä. Ulkopuolisen silmin ehkä kaikista näkyvin osa yksikköä ovat kuitenkin viininpunaisiin baretteihin pukeutuvat varusmiehet, jotka saavat laskuvarjojääkärin koulutuksen.
– Heitä tulee vuodessa noin 70 kappaletta pääsykokeiden läpi. Laskuvarjojääkärit otetaan meille sisään vain kerran vuodessa eli kesän saapumiserässä, Kosonen toteaa.
Varusmiesten vuoden kestävä erikoisjoukkojen peruskoulutus on ensimmäinen askel polulla vielä vaativampiin tehtäviin. Tästä seuraava vaihe on myös vuoden kestävä erikoisjoukkokurssi, johon voivat hakea varusmiespalveluksen ja vähintään reservin aliupseerin koulutuksen saaneet, alle 25-vuotiaat asevelvolliset. Poikkeustapauksissa ikärajasta voidaan myös joustaa. Vaikka erikoisjoukkokurssin koulutus annetaan Utissa, oman varusmiespalveluksen voi olla suorittanut myös muussa joukko-osastossa. Erikoisjoukkokurssille valitut henkilöt ovat koulutuksen ajan sopimussotilaan määräaikaisessa virkasuhteessa.
Erikoisjoukkokurssin jälkeen on mahdollista hakea viiden vuoden vuoden määräaikaiseen aliupseerin virkaan Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppaniaan. Viiden vuoden määräaikassopimus on tämän jälkeen uusittavissa vielä kahdesti. Tästä jo entuudestaan tiukasti harvennetusta joukosta voi osa päätyä vielä lopulta vakituiseen virkaan Utissa.
Virallisen määritelmän mukaan ammattierikoisjoukko-operaattorilla on kyky toimia vaativissa kansallisen puolustuksen erikoisjoukkotehtävissä, virka-aputehtävissä sekä kansainvälisissä tehtävissä. Utista oli operaattoreita turvaamassa länsimaisten työntekijöiden poistumista Afganistanin pääkaupungista Kabulista syksyllä 2021.
– Rykmentin henkilöstöä on käytetty osana kansainvälisiä tehtäviä. Heitä oli Kabulissa ja operaatioita on toteutettu Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa, Kosonen vahvistaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Yksi koko äärimmäisen vaativan putken läpi kahlanneista on erikoisjoukkoaliupseeri vääpeli Enrico Annus. Annus suoritti varusmiespalveluksen Utissa 2001, jonka jälkeen hän jäi vuodeksi erikoisjoukkokurssille, joka silloin tunnettiin koulutus- ja valmiusosastona.
– Tämän 24 kuukauden jakson jälkeen kävin tekemässä kansainvälistä toimintaa Kosovossa reserviläisenä. Sen jälkeen toimin Kaartin jääkärirykmentissä Helsingin vartiostossa sotilaspoliisina, kunnes taas oli uudet valintakokeet edessä ja 2005, kun haettiin ensimmäiset operaattorit palvelukseen, niin silloin astuin Uttiin erikoisjoukkojen palvelukseen.
Annus ehti tehdä kaksi viiden vuoden määräaikaista palvelujaksoa ennen vakinaisen viran vastaanottamista vuonna 2016, jossa hän nytkin yhä on.
Salamyhkäisyyden verhosta huolimatta erikoisjoukkojenkin arkea määrittävät tiukasta rutiinit.
– Paljon keskitytään tietysti harjoittelemaan ja valmistautumaan mahdollisiin tehtäviin, joita lakisääteisten tehtävien alta meille voidaan määrätä.
Meneillään oleva Ukrainan sota näkyy sekin Utin arjessa, vaikka tarkemmista muutoksista erikoisjoukkoaliupseeri ei haluakaan kertoa.
– On se terävöittänyt meidän toimintaa varmasti samalla tavalla kuin koko suomalaista yhteiskuntaa ja Puolustusvoimia.
Kovat fyysiset vaatimukset erikoisjoukoissa pärjäämisessä ovat totta, mutta Annus painottaa sen olevan vain yksi osa isompaa kokonaisuutta. Kehon lisäksi päänupin tulee olla hyvässä kunnossa.
– Erikoisjoukoissa tarvitaan tietysti fyysistä kuntoa. Tänä päivänä ollaan ymmärretty myös se, että mielen kunto on aivan yhtä tärkeää. Haluaisin näiden rinnalle nostaa sosiaalisen toimintakyvyn. Täytyy tulla toimeen ihmisten kanssa, olla ystävällinen, pystyy käyttämään pehmeää äänensävyä ja olla niin sanotusti likeable.
Lisää aiheesta
-
Puolustusvoimat