Pommituslentäjät Suomen sodissa 1918–1945
Kalevi Keskinen – Elias Salminen (piirrokset Leslie Quagraine). Tammi, 454 s.
Kirjan pääroolissa ovat pommituslentäjät, eli tässä ei mennä
tekniset detaljit tai tunnusmerkintöjen yksityiskohdat edellä. Toki pommikonetyypit
esitellään piirroksin ja runsain valokuvin. Organisaatiotkin esitellään vain
tarvittavassa laajuudessa.
Kirja alkaa sotilasilmailun alkuhämäristä, ja yllättävän
paljon meilläkin ehti lentorintamalla tapahtua jo itsenäistymisen
alkukahinoissa. Kummallakin puolen vuoden 1918 sodan rintamaa oli lentokalustoa
– myös pommituskoneita. Pommit tosin viskeltiin silloin usein ohjaamosta tai
kk-ampujan paikalta ja lopuksi tuupattiin lentolehtisiä perään.
Suomen vuosien 1939 – 45 ilmasodasta on kirjoitettu loputtomasti.
On yksityiskohtaisia konetyyppikirjoja, on laivuehistoriikkeja ja on ilmasodan
yleisesityksiä sekä kaikkia mahdollisia eri näkökulmien kombinaatioita. Tämä
kokoava yleisesitys pommituslentäjistä on hyödyntänyt lähteinään myös aiempaa
kirjarunsautta. Toinen tekijöistä, Kalevi Keskinen, on kokenut
ilmasotahistorian asiantuntija ja sisältö perustuu hänen aineistotyöhönsä.
Lentäjien oma ääni kuuluu runsaina sitaatteina, joita on
poimittu esimerkiksi vuosina 1957 – 1986 ilmestyneistä Kansa Taisteli –lehdistä
sekä lentäjien muistelmista ja haastatteluista. Niitä lukiessa kannattaa
tietysti muistaa lähdekritiikki.
Maailmansotien välinen aika oli pommikoneiden aikakautta.
Siksi Suomeenkin hankittiin kaksimoottorista Bristol Blenheim Mk I –kalustoa
Englannista 1930-luvun loppupuolelta. Siitä lähtien on väitelty, oliko päätös
oikea vai olisiko sittenkin pitänyt panostaa hävittäjiin. Kirja tarjoaa tähän
kysymykseen perustellun vastauksen.
Blenheim-hankintaa täydennettiin Mk IV:llä jo talvisodan
aikana. Joukko lentäjiä lähti hakemaan koneita asuen Englannin Kuninkaallisten
Ilmavoimien (RAF) kutsumana ja kustannuksella herroiksi Bristolin
huippuhotellissa. Kun Suomen ja Englannin välit jatkosodan aikana viilenivät,
niin valtio sai lentäjien luksuskeikasta ilmeisen hulppean laskun jälkikäteen.
Kirjan mausteena on runsaasti hauskoja sekä – toki useimmin – hengenvaarallisia
sattumuksia.
Suomen pommikonekalusto on joskus ollut ajanmukaista, osin
hyvin kirjavaa sotasaaliskoneineen ja ainakin kiusallisen vähälukuista. Köyhän
maan innovatiiviset ilmavoimat käyttivät syöksypommitukseen erikoislaatuista
kalustoa, kuten Korkeajännityksistä tuttua yhteyskonetta Westland Lysanderia.
Seikkailukertomuksissa tyypillä kuljetettiin agentteja, mutta Suomessa sillä
jopa syöksypommitettiin kunnes yhdestä koneesta kuoriutuivat kylkipellit ja
ohjaamon kuomu rajussa syöksyssä. Sen jälkeen konetyyppiä käytettiin meilläkin
rauhallisempiin lentotehtäviin.
Tässä tietojärkäleessä on kiinnostavan tekstin lisäksi hyvin
runsas ja teknisesti korkealaatuinen kuvitus. Seitsemälle pommituslentäjälle
myönnettiin Mannerheim-risti ja heidät esitellään liitteessä. Lopussa on laaja lähdeluettelo,
henkilöhakemisto sekä termien ja lyhenteiden selosteet. Suurteosformaatti merkitsee
harmittavan kallista hintaa, mutta kirja on varmasti mieluista lahja aiheesta
kiinnostuneelle – vaikkapa itselle.
